Kansojen historiattomuus

Uutiset Tukholman esikaupungeista, huoli Kreikasta, ainakin kohdittain ihmeellinen ja varmasti ylikallis puuhastelu Brysselissä ja monet muut päivän uutiset ja viikon teemat ovat jatkuneet Euroopassa täsmälleen samanlaisina ainakin 3 500 vuotta ja Aasiassa kauemmin.

Ylivoimaisesti tavallisen historiaa sivuavan kirjan nimi on tyyppiä ”Kansojen historia” tai Englannin historia tai Suomen kansan aikakirjat. Ensimmäinen jättiläismäinen virhe on siis kirjan nimessä.

Arkiajattelussa ja päivänpolitiikassa valitsee edelleen vääräksi ja turmiolliseksi todistettu yhteys kansa = kulttuuripiiri = myöhempi valtio. Suomalaisten geeneistä itseään arvostettuina pitävät professorit tekevät johtopäätöksiä, ja kielihistoria sisältä taustaoletuksia, jotka eivät ole minkään järjen ulottuvissa.

Vuoteen 1945 asti kunnon kirjoissa oli jakso ”Kansainvaellukset”. Meidän oppikoulujemme yleisessä historiassa tuon otsikon kohdalla kerrotaan germaanien ja slaavien vaelluksista, angleja ja sakseja unohtamatta. Länsigootit menivät itään ja itägootit länteen ja vandaalit minne sattui huvittamaan.

Näille vaelluksille on esitetty ”pitäviä” todisteita. Sotien jälkeen yksi ja toinen alkoi kuitenkin myöntää, että nuo väitetyt todisteet olivat Tacituksen tai Prokopioksen tai vastaavien alkujaankin kuulopuheina kirjaamia mainintoja.

Tausta-ajatus oli aina kansanmurha – etninen puhdistus. Jossain on joku porukka, joka näpertää tietynlaista keramiikkaa tai takoo mielenkiintoisen muotoisia keihäänkärkiä. Sitten tulee toinen joukkokunta, joka raivaa tieltään tämän edellisen. Tulosta nimitetään kehitykseksi.

Eikä olekin hurjaa, että tämä meni täydestä yli sata vuotta ja oli luonnollisesti mm. Hitlerin ja Stalinin toiminnan pohja. Rasismi on ollut muutamia vuosikymmeniä niin viehättävä sana, että se on jo sekoittunut toiseen suosikkitermiin, nimittäin syrjintään, jonka on nyt korvaamassa syrjäytyminen.

Natsit keksivät Mussolinin miehiltä ajatuksen ikivanhoista suku- ja heimoyhteyksistä. Mussolini – ovela muurari ja entinen sosialisti – julisti että nykyiset italialaiset ovat samaa sukua ja perhettä kuin Rooman keisarikunta ja sitä edeltänyt tasavalta. Melkein kaikki italialaiset ovat tänäkin päivänä samaa mieltä, etenkin Berlusconi. Hitler jankutti germaaneista, eivätkä edes hänen oppineemmat renkinsä yrittäneet selittää, mitähän nämä germaanit sitten olivat. Valioväkeä heidän väitettiin olevan, ja siksi heillä oli ikivanha oikeus tappaa kaikki naapurinsa, kuten he tekivätkin. Marxin, Leninin ja jossain määrin Stalinin maailmanvallankumous pohjautui sekin ajatukseen, että poliittinen yksikkö on määriteltävissä tai jopa määritelty. Heidän mielestään Saksan työläiset, tarkemmin ajatellen Saksan köyhälistö eli proletariaatti oli saanut historiallisen tehtävän levittää riemusanaa kaikkialle maailmaan, Leninin ja Trotskin tähdennyksen tarvittaessa ampumalla ne, jotka kakistelevat, kuten tapahtuikin.

Ja suomalaiset ovat muuttaneet jostain tänne ja olleet muuten Jumalan valittu kansa, paitsi että venäläiset ja ruotsalaiset ovat olleet kovin vittumaista väkeä.

En näin blogissa rupea todistelemaan aika selvää asiaa, että nykykielemme venäläiset, suomalaiset ja ruotsalaiset ovat kaikessa olennaisessa samaa sakkia, lukemattomien vuorovaikutussuhteiden toisiinsa kytkemiä. Järkevät ja yritteliäät ”suomalaiset” rupesivat ”venäläisiksi, jotkut 500-luvulla, jotkut 1500-luvulla. Ja jo hyvin vanhan selityksen mukaan ruotsalaiset (varjagit eli viikinkien edeltäjät) kävivät opettamassa Venäjällä kädestä pitäen, miten kauppavaltio luodaan ja saatetaan niskuroivat naapurit kuriin ja herran nuhteeseen.

Venäläiset eivät ilahdu, jos heille mainitsee, että ”Rossija” ja ”Rus” näyttävät olevan sama sana kuin nykysuomen ”Ruotsi” ja siten sukua Roslagenin maakunnan nimelle ja soutamista tarkoittaville sanoille. (Sverige viittaa svealaisiin ja saattaa oilla peräisen sanasta ”me”, latinan suos jne.)

Käsitykset ovat muuttuneet rajusti ja moneen suuntaan. Jonkinlainen yksimielisyys on kuitenkin siitä, että se ilmiö, johon liittyy nykyinen ”maahanmuuttajat” –sana tai ”pakolaiset” tunnetaan ainakin sadan tuhannen vuoden ajalta. Ihmisillä on taipumus ja ennen kaikkea – ehkä kahdella jalalla liikkumisen ansiosta – kyky paeta nälän runtelemilta alueilta ja etsiä otollisempia asuinsijoja. Mutta yhtä tavallista on, että kehityskulku on samantyyppinen kuin mahdollisesti Suomessa. Porukka pysyy paikoillaan ja keksii uusia keinoja etenkin suojautuakseen ilmastonmuutoksilta ja niihin liittyviltä toimeentulon ehtojen heilahduksilta. Voi olla, että tänne tuli sotakirveskansaa etelästä (ennen puhuttiin vasarakirveistä), mutta yhtä hyvin on mahdollista, että saatiin vasarakirveitä, eikä sekään ole mahdotonta, että opittiin tekemään sellaisia.

Ensimmäinen yhteenveto: ”kansa” ja ”valtio” ovat käsitteitä, jotka tulivat varsinaisesti muotiin 1800-luvulla ja. Ne korvasivat aikaisemman hurskaan käsityksen, että olemme kaikki Aabrahamin lapsia eli siis juutalaisia. Ja tämä ajatus käsitettiin vääräksi ensin… Saksassa.