Bauhaus

Paljastus.

Tämä kiinnostaa ehkä enintään kuutta ihmistä.

Miten asutaan 40 vuotta samassa aika halvassa talossa, ensin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa, jotka sitten aikuistuvat? Ja sitten todetaan, että kun ruuvailee vähä ripoja, tässä asuu erinomaisesti, kunnes vanhainkoti tai turve odottaa.

Puiset elementtitalot tappoi öljykriisi. Ne olivat myös vähän vaikeita pystyttää. Suomalaiset timpurit eivät hevin uskoneet, että oli tehtävä tarkkaa työtä. Lisäksi myynnissä olevissa pientaloissa oli tasakatto. Se ei Suomen oloissa juurikaan pidä vettä.

Muistan eränkin jouluyön, joka sujui jazz- tai karibialaisrytmein. Vettä tippui yhteentoista eri astiaan, eri tahtiin, vaihtelevin äänenkorkeuksin.

Niinpä kaikissa näissä taloissa on nyt muutettu katto, meillä loiva harja.

Tämä ei ole historiikki. Tosin minua hiukan hämmästyttää, että olin itse 29-vuotias kun kohdittain aivan mahdoton hanke oli toteutettu ja muutimme Kirkkonummelle sieltä ostamallemme kiinteistölle itse gryndaamiimme taloihin toisten samanlaisten kanssa. Osa asuu edelleen samoilla sijoillaan.

Ensimmäinen vastaus esittämääni kysymykseen on joustava suunnittelu. Talot ovat pilarilaattarakenteisia, joten kantavia väliseiniä ei ole. Taloja voi laajentaa. Istun nyt kirjoittamassa huoneessa, joka rakennettiin kymmenen vuotta myöhemmin kuin muu osa taloa, ja näen kuistin ja lasikuistin eli vilpolan, jotka ovat nekin syntyneet matkan varrella.

Tuo ajatus toimi heikonlaisesti hirsitaloissa, mutta oli puolitoistakerroksisen rintamamiestalon yksi suurenmoinen piirre. Siitä asiasta on ollut ennenkin puhetta. Monumentaalirakennukset ja ihmehuvilat ovat pientä. Parhaiden suomalaisten arkkitehtien alun perin välirauhan aikana suunnittelema, Viipurin Tammisuolle pystytetty rintamamiestalo on arkkitehtuurimme ehdottomia huippuja ja ehkä edelleen aliarvostettu.

Se on valitettavasti aika tavallista Suomessa, että vähättelemme myös suurenmoisia innovaatioitamme. Ei olisi syytä. Esimerkiksi talvisodan jälkeen tänne saadut ruotsalaistalot (Maunula, Tampere jne.) ovat ihan kivoja, mutta eivät toki kilpaile omankeksintömme kanssa.

En tiedä, miten tietoisesti vaikutteet otettiin, mutta tässä tapauksessa jäljet johtavat Saksaan Bauhausiin, ja puhe on siis arkkitehtuuri- ja taidekoulusta, joka toimi mm. Dessaussa ja jonka natsit lakkauttivat.

Minunkin taloni mittasuhteissa näkyy Walter Gropiuksen ja Mies van der Rohen kynnenjälki, vaikka keskeisin vaikuttaja oli jutun kuvasta ilmenevä Ludwig Hilberseimer. Tämä Saksan suunnattoman luova arkkitehtiporukka siirtyi Amerikkaan. Hilberseimer sai nimeä kaupunkisuunnittelun teoreetikkona. Gropiuksesta ja van der Rohesta tuli Le Corbusierin ohella vuosisadan arkkitehteja.

”Mies” muuten siis ei ole suomea. Se oli alun perin Ludwigin sukunimi ja peräisin paikannimestä, joka on lähellä sanaa ”Mitte”, puoliväli.

Alvar Aallon suuri maine johtuu hänen poikkeuksellisen nerokkuutensa lisäksi siitä, että monet hänen ”kilpailijansa” eli oman ikäpolven arkkitehdit ymmärsivät kuolla nuorina. Alvar oli myös hyvä mainosmies. Hän piti itseään kansallisena suurmiehenä jo Tampereen taistelujen aiakan1918, kun hän piilotteli jossain tunkion sisällä. Fyysinen rohkeus ei kuulunut hänen johtaviin hyveisiinsä. Mutta yleisön lyömine ällikällä (hepnaadilla hän itse sanoi) onnistui häneltä aina.

Tämä kaikki ja taivas myös tuli mieleeni, kun ihmettelin, miksi arkkitehtuuria harrastetaan niin vähän, vaikka se on aikamme elinvoimaisimpia taiteita verrattuna esimerkiksi klassiseen musiikkiin tai korkeakirjallisuuteen. Sitä ei edes Internet uhkaa.

”Rumaa mutta halpaa” oli Saksan ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä tunnelmissa sovelias iskulause. Mainitsemani herrat ja mm. Kandinsky soluttivat kuitenkin mukaan sopusuhtaa ja suurta kauneutta. Kuitenin jopa lähiöittemme parjattu moskova-tyyli on aika selkeästi peräisin Bauhausin ”juutalais-kommunistisista” piireistä.

Joustava (adaptiivinen) rakentaminen sekä ympäristön että ihmisen ehdoilla oli yksi natsismin ja neuvostokommunismin ensimmäisiä uhreja. Meillä on Helsingissä toisenlainenkin esimerkki tästä. Ajatus keskittää vähittäiskauppa pieneen tilaan oli oiva. Stockmannin tavaratalon vanha osa on maailman kauneimpia alallaan. Niitä hissityttöjä kyllä kaipaa joskus.