6. toukokuuta 2013

Arvoisa yleisö,





Ostakaa jäätelö! Viis’ markkaa tikku. Haistakaa…

Ylle kirjoitettu on ensimmäinen oppimani sanoitus ’Rigoleton’ La donna è mobile –aariaan. Tosin Mantovan herttua ei myynyt jäätelöä, koska jäätelö keksittiin vasta 1700-luvun puolivälissä. Ruotsiin sen toi Kustaa III ja sieltä se kulkeutui Suomeen, kuten muukin sivistys.

Maalla eli Ruovedellä oli vanhempien lasteni syntyessä 1960-luvulla pahoin ravistunut veivattava jäätelökone. Ennen kuin herkuntekoon päästiin, oli aina haettava Jämingistä jäitä, jotka säilyivät hyvinkin elokuulle varjoisaan paikkaan sahajauhoihin haudattuna. Ei sitä perkele jääkaappeja siihen aikaan tunnettu maalla, ja ”jääkaappi” oli vielä taannoin tarkoittanut kaapia, johon jäämies kantoi jääsaksilla lohkareen. Se siellä sitten omia aikojaan jäähdytti   ja tippui. Ja korvessa kuusen juurella tippui jotain ihan muuta, nimittäin Sorretun Voimaa…

Tietooni saatettiin, että tätä blogia oli jollain tavalla kehuttu HS kuukausiliitteessä. Jo sitä ennen olin ilmenneen sitkeän räkätaudin takia päättänyt olla jonkin aikaa ainakin tauolla.

Kreikkalainen Galenos, Hippokrateen kaveri, esitti hyvin kauan sitten, että eräissä sairauksissa aivot valuvat nenän kautta ulos. Käsitys on varmasti oikea, jos siihen lisätään yskökset. Potilas, tässä tapauksessa minä, saa luvan suoriutua toimistaan miten parhaaksi näkee. Mieleeni tuli, millaista oli ennen tansseista palatessa molemmat polkupyörän renkaat tyhjinä kulkuneuvolla, jossa ketjut putosivat päältä vähän väliä ja takakappa olisi tarvinnut bensiinilirauksen, koska tukevammin polkaistessa pyörä ei pyrähtänytkään, vaan polkija putosi munilleen tangolle. Ja lisäksi ohjaustanko eli pyörän sarvet olivat huonosti kiinni niin että kääntäessä oikealle sarvet kääntyivät mutta pyörä ei.

Tuosta murheiden luettelosta ei puutu muuta kuin aivan liian kireälle väännetty keskiö, jonka johdosta tasamaallakin saa polkea seisaaltaan. Jääkärijoukoissa oli tapana käsitellä virkaintoisten kokelaiden polkupyöriä tuolla tavalla ja varmuuden vuoksi irrottaa satula ja täyttää runko hienolla hiekalla. Siinä ahkerammankin hiostajan reippailuhalut hiipuivat.

Edeltä voi lukea, että tauti ei ehkä ole parantunut, vaan pahentunut. Lisäksi se tuntuu aiheuttavan sydämen rytmihäiriöitä, joita minulla on ollut ennenkin, ja pari flimmeriä, joita en ennen musita kokeneeni. Eteisvärinässä ei ole muuta moittimista kuin että siihen voi kuolla; sydämeen saattaa muodostua hyytymä, joka hyvinkin voi päätyä aivoihin. Isävainajani vaikeasti selitettävä, halvauksen aiheuttanut kaatuminen 1999 johtui luultavasti flimmeristä ja sen aiheuttamasta tajunnan katkosta. Jos on sopivasti rannassa pää alaspäin, niin nurinhan siinä mennään.

Tämä surullinen ja uskomaton tarina kerrottakoon selitykseksi. Olen laiminlyönyt erilaisia velvollisuuksia ja aion jatkaa samalla tiellä. En ole vastannut sähköposteihin. Olen luvannut kaikenlaista, mitä en ole pitänyt, sillä kuin kunnolla päästä huippaisee, ei tee mieli istua rattiin eikä varsinkaan lähteä kassinkantajaksi kaupoille. Ei ole kyllä tarvinnutkaan.

Lisäksi olen miettinyt, noinko olisin maalannut itseni nurkkaan tämän blogin kanssa. Kun 80- ja 90-luvulla kirjoitin viikoittain Helsingin Sanomiin kolumnistina, käsitin lopulta, että lainatun arvovallan käyttäminen vaikuttaa tuhoisasti. Kun ministerit ja vuorineuvokset alkavat käskeä kylään ja olla mielin kielin, silloin eivät asiat ole kunnossa.

Blogin kirjoittajan ongelma on taipumus miellyttää lukijoita. Sitä saa aina välillä itsensä kiinni yrityksestä kirjoittaa käsitettävästi tai ainakin esitellä ongelmia, jotka saattaisivat kiinnostaa lukijoita. Näin menetellen sitä on äkkiä itse luomiensa mielikuvien orja. Tiedän eräänkin juristiprofessorin, joka on kyllä todellisuudessakin vihainen mies, mutta blogeissaan hän on selvästi oman kriittisyytensä orja. Lukija näet huomaa, onko kirjoittajalla oikeasti asiaa vai toimiiko hän kuin pahankurinen kymmenvuotias, joka käyttää ronskia kieltä kuvitellessaan, että sillai kuuluu toimia.

Nyt saatan laittaa tämän blogin otsikkoon lisäyksen: kirjoittaja ei ole kiinnostunut omista mielipiteistään eikä toisten. Jos olette eri mieltä, olkaa kaikessa rauhassa ja väittäkää vastaan, ellei ole parempaa tekemistä. Blogisti ei, toisinkuin journalisti, ole yleisön palvelija, vaan ääneen ajattelija.



52 kommenttia:

  1. Hei Kemppinen! Kiva kun tulit takaisin! Sinun ajatuksiasi on mukava kuunnella. :-) Lämpimin Italian-terveisin. Enneli

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa takaisin. Blogimaailmassa onkin ollut vähän köyhää muutaman viikon.

    VastaaPoista
  3. Yön vallat aamu voittaa!

    Veisaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  4. Jos toivoa sopii niin Kemppinen tekee ihan niinkuin hänestä tuntuu.
    Ennen pari "kulttuuriradikaalia", tarkoittaa juoppoa kirjailijaa, sanoi jossakin yhteydessä että
    - mitä se minulle kuuluu mitä mä teen.
    Jos vaan passaa niin kirjoittaa. Kyllä me luetaan.
    Sanoo Nelimjaa

    VastaaPoista
  5. Hesarin omat blogit ja jorinapalstat ovat aivan ääliömäisiä, atomistista roskaa - varsinkin sen yhden pizzakuskin näköisen tiedeuutistoimittajan.
    Asiakas ostaa ja maksaa, tai se hieroo pizzan sen naamaan.
    Jee.

    VastaaPoista
  6. Herra koetteloo muttei hylkee.

    VastaaPoista
  7. Tässä ehdittiin jo huolestua ja nyt luettiin, että syystä. Hienoa jos jaksaisitte jatkaa blogia, mutta terveys ennen kaikkea ja lepoakin mielellämme suomme. Paranemisterveisin!

    VastaaPoista
  8. Huh,kaikki on taas kunnossa.... Tervetuloa takaisin!

    TMi

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa takaisin kirjoittamaan, professori Kemppinen, ja parempia vointeja!

    VastaaPoista
  10. On tätä pitänyt päivittäin kytätä,että onko se kokonaan loppunut, yllättäen.

    AW

    VastaaPoista
  11. aivan upeaa! Kirjoitat jälleen. Olinkin odotellut jotain luettavaa.

    VastaaPoista
  12. Olipas ytimekäs kommentti pitkän taon jälkeen. Olinkin ehkä huolissani, että mikäs nyt on kun ei päivityksiä näy eikä kuulu.

    Huomenna ostan jäätelöä. Oli tänään ensimmäinen lämminpäivä. Ehkä lämpö jatkuu huomennakin?

    VastaaPoista
  13. Mikä yllätys! Kiitos! Meitä päivittäin nakuttelijoita on paljon, aloin jo menettää toivoni. Paljon voimia ja terveyttä!

    VastaaPoista
  14. Selvää tekstiä, kuin lakeus puhuisi.

    VastaaPoista
  15. Ääneen ajattelija, sitähän blogeeraaja todella on. Ja me kommentoijat olemme karvat korvilla istuvia sivullisia, jotka sattumoisin olemme kuulolla ja jupiseeraamme itseksemme. Hyvällä/huonolla tuurilla joku toinen samanmoinen kuulee ja ärähtää/hymähtää. Oi elon virta samea. Oi kuolon kirkas vuo.

    VastaaPoista
  16. Eteisvärinä, kaunis suomalainen sana...

    VastaaPoista
  17. Koska olette tähän mennessä olleet tapojenne orja, luulimme jo että olette vainaa. Eteisvärinästä, ja arvaamme ettemme ole ainoa. Toivotamme parantumista ja poikkeavia mielipiteitä.

    VastaaPoista
  18. Arvoisa professori,
    tervetuloa takaisin. On teitä jo odotettukin.
    Terveisin,
    Upseeri, ei vieläkään herrasmies

    VastaaPoista
  19. Kemppinen on Suomen paras bloggaaja siinä missä Kalle Päätalo on Suomen paras kirjailija.

    VastaaPoista
  20. Olettehan parhaimia kommentöörejä suonmalaisessa blogimaailamassa (teitittelen paljaasta kunnioituksesta älykkyytenne ja ikänne vuoksi, vaikka en ole juurikaan nuorempi, mutta sentään terveempi ja suunnattomasti tyhmempi. Kumpi sitten lieneekään parempi ominaisuus, sen Herra ratkaiskoon. Kerkesin jo kaivatakin älykkäitä juttujanne. Ehkä kerran voimme tehdä sinunkaupatkin.

    iisi

    VastaaPoista
  21. Parahinen Bach-fani
    Hienoa että blogi jatkuu. Mietin suoraan kun ajatus ei kanna. Vähäinen Bach-harrastukseni alkoi 30 v. sitten. Fiksumpi opiskelijakollega lukiossa kehui Enzio Forsblomin Die Kunst Der Fugea. Sitä kuunnellessa pilvien liike tuntuu ymmärrettävältä ja Finlandia-talon akustiikka kelpaa. On hilpeää, harrasta ja juhlavaa. Mutta entäpä aikalaisille, oliko pakkopullaa? Ja jos oli, niin miksi nyt tullut niin hienoksi kerrassaan. Protestanttisuuttako? Esim. Trevor Pinnockin cembalot. Tai http://www.openculture.com/2010/11/a_big_bach_download.html

    VastaaPoista
  22. Paloöljy toimi niin takakapassa kuin etukapassakin parmmin kuin pensiini. Jostain kumman syystä.

    VastaaPoista
  23. Rauhallisin mielin voi Kemppinen suhtautua flimmeriin. Kuten blogisti tietääkin, kyseessä on "ihmisen toiseksi paras rytmi", kilpailee ainakin hyvin Bachin kanssa. Hyytymäriskit lisääntyvät yleensä vasta pitempään jatkuneen flimmerin yhteydessä ja tällöin aloittaa hoitava lääkäri hyytymistä estävän lääkityksen. Kiusallinen vaiva on toki kyseessä ja raahallisesti se on otettava, kokemusta on...
    Tervetuloa takaisin ja keväisen riippumattomia kommentteja odotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja enää ei tarvitse tyytyä Marevaniin, joka on hyvä lääke, mutta vaatii jatkuvan seurannan. Itsellani kahden viikon välein ehkä koko lopun aikaa. Uudet lääkeet eivät tarvitse jatkuvaa seurantaa, vaan eivät sovi minun flimmerilleni muun sydämen varaosituksen tähden.

      Poista
  24. Tervetuloa takaisin, kaivattu. (Päässä kaikuu kantaatti, joka kuvaa tunnetta, mutta sanat eivät tule mieleen.)

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaminen on lääkettä, lukeminen lohtua. Kun käy rajoilla, on uutta palata arkeen. Koska näkee paremmin, kuulee kirkkaammin ja tuntee pohjia myöten. Tervetuloa!

    VastaaPoista
  26. Meinasipa tosiaan alkaa jo nakella ikävällä: tervehdin paluuta.
    Sauli Pesonen

    VastaaPoista
  27. Kaksi muistoa Kauhavalta; ehkä sinäkin muistat samat jutut. Ruotsin opettajallamme Feetulla oli tapana kertoilla (Lapista tai) Viipurista. Hyvin usein hän mainitsi venäläiset jäätelönmyyjät, jotka huusivat "haroshi maroshi" kadulla kodin ikkunan alla. Hän palasi muistoissaan lapsuutensa makuelämyksiin, joita emme voineet jakaa. Aika hyvää jäätelöä sai ostaa Litmasen kioskilta, jossa Aini veivasi sitä käsin. Jäät olivat sahanpurujen alla varastossa ja säilyivätkin siellä kesällä melko pitkään.
    Hyvää vointia! Terveisin LN

    VastaaPoista
  28. Olin jo aivan varma, että koneeni on sökö, kun sartup program: http://kemppinen.blogspot.fi/ antoi aina vain enkelinkuvan näytölle. Nyt aamunavaus toimii taas - kiitos siitä!

    VastaaPoista
  29. Ei muuta kuin rotanmyrkkyä (Marevan) suoraan suoneen. Se estää hyytymät eikä flimmeriin kuole. Johonkin kuitenkin.

    VastaaPoista
  30. Pieni ajatus kirjoittamisesta. Eräs kriitikko väitti minulle, että ihminen kirjoittaa aina kommunikaatiotarkoituksessa, toisille ihmisille. Oma tuntumani omista kirjoituksistani on, että kirjoittaja keskustelee usein itsensä kanssa saadakseen ulkoistetun puhekumppanin "itselleen". Näin kirjoittaja tarotkorttien tapaan näkee ajatuksensa konkreettisessa muodossa ja voi sitten pohtia, mitä mieltä hän on tuon toisen ajatuksista. Mieleen tulee Jorge Luis Borgesin "el otro", se toinen Borges. Omissa päiväkirjoissani ei ole päivän merisäätä vaan ajatusten sirpaleita, ja ne nimenomaan ovat kirjoitetut selvittämään omaa päätäni. Usein ehkä myös konkreettisesti.

    VastaaPoista
  31. "Jos olette eri mieltä, olkaa kaikessa rauhassa ja väittäkää vastaan, ellei ole parempaa tekemistä. Blogisti ei, toisinkuin journalisti, ole yleisön palvelija, vaan ääneen ajattelija."

    Aika ajoi vasemmisto-aristokratian aivotuksien ohi. Siinä ei ollut mitään ajatonta tai yleispätevää. Ylimielisyys näköjään katoaa viimeisenä


    VastaaPoista
  32. Perkele mihinä sitä on luuhattu - hih heh !

    VastaaPoista
  33. Lämpimästi tervetuloa takaisin! Toivottavasti tautikin jo hellittää otteensa :) Oli niin ikävä loistavia blogijuttujasi!! - Citizen Jane -

    VastaaPoista
  34. Niin,

    Kyllä sitä varrottiinkin jo kirjoitusta. Vähän sama tunne kuin jos iltauutiset yht´äkkiä lakkaisivat

    VastaaPoista
  35. Kukas sen kissanhännän taas nostikaan...

    VastaaPoista
  36. Tervetuloa takaisin. Toista kuukautta on ollut ilman Kemppistä ja se tuntuu...Ikäänkuin puuttuisi yksi näkökulma maailman tapahtumiin ja ilmiöihin. Kirjosieppouroskin tuli eilen tänne Pohjan perille, istui laulamaan pesäpöntön puun oksalle hämmentyneenä, pönttö oli pudonnut maahan. Nostimme sen takaisin ja kaikki hyvin - elämä jatkuu.

    VastaaPoista
  37. Tervetuloa takaisin, johan tuossa tuli mietittyä vaikka syntyjä syviä. Näin ulkosuomalaisena jo pelkäsin jääväni paitsi!hyvää vointia ja teräviä näppäilyjä!

    VastaaPoista
  38. Meinasin jo hermostua, että mihinä sä oot.

    VastaaPoista
  39. Mutta kun tulee tuo addiktio. Kysyin kuukausi sitten pikkuveljeltä, jolta blogiosoitteen vähän aikaisemmin olin saanut, mihin lie JK kadonnut. Vastaus oli: Liekö tehnyt "tätserit". Olihan siinä edellisessä blogissa vielä tuota uskonnollisuuttakin kuvia myöten. Että sellaista huolestumista.

    VastaaPoista
  40. "Blogisti ei, toisinkuin journalisti, ole yleisön palvelija, vaan ääneen ajattelija."

    On se mahtavaa, että joku tässä maassa vielä ajattelee, vieläpä itsenäisesti ja yleisöä kumartelematta!

    VastaaPoista
  41. Sydän lepattaa täälläkin kuin prässihousun upslaaki pyöräillessä ja flimmerit ovat tuttu riesa. Mukavaa lueskella tätäkin taas omaa hyydykettään odotellessa.

    VastaaPoista
  42. "Nyt se suuri päivä koitti!" Rupesin jo kuolinilmoituksia lukemaan...

    VastaaPoista
  43. Tiedot Kemppisen blogikuolemasta olivat siis vahvasti liioiteltuja.

    Tervetuloa takaisin!

    VastaaPoista
  44. Onpa mukava saada sinut takaisin, Jukka. Ymmärrän kyllä, että jossain vaiheessa alkaa hirvittää. Sinun blogisi, joka on parhaimmillaan, kun kirjoitat sivistynyttä tajunnanvirtaa, on Suomen blogosfäärin ehdotonta kärkeä. Tuomioja ja Soininvaara kirjoittavat oikein hyvää poliittista blogia, kollegasi Virolainen kirjoittaa erinomaisen terävää oikeustieteellistä blogia silloin, kun ei haukkua retostele henkilökohtaisuuksin ja F. Mashirin blogi on mielenkiintoista puolustuspoliittista ääneenajattelua. "The Ulkopolitist" on kyllä terävänäköistä ulkopoliittista analyysiä, mutta siitä puuttuu henkilökohtainen ote ja rohkeus.

    Sinun etunasi on syvä sivistyneisyys ja elämänkokemus, joka mahdollistaa laajan aihepiirin. Ei ihme, jos vuorineuvoksia pelottaa. Kemppisen blogilla on ollut viime vuosina varmaan yhtä paljon sananvaltaa kuin HS:n pääkirjoituksella. Se arvovalta ei ole lainattua vaan ansaittua. Jos sen käyttäminen pelottaa, on kyse vain terveestä järjestä.

    VastaaPoista
  45. < Ruotsiin sen toi Kustaa III ja sieltä se kulkeutui Suomeen, kuten muukin sivistys.<

    mistä tämä lohduton alentuvuus

    totta kai maahan tulee virtaukset pääkaupungin kautta (olimme ruotsia vielä kustaan aikana), britanniaankin virtaukset tulivat usein lontoon kautta

    mutta eihän ruotsilla mitään omaa historiaa ole suomalaisiin verrattuna, ja sivistyneet ruotsalaiset myöntävät tämän; vaon dala häst on heidän originaali

    suomessa originaalia on mm kansanrunousarkisto joka on maailman suurin

    meillä on kunta- ja käräjälaitos ennen kuin skandinaaveiksi täällä muuntuneet vaeltajat ottivat sigtunan haltuun; on vaiettua historaa kuinka verinen oli sotamme yrittää vallata se takaisin; sillon mitään svealandia ei olisi koskaan syntymnyt eikä ilman sitä olisi syntynyt skandimaakuntien yhteisvaltiota ruotsia kalmarin unionin lopulla 1523








    VastaaPoista
  46. Jos voisin yhtyisin lähes kaikkiin kommentoijihin... Oli se Kempiltä niin hurja veto, vaikeneminen! Lopuksi blogissa enkelinkuvat ja kaikki! Eniten epäilin minäkin oman koneeni tilttaamista ja kadehdin kaikkia, jotka saivat avata päivänsä Kempin jorinoilla.
    Turkkarista tutkin myös kuolinilmoitukset, toki epäilin, etteivät Kempin saidat sukulaiset sitä siellä julkaise. Noh, me selvittiin! Kyllä tästä taas mennään!
    terv. pekka s-to. (aikoinaan ohileikattu)

    VastaaPoista
  47. Minulla flimmerit loppuivat kuin seinään, saadessani hoidon jossa pari piuhaa vietiin laskimoa pitkin sydämeen ja polttivat pari "hermorataa" pois.
    Täälläkin paistaa aurinko.

    VastaaPoista
  48. Tervetuloa kehiin. Pakkasivat jo vieroitusoireet päälle..

    VastaaPoista
  49. Kyllä on kiva että et kuollut.

    VastaaPoista
  50. "Blogin kirjoittajan ongelma on taipumus miellyttää lukijoita. Sitä saa aina välillä itsensä kiinni yrityksestä kirjoittaa käsitettävästi tai ainakin esitellä ongelmia, jotka saattaisivat kiinnostaa lukijoita. Näin menetellen sitä on äkkiä itse luomiensa mielikuvien orja."

    Luulen, että sama pätee joka alan sisällöntuottajiin. Etenkin jos puhutaan taiteesta tai jopa (ainakin) ei-kovista tieteistä. Viihteessä tietysti miellyttäminen on jo sisäänrakennettu mekanismi, ja primaarisin tavoite hyöty, yleensä taloudellinen. Mutta ihmisen luonnollisen miellyttämistaipumuksen vuoksi joltakin ajattelijalta tai taiteilijalta saattaa alkaa ote lipsua, ja löytää joskus itsensä asemasta, johon ei ollenkaan ollu tarkoitus pyrkiä.
    Onnekseni tai harmikseni (riippuu näkökulmasta) oma alitajuntani muistaa nietzscheläisittäin ruoskan tullessaan minun, eli naisen luo. Olen vanhanaikainen kirjailija siinä mielessä, että katson kirjojeni syntyvän tarinan ja taiteen ehdoilla. Lukijat tai heidän mieltymyksensä tulevat kuvaan mukaan viimeisessä vaiheessa.
    Blogistani en sano mitään, se nyt on vain näpertelyä ja oheistuotetta, toisin kuin tämä blogi, joka on keskustelunherättäjä ja suosittu erilaisten näkökulmien tuoja.
    Älä ala miellyttäjäksi, jees-miehiä ja -naisia on vuonna 2013 liikkeellä yllin kyllin. En tämän blogin perusteella osaa nähdä kirjoittajaa sellaisena. Eli jatka vaan samaan malliin, niin kauan kuin huvittaa! Tai jos tekee mieli muuttaa konseptia, muuta! Blogimaailmassa on toistaiseksi vapaus kehittää niin monenlaista projektia kuin ehtii.

    VastaaPoista