Sydänrytmit

Se ei lukijoille kuulu, mutta vaikka minulla oli pikkupoikana ja sitten armeijassa vakavia tulehdustauteja, jotka näyttäytyivät arpiääninä sydänfilmissä, reippaat rytmihäiriöt kuitenkin yllättivät, kun ne iskivät kiinni 1976.

Minulta kesti yli 35 vuotta huomata, että ensin maltillinen ja sitten maltiton Bachin harrastukseni alkoi samaan aikaan. Nyt uskaltaisin sanoa, että se alkoi siitä.

Se rytmimusiikki, jota nyt esitellään ja muistellaan, ei suoraan sanoen kauheasti innostanut. Kotimaiset tangot, foksit ja valssitkin mennä jumputtavat alusta loppuun samalla tavalla kuin Valtion Rautatiet ennen kuin kiskojen välit opittiin hitsaamaan kiinni. Kolke on kadonnut.

Barokkimusiikin mukana oli tullut jazz, jossa miellytti aivan jumalattomasti tuo marssirytmeistä poikkeava tapa korostaa säveliä, synkoopit.

Kukaan ei tiedä, kuunteliko Bach sydäntään. Vasta sen pari kertaa koettuani kuulin, että Matteus-passiossa, ehtoollisen asetuksessa, Bach on säveltänyt flimmerin eli eteisvärinän.

Tahtilajimerkintäkin on hyvin outo, kuten passiossa vähän kauttaaltaan. Sehän on täynnä jopa ”valssirytmejä” eli kolmijakoisia rytmejä, kuten Matteus-passion loppukuoro. Ja Jeesus ja evankelista laulavat melko johdonmukaisesti pois iskulta. Ensin sello ja urut antavat sävelen, sitten neljäsosatauon jälkeen tulee solisti. Arytmia – rytmihäiriö.

Hyvin pitkän kokemuksen perusteella tiedän, että barokkimusiikki ja ennen kaikkea Bach rauhoittaa sydäntä aivan konkreettisesti ja kirjaimellisesti. Luulenpa että neurobiologit ovat jo löytäneet tämän yhteyden ja tietävät, onko kysymyksessä kaliumin vai natriumin välittämä sähkö. Välittymismekanismi on tiedossa, ja flimmerin yksi hoito on sykkeen eli sähkötoiminnan kääntäminen väkisin. Se voi tehotakin. Jos sydän saa jyskytellä aivan omiaan, seurauksena voi olla tulppa ja aivohalvaus.

Suunnilleen samana vuonna 1976 kuulin levyltä, että Verdi oli tehnyt tämän saman ”Requiemissään”. Sen teoksen hän sävelsi vanhan ystävänsä kuoltua tämän muistolle.

Flimmeri tai suorastaan kammiovärinä lauletaan kohdassa ”Libera me de morte eterna”, vapauta minut ikuisesta kuolemasta.

Kun musiikki on soinut juuri hädissään takovan sydämen tahdissa patarumpujen korostamana, se äkisti sekoaa hätäiseksi värinäksi.

Dies irae –jaksot aloittavat mieletön glissando eli liu’utus ylhäältä alas kelpaisi sellaisenaan sepelvaltimotaudin tunnusmusiikiksi. – Minulle ei sitä tautia ole, mutta tukeudun tässä lukemiini kuvauksiin.

Barokkimusiikin basso, toisin sanoen kontrapunkti, on elämisen ääni. Kontrapunktin ajatus, usean itsenäisen äänen nitominen yhteen niin ettei mikään pelkästään säestä, on fysiologinen tutkielma, äänikuva elämästä eli lukuisien yhteyksien ja rytmien täysi liike samaan suuntaan.

Sellaista juttua kerrotaan, että depression kaluamille ihmisille, parille paaville ja muutamalle diktaattorille on määrätty aamuksi Mozartia. Kyllä se kokemuksen mukaan auttaakin raskasmielisyyteen.

Mutta somaattisten eli ruumiillisten vikojen parantaminen barokkimusiikilla lienee uusi ajatus.

Jätän sen vapaasti käytettäväksi ja neurobiologien pohdittavaksi.