Ontuva oikeus

Aina sitä jotain etukäteen kuulee. Tämän päivän lehdissä on selostettu, millaisin muutoksin oikeuslaitoksen toimintaa tehostettaisiin ja samalla kustannuksia karsittaisiin.

Se epäily on jo lausuttu ääneen, etteivät nämä kaksi päämäärää ole samassa kompassisuunnassa, ja sitten on vielä ongelmana järjestelmän toimivuus. Ihmisten pitäisi saada oikeutta liikaa odottamatta.

Olin lukiolaisena kotiopettajana Uudessakaarlepyyssä. Perheen lapsilla, etenkin hyvin sievällä ja tästä ominaisuudestaan selvillä olleella tytöllä, oli ongelmia oppikoulun suomen kielen kanssa. Minä sitten opetin.

Uudessakaarlepyyssä oli lähes tuhat asukasta, ja tuomioistuin. Siellä istui tuomarina yksi juristi, jolla oli sitten seuranaan muuta väkeä. Se lakimies oli vanha ja köyry ja loukannut joskus jalkansa niin pahasti, että se oli jäänyt suoraksi. Hän oli se Uudenkaarlepyyn ontuva oikeus.

Syystä tai toisesta Yli- ja Alahärmä saivat hoitaa lakiasiansa siellä Nyykaapin seudulla pitkään.

Kajoamatta yksityiskohtiin esittäisin kunnioittavan huomautukseni oikeusministeriön ja eduskunnan tietoon, sikäli kuin tästä nyt menee eduskuntaan esityksiä.

Minulla on tuomioistuimiin kahtalainen suhde. Ensin olin tekemisissä niitten kanssa aamusta iltaan mitä kolmekymmentä vuotta ja sen jälkeen en lainkaan. Silti olen seurannut niiden toimintaa.

Mielestäni tuomioistuinlaitosta pohtivat komiteat – kuuluin sellaiseen itsekin vielä viime vuosikymmenellä – onnistuvat käyttämään niin perinteistä kieltä, ettei itse asia tule välttämättä ollenkaan ilmi.

Yksi tuomioistuinten keskeinen tehtävä on propaganda.

Poliisin näkyvyydestä puhutaan onneksi joskus. Poliisin on näyttävä maanteillä ja katukuvassa. Se lisää turvallisuuden tunnetta.

Juuri sama koskee tuomioistuimia. Valitettavasti vanhat raatihuoneet ovat melkein kaikkialla jääneet käytöstä epäkäytännöllisinä ja ahtaina. Mutta jos pullo kuuluu keskelle pöytää ja kirkko keskelle kylää, kyllä oikeuspalatsin pitäisi olla jotain muuta kuin se vanha viinatehdas Ruoholahdessa (Salmisaaressa). Onneksi korkein oikeus sijaitsee presidentinlinnan vieressä ja todella hiukan muistuttaa korkeinta oikeutta, mutta moniko tietää, että korkein hallinto-oikeus on  entisessä radiotalossa Fabianinkadulla?

Pidän äsken viitatun monikymmenvuotisen kokemuksen perusteella todistettuna, että valistuneempikaan kansanosa ei ymmärrä tuomioistuinten toimintaa eikä käsitä niiden ratkaisuja, ainakaan perusteluja.

Tuomioistuimet ovat osa demokratian rituaalia. Useimmat varttuneet suomalaiset tietävät, ettei tuomioistuimilla ollut näkyvyyttä entisessä Neuvostoliitossa eikä Itäblokin maissa. Syytteet hyväksyttiin siinä muodossa kuin poliittinen salainen poliisi oli ne esittänyt keskuudestaan valituille syyttäjille (prokuraattoreille), ja riita-asioissa oli selvää, että valtion eli siis puolueen tahto toteutui, mikä se sitten olikin.

Amerikkalaiset ymmärtävät tämän. Kuvassa U.S. SuprC – osoite 1. Katu 1, Washington D.C.

Jätän nyt tässä tähdentämättä, että pitää tuomioistuinten toimiakin. Kun olen usein valitellut, ettei Suomessa oikeuslaitoksella ole ääntä eli henkilöä, jonka tehtävänä olisi puhua sen puolesta käytännön asioissa, jatkan nyt moittimalla, ettei tuomioistuinlaitos osaa tehdä numeroa itsestään, mainostaa. Ihmisten mielenkiinto ja etenkin halu saada poliitikkoja tuomiolle on jotain aivan toista kuin vuosikymmen – kaksi sitten. Meiningin on oltava sen mukaista. Tuomioistuinten tehtävä ei ole jakaa oikeutta, vaan pitää oikeus ehyenä.