Rumat vaatteet

Yhä useammin kirjoitan asioista, joista en tiedä mitään, ja toisista, joita en ymmärrä mitään. Kuten: miten on mahdollista, että kun maailman selvästi rumin muoti on yleensä peräisin Englannista, johtava ja joskus käänteentekevä maailmanmuoti on myös sieltä.

Jos aikataulu sallii, ”Sydämen asialla” on mieluisaa iltapäivän taustakuvaa, vaikka uusinta on ties kuinka mones. Se on jotenkin niin kodikas ja siinä on hauskoja vanhoja tavaroita. Tuossakin sarjassa jatkuvasti esiintyvät poliisin ja sairaanhoitajan virka-asut ovat esimerkkejä kummasta muodista. Poliisin edelleen käytössä oleva kypärä ei mahda olla käyttökelpoinen juuri missään tilanteessa mutta sitä useammin tiellä. Se päässä ei voi edes istua autossa. Mellakkapoliisit siirtyivät Englannissa oikeisiin kypäriin, koska korkkivärkki ei suojaa edes viskatulta kiveltä. On heillä koppalakki, mutta ”oikea” kypärä pitää puoliaan.

Englantilaisten yhtiöiden lentoemännät tuntee kaikilla maailman lentokentillä omituisista vaatteistaan, etenkin päähineistä.

Tuo  kypärä, (”custodian helmet”) oli viime vuosiin saakka kankaalla verhoiltu hellekypärä eli olennaisesti korkkia. Hellekypärä puolestaan oli vallitsevan lääketieteellisen ja sotilaallisen mielipiteen mukaan valkoihoisille välttämätön kuumissa maissa. Käsitys on perusteeton. Päähine on välttämätön, ja on hyvä, jos se on kevyt.

Hellekypärää käyttivät siirtomaajoukkojen upseerit taisteluissakin, ja vielä valkoisia. Vastapuolen tarkka-ampujat olivat siitä hyvillään.

Luulen muuten viimein ratkaisseeni koppalakin salaisuuden. Upseerikunnia kieltää laskemasta koppalakkia pöydälle tai lattialle väärin päin. Se on aseteltava samaan asentoon kuin päässä, kupu ylös, kokardi eteenpäin. Kummallisen päähineen idea lienee juuri tämä, siis päinvastainen. Se on näppärä pudottaa lattialle tai laittaa pöydälle ja viskata hansikkaat ja tarvittavat pikkuesineet perään. (Lääkärit muuten käyttivät pitkään silinterihattua, koska stetoskooppi kulki siten näppärästi mukana hatun sisällä.)

Maailman näkyvin miesten vaate, farkut, on amerikkalaista, todellisuudessa juutalaisten räätäleiden kehittelemä asusta, ja kangas idealtaan ranskalaisten. Mutta mutkahousut eli siis miesten suorat housut, joissa on upslaakit tai sitten ei, on brittiläinen keksintö. Innovaation tekijä lienee ollut aikansa muotiguru Beau Brummell (k. 1848).

Pikkutakki on ehkä syntynyt noin 1850 aluksi tupakkatakkina, jonka muistamme esimerkiksi vanhoista Sherlock Holmes –elokuvista. Se oli sensaatio, että käytettiin hännätöntä takkia eli katkaistiin frakki-tyyppiset liepeet. Tupakkatakki oli turvallinen valinta kotiasuksi, koska muuten olisi voitu luulla papiksi. Pappismiehet käyttivät suoraa takkia, jonka tunnemme Runebergin patsaasta. Asusteen nimitys oli bonjour.

Tupakkatakista kehittyi vaate, jonka nimi on monissa muissa kielessä tupakkatakki, smoking. Englannissa se on tuxedo, amerikkalainen sana, mahdollisesti intiaanikieltä (algonquian) alkujaan.

Yhtä raju keksintö kuin edellä mainitut on pynmetsästystakki, jota voi käyttää myös kaupunkipuvun kanssa (Barbour ja sen jäljitelmät). Se on paljon vanhempi kuin nuorison yhden ajan univormu maihari eli maihinnousutakki. Pikku klassikko taitaa olla duffeli; niitä näkee taas. Ja sitten on villapaita, jossa meidän näkökulmastani myös Norja ja Irlanti ovat olleet edelläkävijoitä, vaikka itse satun olemaan sitä mieltä, että Shetlannista sen pitää olla (kuten myös tweedin).

Sotien jälkeen Englannin piti olla ränsistynyt ja loppuun kulunut maa. Ja sitten sieltä tuli poprock-musiikki ja pop-kulttuuri. Viimeksi mainitusta on sattuneesta syystä jäänyt erikoisesti mielen Mary Quant ja minihame. Nyt omiakin valokuvia katsoen aika uskomatonta, ettei sitä kielletty edes Suomessa lailla.

Englannissa 1960-luvulla vierailleena tuntuu uskomattomalta sekin, että nämä joka paikassa näkyvät mestarikokit, ainakin jotkut heistä (Gordon Ramsay), edustavat uutta Englantia ja siis osoittavat maailmanmuotia. Lisäksi muuallakin kuin Lontoossa on aivan kivoja ruokapaikkoja vähän joka makuun. Ennen sanottiin Englannista, että jos pidät sikäläisestä säästä, pidät ruuastakin. Ja mitä popkulttuuriin ja minihameisiin tulee, suosittu kiusoitteleva hokema oli: ”Kiitos ei seksiä – olen britti.”