Kybertaistelut

En tiedä, pystyykö tavallinen kansalainen enää seuraamaan sodan ja rauhan asioita edes yrittämällä.

Julkista tietoa on yllättävän paljon. Huomenna maanantaina istumme yliopistolla yleisön edessä. Yksi virkamiesten, sotilaiden ja juristien mietittävänä oleva sana on ”kyberturvallisuus”. Se ei ehkä ole sama asia kuin tietosuoja. Ainakin eräässä mielessä se ei ole lainkaan sama asia.

Jo viime vuosikymmenellä Syyriassa tapahtui jotain, mikä ehkä jatkuu edelleen. Israelin ja Turkin silloinkin hiukan vanhanaikaiset lentokoneet tuhosivat alueen, jolta kansainvälinen järjestö keräsi myöhemmin hyvin vahvasti sotilaalliseen ydinasetuotantoon viittaavia maaperänäytteitä. Asialla olisi ollut ennen kaikkea – Pohjois-Korea. Missä määrin Venäjä ja Kiina olivat liikkeellä, sitä voi vain arvailla.

Puhe on kyberoperaatiosta, koska hyökkäys yllätti syyrialaisten tutkat. Kirjallisuudessa esitetyn selityksen mukaan pienkone oli käynyt skannaamassa torjuntatutkat ja lähettänyt, ehkä tutkan signaaleja kantoaaltona käyttäen, vastapuolen tietokoneille bittivirran, jonka koneet lukivat tyhjäksi taivaaksi. Ja hyökkäyksen aikana tutkat näyttivät kaiken olevan rauhallista, ei vihollista mailla eikä halmeilla. Mutta kohde meni maan tasalle.

Tutkan sokaiseminen oli käytössä jo Normandiassa 1944. Huvittavasti tinaperienkylvämisen koodinimi oli ”Operaatio Window”. Tätä nykyä asialla on ”botnet” eli tuhannet tai kymmenet tuhannet kaapatut tietokoneet, jotka toteuttavat palveluneston eli kaatavat verkkoa, tai syöttävät väärää tietoa.

Yleisesti muistetaan Viron Pronssisoturi-kiistan tapahtumat ja sitten Georgian sodan alku. Venäjä ilmoitti, ettei sillä ollut mitään tekemistä kohteissa ilmenneiden tietokoneongelmien kanssa. Sitä ilmoitusta ei kovin moni uskonut.

Ennakkomainoksen mukaan maanantaina illalla dokumenttiohjelmassa luvataan kertoa, miten Suomen sähkönjakelu voidaan keskeyttää 15 minuutissa. Ihmettelen etukäteen tuota viittätoista minuuttia. Käsitykseni mukaan toimintamallit ovat olleet kauan valmiina, eikä aikaa kulu kuin 0,15 sekuntia.

Kantaverkon kaatuessa katkeaa sitten suurin osa viestinnästä, liikenne, pankkitoiminta ja siis maksuliikenne, lämmitys ja niin edelleen.

Tuollaista sanotaan kybersodaksi. Tosin kansainvälisen oikeuden mukaan on epäselvää, onko bittihyökkäys sotaa. ”The Economist” kirjoitti jo muutama vuosi sitten sodankäynnin viidennestä alueesta (domain) – maa, vesi, ilma, avaruus ja verkostot eli kyberavaruus.

Kun puhutaan haittaohjelmista, moni lukija ajattelee nimenomaan haittaa. On kuitenkin mahdollista, että haittaohjelmia (malware) on valmiiksi jokaiseen tarkoitukseen, ja niiden aktivoiminen on sitten sotilaallinen toimi.

Vieläkin synkemmän näkemyksen mukaan tuo sota on jo käynnissä. Keskusteluun ei ole noussut ainakaan luultavasti erittäin laajamittainen teollisuusvakoilu. Sotilasvakoilusta vaikeneminen on ymmärrettävää.

Esimerkiksi patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmästä käydään jatkuvasti vääntöä. Kertaakaan en ole nähnyt mainintaa, että varsinkin patenttijärjestelmä on valmis tiekartta niille, jotka haluavat imeä omaan käyttöönsä teollisuuden ja kaupan kannalta kriittistä tietoa.

Miksi älypuhelinten määrä nousee niin kovasti ja miksi niitä valmistetaan nyt tehokkaasti eri puolilla Aasiaa? Miksi esimerkiksi kopiokoneet, hissit ja ovet ovat nykyisin myös tietokoneita? Puhelimet ja digitaaliset laitteet voivat toimia tai ne voidaan muuttaa toimimaan aseina.

Tehokas hajauttaminen eli kuvaannollisessa mielessä hyökkäys- tai puolustusase jokaisen miehen, naisen ja lapsen taskussa tarkoittaa tietenkin vastatoimien tekemistä ylivoimaisiksi. – Kirjoitin tämän muistuttaakseni, että hakkerointi eli tietojärjestelmiin tunkeutuminen ei ole pelkästään ilmivaltaa, vaan kenties valtioiden ja rikollisjärjestelyjen toiminnan uusin muoto ja siis hyvin vakava asia.