Kahvipannu

Se ei ole ratkaisevaa, kuinka hyvä olet. Se ratkaisee, kenen kanssa teet tutkimusta. Voi olla, että matematiikassa ja fysiikassa tilanne on toinen. Monissa muissa asetelmissa sääntö toimii.

Kuten esimerkiksi Pekka Himanen paperissa, jota minä sanoisin selvitykseksi, en tutkimukseksi, tiedon taso on kriittinen piste. Aivan kaikki voi olla kiinni siitä. Tiedon tasoa ei pidä mitata kuin kuumetta tai pakkasta. Sellainen mittaus ei ole mahdollista.

Tutkijajoukoissa parhaat oppijat erottuvat nopeasti. Yleistäen: tieteellinen etevyys on myös kykyä oppia jatkuvasti uutta. Tässä kohdin on turmioksi, jos on päässyt nopeasti pitkälle. Nuo norsunluutornin miehet ja naiset oppivat ennen pitkää, että tiimityöskentely on harhaanjohtava ja vanhentunut termi. Silti yhdessä tekeminen on kaikki kaikessa, kahvipannun ääressä..

Tähän ei tarvita mitään organisaatioteoriaa. Jared Diamondin uudessa kirjassa (joka ilmestyi heti myös suomeksi), mainitaan asiasta.

Olin oikeusministeriössä ja tapasin iloisissa merkeissä vanhoja tuttuja ja kuulin mielenkiintoisia asioita. Kun yksi kaveri kertoi, että heillä mietitään oikein kovasti asuntokauppa ja siis muun muassa oikeiden ja väitettyjen kosteus- ja homevaurioiden käsittelytapoja, en sanonut mitään, koska minulta ei kukaan mitään kysynyt.

Asuntoriidat ovat niin vaikeita ja pirullisia, koska yleensä joku on muuttanut pois ja joku sisään. Tuhansissa primitiivisissä yhteisöissä, joista Suomen tasavalta on yksi, hankalakin riita-asia on soviteltavissa ja sovittavissa, jos taitava henkilö johdattelee riitaveljet ymmärtämän, että heidän on tultava toimeen toistensa kanssa jatkossakin.

Tämän takia riidat asunto-osakeyhtiöissä – vaikkapa putkiremontista – alkavat usein verisinä tuhoamistaisteluina mutta sopivien henkilöiden oikein ohjailemina päätyvät ilman viranomaismenettelyä parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Paras mahdollinen ratkaisu on käsillä silloin, kun jokainen hoksaa, että kaikki toiset kärsivät yhtä paljon ja että nyt ei ole mahdollista hyötyä kohtuuttomasti heidän kustannuksellaan.

Siis sama kuin monissa (mutta ei kaikissa) riitaisissa perinnönjaoissa. Jos kaikki poistuvat tilaisuudesta melko ärtyneinä ja tyytymättöminä, asiat ovat parhaalla mahdollisella tolalla. Kaikki ajattelevat, että olisi tämä paremminkin voinut mennä. Seuraava ajatus on hyvin usein, että kun ei mennyt, niin yritetään sitten päästä asiasta eroon tekemällä laiha sovinto.

Tämän vuoksi vedän liikkuvat taakse aina kun kuulen vedottavan oikeudenmukaisuuteen (riita-asiassa). ”Minä tahdon vain, että oikeus toteutuu” tarkoittaa ”aion kyykyttää teitä oikein kunnolla”.

Hyvin toimivat yhteen joukot, joita ei ole koottu satunnaisesti. Kaikki tietävät, että kun tämä julkisesti rahoitettu projekti on valmis, on kehitettävä seuraava projekti, ja sen onnistumien (eli palkanmaksun jatkuminen) edellyttää käsillä olevan hankkeen onnistumista. Kun kaikki ovat ymmärtäneet tämän, paskapuheetkin vähenevät kummasti eikä harvoin pidetyissä palavereissa käytetä työjärjestyspuheenvuoroja.

Hiukan epäilen, että opiskelijoiden parinkymmenen vuoden välien leimahtava rettelöintihalukkuus voi liittyä tähän. He tietävät siirtyvänsä parin vuoden kuluttua näkymättömiin. Samasta syystä tiedekuntaneuvosto tekee lopulta järjellisiä päätöksiä, vaikka ihmiset vihaavat ja halveksivat itseään.

Muuan tuttavani, jo kuollut korkeimman oikeuden jäsen, esitti nähdäkseni yleispätevän viisauden sanottuaan, että kun on äkkiä noussut korkeaan asemaan, ensimmäiset kuukaudet menevät ihmetellessä, että miten minä olen päässyt näin hienoon paikkaan. Seuraavat 29½ vuotta kuluvat ihmetellessä, miten tuo ja tuo ja tuokin on päässyt näin hienoon paikkaan…

Sama asia kuin sukulaisissa. Monilla on toisistaan valmiiksi niin oikea eli huono käsitys, että kaikkien  tämän tajutessa itse kukin hillitsee luontaisia taipumuksiaan, koska sellaisessa seurassa hevosteleminen tai brassaileminen ei johda mihinkään. Kuten ei hyvässä työyhteisössä: ei se osaa tuota asiaa; tehdään me se.