Anderzén

Hyvin kauan tuntemani Matti Anderzén täytti vuosi. Haluan onnitella häntä ja nostaa hänet esimerkiksi. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa on vähän väliä eri mieltä suuristakin kysymyksistä, mutta se ei lainkaan vähennä arvostusta eikä lämpöä asianomaista ihmistä kohtaan.

Matin ura on täynnä ainakin näennäisiä ristiriitoja.

Hän on käsitykseni mukaan kotoisin Sörkasta. Ainakin kaksi vanhempaa veljeä kaatui Ihantalassa. Matti aloitti oman kertomansa mukaan muuten vain lainopin lueskelun mutta joutui ansaitsemaan rahoja Munkkisaaren rakennustyömaalla.

Kertomukset sodanjälkeisestä työmaaterroristi ovat hurjia. Siellä kuulemma putoili sakeanaan työnjohtajia, lankunpätkiä, vihamielisiä demareita ja kostonhimoisia kommunisteja sen verran korkealta tellingeiltä katuun, että henki lähti.

Anderzén joutui kertomansa mukaan havaitsemaan, että repsikan hommista hän olikin joutunut neuvottelemaan työkunnan urakkapalkkioista ja hyvin pian sen jälkeen Rakennustyöväenliiton sihteeriksi.

Luulen että hänellä oli demarien jäsenkirja, mutta en ole koskaan tullut kysyneeksi. Voi olla vieläkin.

Ay-liikkeestä hän päätyi Yleisradioon, josta suurivaltainen lakimies Eero Vallila oli saanut potkut. Muistamani mukaan syyt olivat painavat. Kysymyksessä oli korruptio. Sitten tuli Eino S. Repo ja kaikki muuttui, kunnes kaikki muuttui taas ja sen jälkeen yhtä mittaa. Andrzén oli edelleen radion ykköslakimies ja käytännössä mm. tekijänoikeuden bisnespuolen edustaja lukemattomissa yhteyksissä, muun muassa komiteoissa.

Hän luultavasti nautti toimittajapuolen edustajan (esimerkiksi Antero Laineen) kanssa kinaamisesta. Me muut istuimme ja toivoimme, että pääsisi kotiin.

Seuraava liike oli lievästi sanottuna yllättävä. Anderzén siirtyi Sanoma Oy:ön, jossa hänen tittelinsä oli ennen pitkää varatoimitusjohtaja. Joka tapauksessa hän toimi Aatos Erkon ns. salkunkantajana eri puolilla maailmaa.

Joka tietää vähänkin suomalaisen liike-elämän vaiheista, lienee perillä siitä, ettei tuo ollut mikään vähäpätöinen asia. Sanoma ei käyttänyt asianajajia, muuta kuin Vuorista painokanteissa ja sukuun kuuluvia Langenskiöldejä joissakin erikoisemmissa asioissa.

Tapasin aina katsoa tarkkaan tätä sörkkalaista nähdäkseni, miten fiksut miehet pukeutuvat, ja laskin, kuinka monta Rolexia asianomaisella on.

Tämä päivä on erikoisen sopiva Anderzénin onnittelemiseen. Uutisissa mainittiin, että konsernin hallituksen puheenjohtajaksi tulee Antti Herlin. Uutisissa ei mainittu, mikä hänen todellinen asemansa yhtiön omistajana on. Siitä kuullaan aikanaan.

Mielenkiintoisimmat ihmiset eivät koskaan kirjoita muistelmiaan. Matilta olen asiaa kysynyt ja hän on sanonut, ettei kiinnosta. Olen yrittänyt vähän kepillä sohia sanomalla, että tuskin kukaan muu tietää niin paljon suomalaisesta mediasta, sen valoisista puolista ja ennen kaikkea sen varjoisista kujista. Hän vain vastasi, että siksipä hän ei kirjoita. Eikä pahemmin puhu. Mitä nyt joskus jollekulle. Jos voi luottaa, etteivät puheet päädy esimerkiksi blogeihin.

Olen joskus ennenkin puhunut siitä, miten marsalkat ottavat kunnian, kun joku ratsumestari Mueller on suunnitellut Tannenbergin taistelun. Niin se menee. Taustalla on hiljaisia miehiä. Sääli niitä, jotka eivät sitä huomaa.

Siis onnea. Oikeastasan Matti on ilman virallista arvonimeä Todellinen salaneuvos, vaikka totta puhuen hänestä on mieleeni aina tullut Kolme iloista rosvoa. Hän osaa olla kulloisenkin tarpeen mukaan joko Kasper tai sitten Jesper tai Joonatan. (Tai leijona.)