Pilvi

Anteeksi helppohintainen sanaleikki, valtiotieteen tohtori Pilvi Torsti. Mutta kun olen tavannut sinut ja tunnen miehesi, niin kai sitä näin setämiehenä saa hullutella – varsinkin kun olen puuhannut Adoben, Applen ja Microsoftin pilvipalvelujen kanssa viime päivät. Pilvi Torstin toimittamasta kirjasta ”Suomalaiset ja historia” (Gaudeamus.  2012 ISBN 978-952-495-264-4) luemme mm. seuraavan:

”Osana tätä historiantutkimuksen kaksitasoista tehtävää [kanadalainen historiandidaktiikan professori Peter] Seixas on korostanut ammatillisen – usein viralliseksi mielletyn- historiankirjoituksen ja ihmisten yleistajuisten menneisyyskäsitysten monimutkaista suhdetta. Ammatillisella puolella pyritään tuottamaan uutta historiallista tietoa, kun yleistajuisessa historiasuhteessa menneisyys on valjastettu mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin. Seixas luettelee yleistajuisen historiasuhteen muotoina muun muassa identiteettiprojektit, politiikan perustelut, julkisen koulutuksen ja viihdeteollisuuden. Viimeksi mainituista nopeimmin viime vuosina ovat yleistyneet historiaan liittyvät pelit.”

Helsingin yliopistolla toteutettiin uskottava kyselytutkimus ihmisten historiakäsityksistä. Nyt saatiin kuulla, kumpi tuntuu tärkeämmältä, talvisota vai kerrostalot. Samalla saatiin paljonkin tietoa eri ikäryhmien, eri puolueitten äänestäjien ja toisaalta maalaisten, toisaalta kaupunkilaisten käsityksistä.

Kyselytutkimuksissa on tunnetut ongelmat. Paljon, minun mielestäni aivan liian paljon, riippuu siitä, mitä kysytään ja miten kysymys muotoillaan. Tuon ongelman perässä tulee toinen rajoitus – millaisia ehtoja vastaukseen sallitaan.

Jos tutkija tulee hakkaamaan oveani (ovikello kuuluu huonosti) ja kysyy, olenko harkinnut homoseksuaaliseen parisuhteeseen ryhtymistä, vastaus ”en” saattaa riittää, mutta mielelläni kyllä lisäisin, että aivan tavallisessa avioliitossa tässä eletään edelleen, ja on lapsia ja lapsenlapsia.

Toinen ongelma on ”ei osaa sanoa” –vastausten suuri määrä.

Torstin kirjassa käydään läpi kansallista itseymmärrystä, kuten suhtautumista vuoden 1918 tapahtumiin, mitä nimeä noista sotatoimista käytetään, talvisotaa, suhdetta saksalaisiin 1941-1944, Kekkosta, pankkikriisiä jne.

Lukija valistuu ja alkaa uskoa väitettä, ettei kansalaisten käsityksiä pidä väheksyä. Ylimielisyys on tietenkin vanha akateeminen perinne: kukaan muu kuin oman yliopiston oman tiedekunnan asianomaisen laitoksen kunnialla läpikäyneet ei tietenkään ymmärrä asioista yhtään mitään eikä sellaisten tolvanoiden käsityksille pidä antaa painoa.

Tässä mielessä tällaista kirjaa itseään voisi pitää osana modernisoitumisprosessia eli suomalaisen yhteiskunnan muuttumista.

Mukana on myös asenteita ja mielipiteitä. Suomalaiset pitävät suomalaisia melkein yksimielisesti tavattoman ahkerina. Asia on tuskin mitattavissa. Sata vuotta sitten aloittelevan tutkimuksen ja kaunokirjallisuuden vakioteema oli suomalaisten tavaton laiskuus. Jopa ”Seitsemän veljestä” on vaikuttava tarina velvollisuuksien pakoilusta. Onnellinen loppu ei varsinaisesti muuta tarinan sisältöä: eletään kuin ellun kanat ja välillä keitetään viinaa ja tapellaan.

En pane tulkintaa tutkijoiden piikkiin, mutta luen tutkimustuloksia siten, että Linnan ”´Tuntematon sotilas” ja ”Täällä Pohjantähden alla” ovat vaikuttaneet suomalaisten käsityksiin eli heidän totena pitämiinsä käsityksiin menneisyyden tapahtumista ehkä enemmän kuin mikään muu. Merkittävä vaikuttaja näkyy olleen myös Kalle Päätalo.

Itse suosimaani nimitystä ”mentaliteettien historia” on myös pilkattu. Kukaties se on pohjaltaan näitä ranskalaisia höpsötyksiä. Ainakaan toistaiseksi en kuitenkaan käsitä, että jokin ”Montaillou” olisi yhdentekevä kirja. Minulle se on mahtava avaus mielen historiaan, keskiajan luuloihin, uskomuksiin, oletettuihin totuuksiin ja oppeihin. Olen edelleen sitä mieltä, että suomalaisen virkamiehen tai ainakin tuomarin sielunhistoriaa voisi hiukan avata.

Tässä kirjassa on menty pidemmälle ja siis noustu aika ohueen ilmaan. Puhe on yleisesti suomalaisten mielen historiasta, jonka on määritelmän johdosta oltava läheistä sukua suomalaisten mielelle tässä ja nyt.