Mihin historiaa?

Myös Judt ja kumppanit sanovat sanansa siitä, mitä ihmeen lukemista historiassa on.

Tunnetun viisauden mukaan historia on kertomus kuolleiden ihmisten erehdyksistä.

Olen kovin eri mieltä. Minulle historia on paras vakuutus valehtelemista vastaan. Se voi olla elämisen, toimeentulon, viihtymisen ja elämän mielekkyyden kannalta erittäin suuri asia.

Menneisyys on jatkuvasti läsnä. Siitä valehdellaan koko ajan. Pahimman valehtelijan näet kävelemällä peilin eteen. Muita ilkiöitä löytyy vallankäyttäjistä.

Ajatelkaa esimerkiksi ruuan hintaa, asumiskustannuksia, pankkien toimintaa, ympäristön tilaa. Tästä kaikesta löytyy hyvän tuntuisia ajatuksia, jotka ovat vääriä.

Myös Suomen historia tuntee aikoja, jolloin ihmiseltä on mennyt asunto alta tai on pudonnut katto niskaan. Asumiskustannukset ovat heitelleet ihmisiä oloihin, joissa kunnollinen elämä ei voi onnistua. Pankki petkuttaa ja poistuu näkyvistä hihitellen. Valtio vie rahat, nahkuri nahan ja piru sielun.

Sosiologia tai lainoppi (oikeustiede) ovat hyödyllisiä aloja, mutta aika suurin osin niissä kuvaillaan sanoja sanoilla. Näillä ja monilla vastaavilla aloilla edistyksellinen oivallus osoittautuu turhan usein nimityksen vaihtamiseksi. Ja myös nimityksillä on historia. Tällä hetkellä työntekijä täytyy ”sitouttaa” tehtäviinsä. Parikymmentä vuotta sitten oltiin sitoutuneita aatteisiin. Termi tuli ranskasta. Se ei ollut oikein sujuva. 1960-luvulla yritettiin olla ”engageoituneita”. Toisilta se onnistui, toisilta ei.

Ruuan hinta johtaa välittömästi hyvinvointipolitiikkaan, siitä maataloustukiin, siitä EU-maataloustukiin ja edelleen Suomessa asutustoiminnan kautta maareformeihin, kuten ”Lex Kallioon”. Lainausmerkit johtuvat siitä, että eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta annettu laki välittömine seurauksineen on todella monimutkainen vyyhti. Suomessa se onnistui niin hyvin, että nyt jo jääkiekkokieleenkin pesiytynyt ”talvisodan henki”, joka oli mielestäni todellinen ilmiö, luultavasti johtui osittain siitä, että kurjalistolle avautui mahdollisuuksia parempaan elämään ja vastaavasti porvarien sortoa saarnaavilta meni pari leipähammasta.

Lisäksi tuohon ruuanhintaan kytkeytyy kummallinen, vastausta vailla oleva kysymys. Miten Suomessa, karussa pohjoisessa maassa, valta-asemassa oli niin kauan agraaripuolue, joka yrittää edelleen pitää sekä nokkaansa että pyrstöään kiinni tervatussa sillassa. Muualla Euroopassa keskustaan sijoittuvat puolueet ovat yleensä kompromissikykyisiä ja enemmän tai vähemmän todellisuudentajuisia. Meillä ratsastetaan maalaisuuden perinteellä, joka on hyvin suurelle osalle suomalaisista aivan vieras ja tuottaa tällä hetkellä elannon alle kymmenelle prosentille kansasta.

Miksi oikeistopuolueemme on nimeltään ”Kansallinen kokoomus” ja mikä se oikein on puolueekseen? Ruotsalainen veljespuolue on nimeltään ”maltilliset”, joka on aika hyvä uudennus sanasta ”konservatiivi”, säilyttävä. Puolueen nimi on peräisin lähes sadan vuoden takaa, kun haluttiin koota porvarilliset eli ei-sosialistiset voimat yhteen. Kokoomus on siis ”yhdistys”. Sittenhän kävi niin, että aika lähellä eurooppalaista liberalismia liikkunut edistyspuolue säilytti asemansa kauan kiitos Helsingin Sanomien, jonka omistajasuku oli tuohon puolueeseen sitoutunut, kunnes katkaisi siteen. Puolue kuihtui, mutta kun sen piirissä oli sellaisia miehiä kuin Ståhlberg, Ryti ja kevyemmässä sarjassa Kivimäki, se sai toimia sijaisena hallituksissa, jottei olisi tarvinnut ihan demareita nimittää.

Mainitsin ympäristön. Ympäristön historiaa on alettu kirjoittaa, ja sitä on aihe lukea. Oma johtopäätökseni on, että tässäkin asiassa tie mahtavien päättäjien sydämeen käy lompakon kautta. Ympäristöarvoja tuetaan, jos niistä on luvassa voittoa tai jos niillä voidaan välttää rahallisia tappioita.

Ja pankkiemme nykyistä toimintaa ei voi käsittää, ellei ole lukenut kohtuullisesti sitä taloushistoriaa, jota mm. Markku Kuisma oppilaineen edustaa. Pankeilla menee aina välillä pissa päähän niin että pankkiireilta unohtuu, mistä raha tulee. Se tulee tuotannollisesta toiminnasta. ”Funny money” eli leikkiraha tulee pankkien toisilleen järjestämistä arpajaisista. […]