Jatkokysymys

Peruskysymyksetkin ovat vielä epäselviä.

Tähän kysymykseen on vastattu kahdella tavalla: yrittikö Neuvostoliitto valloittaa koko Suomen tai sen keskeiset osat, vai tavoitteliko se vain sitä rajaa, josta maaliskuussa 1940 päätettiin?

Jälkimmäistä vaihtoehtoa voi sanoa Ribbentrop-sopimuksen 1939 toteuttamiseksi, kuten kommenteissa on sanottu. Suomessa on esitetty tuota mielipidettä, ja se tuntuu elävän edelleen.

Jos se pitää paikkansa, tapatimme 25 000 ihmistä suotta ja aiheutimme itsellemme pahat aineelliset vahingot sen lisäksi. Tarpeettomalla sodankäynnillä suorastaan pakotimme Neuvostoliiton asenteeseen, joka sitten 1941 ajoi meidät Hitlerin rinnalle.

Eikö olisi joka tapauksessa ollut viisaampaa viettää Stalinin syntymäpäiviä Helsingissä joulun alla 1939, kun Shostakovitsh oli säveltänyt niihin musiikinkin (joka on nyt levytetty)?

Tuosta ei pääse vastaamatta.

Oma vastaukseni on samanlainen kohtalo kuin Baltialla ja Puolalla. Sitä voi vain arvailla, missä metsässä meidän suojeluskuntahenkiset upseerimme olisi teloitettu niskaan ampumalla. Puolalaisia upseereita koskenut päätös tehtiin Neuvostoliiton politbyroossa 5.3.1940 ja joukkomurha toteutettiin huhtikuun alussa. Uhreja oli luultavasti 21 768.

Tämä tulkinta noudattaa Molotovin käsityksiä, jotka hän esitti 12939 ja 1940. Kysymys oli ainoastaan Leningradin turvallisuudesta, jota Suomi uhkasi ”vieraita imperialisteja” miellyttääkseen.

Neuvostojohtajien puheet eivät välttämättä tarkoittaneet mitään. Viittaus kohdistuu kuitenkin kai Saksaan. Edes Stalinilla, joka teki poliitikkona pahoja erehdyksiä, ei voinut olla epäilyä Saksan hyökkäyksestä. Epäselvää oli milloin. Ja 1939 Neuvostoliitto ei olisi missään tapauksessa ollut valmis. Siksi ajan ostaminen oli aivan järkevää. Suomen valloittaminen ja Ruotsin malmin vahtiminen olivat myös ymmärrettävää toimintaa.

Leningradin turvaaminen maata valloittamatta kaatuu tulkintana Terijoen hallitukseen. Joulukuun 1. Päivänä 1939 Neuvostoliiton taholta ilmoitettiin virallisesti, että laillinen Suomen kansanhallitus on nyt perustettu Terijoelle, ja puna-armeija avustaa sitä. Tanner-mannerheimiläinen joukkio ei edusta Suomen kansan todellista tahtoa, eikä sen kanssa neuvotella. Eikä sitten neuvoteltu – ennen kuin helmikuun puolivälissä.

Oma johtopäätökseni on, että Neuvostoliiton tarkoitus oli valloittaa tai saattaa valtaansa koko maa. Johtopäätökseni siitä on, että maalle ja sen kansalaisille olisi ilman talvisotaa tapahtunut kauheita.

Saksa oli niin varma ylivoimastaan, ettei Suomella ollut sille merkitystä. Niinpä asetoimitukset estettiin ja vienti jäädytettiin.

Sitä on aihetta ihmetellä, kuinka nopeasti suomalaiset leppyivät, kun Saksa alkoi muuttaa kantojaan – valloitettuaan Norjan, Benelux-maat ja Ranskan – ja Hitler rupesi vääntämään itkua sankarillisen kansan taistelusta, jota hän ei muka voinut mitenkään auttaa.

Johtopäätöksen olisi pitänyt olla helppo. Saksaa kiinnostaa vain Saksa. Niinpä yksi hypoteesi hyökkäyssodasta 1941 (siis hyökkäyksestä vanhan valtakunnanrajan yli) on arvelu, että tämä oli Mannerheimin mielestä varmin tae Saksan liiallista sekaantumista vastaan. Kiestingissä ja Sallassa tapatettiin omiakin malliksi. Saksan tappio Mannerheim kykeni päättelemään viimeistään Japanin vedettyä hyökkäyksellään Yhdysvallat sotaan joulukuussa 1941.

Parempi piru pullossa ja korkki kiinni, sillä kerran pullosta päässeenä sille ei mahda enää mitään. Outoa, että AA-liikkeen ajatus sopii sotapolitiikkaan! Suo siellä, veteläå täällä sopii sekin sekä Suomen että Suur-Suomen maisemaan ja maastoon.