Kokemuksia eläkkeeltä II

Unto Hämäläisen teesi, että Suomi oli 1984 perin pohjin toinen maa kuin tämä nykyinen, samanniminen, on mielestäni tosi, mutta en allekirjoita sitä.

Suomi oli myös 1964 aivan toisenlainen maa ja yhteiskunta kuin 1984, saati 2013. Ensin mainitusta vuodesta minulla on muistoja ja myös tietoa. Se sattui olemaan minulle henkilökohtaisesti yhtä dramaattinen muutos kuin nyt pikku hiljaa odottelemani aivoverenvuoto; suvussa sellaista on ollut liikkeellä.

Tulin maalta kaupunkiin, armeijasta siviiliin, koulusta yliopistoon, siirryin heilastelusta seurusteluun ja melkein heti avioliittoon erään epätavallisen naishenkilön kanssa.

Tätä voisi luulla edistymiseksi ja aikuistumiseksi. Nyt käsitän, että se oli henkinen romahdus ja merkitsi ankaraa taantumista. Ilmaus voi olla liian lievä. Kukaties vajosin pysyvästi omalle tasolleni.

Suomen tasavallalle, jossa olen aina parhaani mukaan asunut, eräitä ulkomailla vietettyjä jaksoja lukuun ottamatta, kävi juuri samalla tavalla ja samoista syistä.

Tämä maa oli pyrkinyt läntisyyteen ja vastustanut ryssää ja Kekkosta ainakin 65-prosenttisesti. Noottikriisi eli Honka-liitto muutti kaiken. Kriisivaalit pidettiin 1962. Silloin Suomen silta tervattiin. Suomi vakiinnutettiin harakaksi sillä tervatulla sillalla EFTA-vapaakauppajärjestön täysjäsenyydellä 1986. Tuo sopimus vakiinnutti myös idänkauppamme rakenteet eli karkeasti kolmanneksen kansantaloudesta ja lujitti Kekkosen asemaa kaikkine Hämäläisen kirjassaan kohdin ilahduttavan pirullisesti kuvaaminen kummallisuuksineen.

Kun näet päästiin kiinni suuriruhtinaskunnan aikaiseen toimintaan eli hankkimaan voittoja kaupoissa, ensin niin sanotut punaiset vuorineuvokset, nimekkäinä Kauko Rastas ja Pekka Herlin (joka ei ollut vuorineuvos), huomasivat miten hämmästyttävän hyvää harjoitettu politiikka olikaan. Jopa sittemmin kunniatta kuollut vaate- ja kutomateollisuus nauttivat itäviennin eduista: kaksisataa tuhatta sinistä miehen pukua, koko kaikissa sama, ei kaulaa, ei valituksia laadusta.

Vuosien 1984 tai 1964 ongelma on historiankirjoituksessa lähes poikkeuksitta kaikkialla maailmassa vaalittu kansallisen yhtenäisyyden myytti, joka on valheellinen. Jopa sisällissodat poikkeamat selitetään rikollisuudeksi.

Suomi on nyt revennyt moneksi palaksi, ja itsekin yli 10 vuotta toistelemani 12 prosenttia kansasta syrjäytyy samalla kun tuloerot kasvavat ja hyvinvointi kasaantuu. Ei se Suomi todellisuudessa ole revennyt. Ei tämä ole koskaan ollut yhtenäinen. Vuonna 1964 syntymäköyhiä oli silloiseen toimeentulon mittaan verrattuna paljon enemmän, ja lisäksi kaupungit olivat erillisalueita, joissa sai jopa viinaa ja hyväksi havaittuja viettelyksiä. Koulutus viipaloi kansan 10 vuoden iässä. Menin oppikouluun 1955 ja käsitin kyllä, että tämä on oikotie onneen ja hyvin todennäköisesti työtehtäviin, jotka eivät ruumista riko.

Suomalainen versio tasa-arvon liturgiasta oli peräisin sotavuosilta. Siinä poikkeamme koko muusta Euroopasta. Meillä tiedettiin, että pöljä kansa pelasti myös rikkaat. Mutta kun meidän oli Neuvostoliiton mieliksi uskoteltava ajaneemme fasismin ja amerikkalaisuuden aatetta myös Ihantalassa ja Vuosalmella, asiasta vaiettiin niin kauan että sen luultiin unohtuneen, varsinkin kun 1970-luvun alusta asti päätoimisia unohtajia koulutettiin oikein yliopistoissa.

Vuosi 1964 sopii eläkeaatteisiin hyvin. TEL säädettiin 1963. Se säädettiin tosiasiassa sodan, jälleenrakennuksen ja asutustoiminnan raastamia ihmisiä ajatellen. Pahimman taakan kantaneet sukupolvet tosin kuolivat nöyrästi ihmeempiä eläkkeitä nostamatta.

Nyt menevät eläkkeelle suuret ikäluokat, joiden elämäntarina on aivan toinen. Työkykyisinä jää kotiin piruuntumaan ihmisiä, jotka kelpaisivat ainakin hanttihommiin järjestelmää joustavoittaen. Omien havaintojeni mukaan sopiva kuntoutus ja psyyken lääkitys voisi auttaa ihmeesti. Äkillinen työelämästä siirtyminen tappaa, mutta valitettavasti ei useinkaan laakista, vaan hivuttamalla. Miksi eläkkeelle menoa ei opeteta missään? Missä ovat kurssit? Miksi eläkeläiset ohjataan näennäistoimintaan? […]

Kuvassa 1984 syntynyt henkilö on huipulla jo 1989. Huippu on nimeltään Teide.