Kokemuksia eläkkeeltä III

Mainitsin eilen eläkkeelle siirtyneiden kurssittamisesta. Olisi siis annettava viitteitä ja virikkeitä, miten eläkkeellä voi olla.

Joku sanoi, ettei kuolemiseenkaan kurssiteta, vaan se on kohdattava yksin. Tässä kommentoija unohti erään ilmiön. Useimmat uskonnot ovat kuolemisen kursseja. Suomessa kurssitoimintaa harjoitetaan kirkoissa sunnuntaisin alkaen kello kymmenen.

Ajatuksia hyvästä ja oikeasta elämästä kutsutaan usein etiikaksi.

Siitä on toivoakseni ollut puhetta näissä kirjoituksessa vähän väliä, että ”nuoriso” keksittiin vasta 1950-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä keksintä tuli käyttöön myös Suomessa.

Etenkin ranskalaiset tutkijat ovat esittäneet perusteluja ajatukselle, että myös lapsuus on myöhäinen keksintö. Se joukko, jota me nimitämme lapsiksi, käsitettiin taitamattomiksi ja alamittaisiksi aikuisiksi.

Perustelu ei ole kovin vakuuttava, mutta lasten pukeutuminen alkoi eriytyä aikuisten kuosista vasta porvariston nousun mukana.

Nyt on tapahtunut samanlainen muutos. On syntynyt uusi ihmisryhmä, vanhukset eli eläkeläiset tai amerikkalaisittain ”kolmas ikä”. Varmuuden vuoksi: itseni luen näihin vanhuksiin.

Korkea ikä oli vielä lapsuuteni maaseudulla sosiaalinen saavutus, jota ihailtiin. Kun vanhus alkoi muuttua vaivalloiseksi ja haista, arvonanto kyllä rapisikin.

Nyt kirjoitteluni saa aika paljon sävyjä siitä, että joulukuun alun muistokonserttia järjestellessäni olin yhteydessä useaan sataan ihmiseen, jotka olivat olleet paljon tekemisissä isäni kanssa. Pösilöille en soitellut, ja se onkin käytännön ongelma. On keksittävä oikeat sukulaiset tai tuttavat ja tapa kysyä heiltä kautta rantain, että onkohan se N.N. vielä liikenteessä. Nämä noin 400 75 – 98-vuotiasta olivat kyllä todella mielenkiintoinen joukko.

Kun ottaa huomioon että – toisin kuin kommentissa väitettiin – suurten ikäluokkien pakkoeläköityminen on vasta alkanut yhteiskunna ylemmissä kerroksissa, kysymyksessä on aika vahva painostusryhmä. Lääkäri tai tuomari ja suuri osa niistä, joita ennen nimitettiin virkamiehiksi, lentää lepääkeihäänä täytettyään 67. Ja eläkkeelle siirtyminen halun tai tarpeen vuoksi on nähdäkseni eri asia kuin eläkkeelle joutuminen. Tuttavapiirissäni on koko joukko ihmisiä, jotka on kannettu tikun nokassa käytävään käkättämään ja otettu turhat avaimet pois. Jotkut sanovat aivan suoraan, että olisivat kyllä mielellään jatkaneetkin.

Itse en jaksaisi 7,5 tunnin työpäiviä, viittä päivää viikossa – en edes professorin 1800 tuntia vuodessa. Luultavasti teen kyllä ”töitä” tuon verran, mutta ero on hyvin suuri, kun ei ole hallintoa eikä siis vastuuta toisten asioista.

Tämä uusi luokka on nyt viimeksi mullistanut kirjapainotaidon. Hymyilyttää, kun hyvät asiantuntijat pohtivat nuorison outoja tapoja, nämä kun eivät tilaa lehtiä eivätkä ihmeemmin taida edes ostaa kirjoja.

Itse näen asian aivan toisin. Yhdistelmä iPad ja eläkeläiset on tappava. Siinä heiluvat Sanomat ja Ylet. Applen nerokkuus on niissä piirteissä, joista sitä kierotaan – suljettu järjestelmä. Mutta mitä tekee eläkeläinen, joka on tottunut juoksuttaman IT-tukea aina kun masiina kaatuilee? Siirtyy tablettiin. Ainakin iPad on aivan täysi tietokone, jos ymmärtää hankkia (Applen oman) erillisen näppäimistön. Tiedonsiirron tukkeiden kiertoon tarjoaa Apple itse monia vaivattomia keinoja, jotka tosin edellyttävät, että käytettävissä on tietokone ja siinä iTunes.

Ajattelen, että Helsingin Sanomat teki suuren virheen tablettikokoisella lehdellä. Niin suuri osa maksavista asiakkaista on väkeä, joka on tottunut vuosikymmenien ajan vastustamaan edistystä, varsinkin jos se on hyödyllistä. Ei meitä vanhuksia saa siirtymään kaupunkioloissa kuivakäymälään. Sielumme on tapetoitu sanomalehdillä kuten entisajan ullakkokamarit.

Emme halua ennakkoluuloja. Haluamme vahvistusta jo omaksumillemme ennakkoluuloille. ”Työkansan Sanomat” tai ”Vapaa Sana” olisi kiireesti elvytettävä, broadsheet-kokoisina. – Uusi Suomihan teki tämän virheen eli alkoi sorkkia lehden formaattia ja asua, ja siinä kävi hyvin huonosti.