Kirjoista ja anopeista

Toistan vielä kerran perusteluni e-kirjojen puolesta. Vaimo viihtyy. Parkkiruudusta tai p-hallista löytyy hyväntuulinen odottelija.

Juuri nyt miellyttää puhelimessa, iPhonessa, Balzacin Kootuista teoksista tämän 94-osaisin Inhimillisen komedian osa César Birotteau. Pelkään että lukijat saavat pian kärsiä vuodatuksia tästä Proustin esikuvasta, jolla oli käsittämätön kyky kuvailla mm. kiinteistökeinottelua ja pörssivedätyksiä yksityiskohtaisesti ja oikein, ja samalla hänellä oli hansikkaassa dramaturgia tavalla, johon jokin television HBO näyttäisi pyrkivän. Elävät, oikeat ihmiset tungeksivat hänen teksteissään, ja äänten sorina on suuri.

Vahinko että Balzacia pidetään klassikkona, koska yhtä yleisen kuin väärän tiedon mukaan klassikkoja ei tarvitse eikä voi lukea.

Balzac on tässä esimerkki proosasta, jossa on kiitettävästi ristiin viittauksia, kuten henkilöitä, jotka sukeltavat odottamatta esiin ”väärässä” romaanissa. Kun mainostamani Kindle-sovellus tarjoaa luettavan kirjan tekstin alle kynnen kopauksen päähän sekä Wikipedian että Wiktionaryn, jo on mieluisaa. Kohta 200 vuoden takainen Ranska ranskaksi tuo aika taajaan vastaan sanoja ja käsitteitä, joiden tarkan sisällön katsoo mielellään.

Isot, painavat sanakirjat ovat tietenkin ilo myös silmälle – mutta kuka niitä enää käyttää. Tunnustan etten itsekään käytä. Jos erehtyisin suomentamaan vielä jotain, mistä herra minua varjelkoon, saattaisin ostaa OED:n täyden laitoksen käyttöoikeuden. Siinähän se loppuelämä menisi. Maksaa nyt 215 puntaa vuodessa. Olen toistaiseksi onnistunut kiertämään tuollaiset perhekalleudet, koska akateemisena tilapäistyöläisenä eli HIITin henkilökuntaan kuuluvana olen onnistunut pitämään kiinni tämän Aalto-yliopiston tunnareista ja pystyn kiertämään kirjaston sivuille ja sieltä lähteille, jotka ovat tietääkseni opinahjoille huokeita.

Muuten – ranskan sanakirjojen portaali on miellyttävät. Osoitteesta

http://www.lexilogos.com/francais_langue_dictionnaires.htm

suositan klikkausta Larousse, jolloin sananselitys aukeaa otsikolla CNRTL ja siis etymologioin ja tekstinäyttein. Ja aivan riittävä saksan sanakirjavalikoima löytyy Google-haulla ’Duden’. Ja kaikkein paras ja vanhin latinasta puhuen on siis ’Perseus’. Siinä on lähteenä kaikki olemassa oleva klassinen kirjallisuus, joka sana, piru vieköön.

Anoppi lakkaa murehtimasta kirjojen paljautta ja kiihottamasta mielipiteitä sellaista meininkiä vastaan, kun kirjat ovat sähköisissä vehkeissä. Olen langennut niin syvälle, että minulla on jotain, esimerkiksi fyysisinä kirjoina hiukan vaikeasti hallittava Vaasan Jaakkoo tietokoneessa ja lukulaitteessa skannattuna. Pikkulaitteissa mukava apps on GoodRead. Mutta pdf:ää syö monikin näppärä sovellus.

Tämän asian yhteydessä on tuotava esiin ja tunnustettava tosiasia. Mediumi on todella viesti. (MacLuhan ei nähdäkseni tarkoittanut ”mediaa” vaan informaatiokanavaa.)

Tunsin tuomareita – ehkä olin itsekin sellainen – jotka eivät pitäneet lakitekstiä täysin uskottavana, elleivät löytäneet sitä (yksityisen järjestön julkaisemasta) Suomen Laki –teoksesta eli lakikirjasta. Poikkeustilanteessa he hyväksyivät asetuskokoelman (Suomen Säädöskokoelma – sähköisenä Finlexissä). Hovioikeudessa minua katsottiin pitkään, kun olin näperrellyt itselleni ”tuomarin lakikirjan” eli printannut sopivin korostuksen rikoslain, oikeudenkäymiskaaren ja muuta viatonta. Eihän se voinut olla oikeaa sanaa…

Vanha taikausko oli hakea Raamatusta ohjausta arjen ongelmiin avaamalla kirja ja tökkäämällä sormi umpimähkään johonkin. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.” Tätäkin vinkeämpi latinankielinen muoto löytyy koneella kevyesti. Rerum argumentum non apparentium.

Varmaan tiesitte, etteivät olemassaolo-kysymykset (ontologia) kiinnosta?

Usko kohdistuu siihen, mitä toivotaan. Usko kohdistuu siihen, mitä ei voida nähdä eikä ymmärtää. – Näkyvään ja ymmärrettävään voi kohdistu esimerkiksi tieto.