Sähköistetystä kirjoituksesta

Mozilla Firefoxin lisäys löytyy hakemalla ”Send to Kindle”. Tämä teidän lukijoidentietoon. Joku on joskus sanonut lukeneensa enemmän näitä kirjoituksia kerralla. Kokeilin ja onnistuin keräämään varsin vähällä vaivalla blogistani 3 – 6 päivän tekstit kerralla tietokoneeseen ja iPadiin.

Idea on siis siirtää tässä esimerkissä blogin tekstit omalle koneelle milloin vain ilman verkkoyhteyttä luettavaksi ja helposti poistettavaksi.

Eräässä yhteydessä sain kuulla, että sähköinen kirja lukulaitteella käytettynä on näppärä imettäessä.

Itse runsaasti ja jatkuvasti käyttämäni systeemi on Amazonin Amazon for PC. Kun ihmisellä on luottokorttitiedot Amazonissa eli tapana ostaa sieltä kirjoja (vaikka lähempää saa halvemmalla), tämä tietokonetili aukeaa käden käänteessä, ja tietokoneeseen saa Kindle-ohjelman. Kindle-nimistä laitetta ei siis tarvitse ollenkaan.

Lataamaansa tekstiä voi lukea tietokoneella ja sen voi siirtää lukulaitteeseen. Itse siirrän kirjat sekä iPadiin että iPhoneen. Se tehdään synkronoimalla laitteet iTunes-ohjelmassa. Ohjelma antaa mahdollisuudet valikointiin. Siinä on ainakin se epähavainnollinen piirre, että musiikin siirtely ja polttaminen levylle vaatii uuden kansion (playlist) tekemistä ensin.

Rinnakkainen systeemi on pilvi, Cloud. Eräitä sarjakuvia näyttää saavan sähköisinä vain pilvimuodossa. Ne ovatkin erittäin näyttäviä ja enteilevät uutta julkaisemisalustaa.

Nämä ovat hyvin pieniä käytännön asioita. Taka-ajatus on ollut mielen perällä viimeksi kuluneet 20 vuotta. Miksi tässä joutuu jatkuvasti muistuttelemaan mieleen niin häpeällisen alkeellisia asioita, ettei niitä kehtaa edes kysyä keneltäkään? Eilen järjestelin konetta ja muistin taas, että Helsingin Sanomiin 1990-luvulla joka viikko kirjoittamani tekstit ovat tallella. Ja sitten miettimään: miten vanhat wp-muotoiset (Word Perfect) kirjoitukset muutetaan vaivattomimmin tässä ja nyt luettavaksi. Vastaus: ne aukeavat Wordissa suoraan.

Taannoin tällaisessa yhteydessä kirjoitettu kirvoitti kommentin, jos viittailtiin puolueelliseen Apple-mielisyyteen. Se oli mielenkiintoinen ajatus, koska en ole mielestäni Applen kannattaja, vaan arvelen, että samanlaista rosvosakkia siellä istuu kuin Microsoftillakin paitsi että nämä hinnoittelevat kaiken kaksinkertaiseksi ja lisäksi harrastavat suljettuja systeemejä. Lukuisien aika helppojen apuohjelmien jälkeenkin suoran USB-liitännän puuttuminen A:n pikkulaitteista tuntuu kiusanteolta.

Toisaalta taas laitteen viehätys on kuin kiima. Se kestää vain aikansa. Sen jälkeen on kohdattava se sama kuin muussakin elämässä, nimittäin arki. Ja arjessa tietokone ja puhelin ovat aivan samanlaisia kapineita ja laitteita kuin bussi, vessa ja hissi) joita Pihkala aikoinaan kirosi terveen elämäntavan vihollisina. Tärkeää ei ole tyylikkyys, vaan se että laite toimii ja toimii ajallaan.

Mutta valitettavasti ihminen ei ole järkevä olento. Kynällä kirjoitettu kirje, jollainen tuli muutamaa päivää sitten, tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta ja juhlallisemmalta kuin sähköposti.

Samaa asiaa lienee sekin, että HS-tabloidin selvistä eduista huolimatta lehden uskottavuus ja juttujen taso on silmissäni romahtanut. Häpeä tätä on tunnustaa. Mutta tietyn optisen samankaltaisuuden vuoksi ja ehkä myös painoasun yliasiallisuuden takia luen sitä kuin iltapäivä- tai paikallislehteä.

Kun ennen vakuutettiin asiaa todeksi sanomalla, että siitä oli ollut oikein sanomalehdessäkin maininta, ”sanomalehti” tarkoitti Helsingin Sanomia. Ennen se saattoi tarkoittaa myös Uutta Suomea tai maakunnan ykköslehteä.

Nyt kun erilaista lehteä kertyy joka suunnalta, HS näyttää luopuneen kalleimmastaan. Sen tunsi hankalan kokonsa takia pinkasta, ja kun sen tunsi, tiesi että tähän lehteen painettu on sitten jotain peruuttamatonta ja lopullista ja lisäksi monissa tapauksissa totta.

Paketti on tärkeämpi kuin sisältö.