Isojen luokkaretki III

Arvelen siis, että hirmuisen lahjakkaita ei tarvitse ottaa huomioon opintosuunnitelmia vahvistettaessa. Sellaiset henkilöt kuin… Kekkonen nousevat pintaan, vaikka heille olisi sidottu kivi kumpaankin nilkkaan ennen järveen upottamista tai vaikka heidät olisi sotkettu pää edellä suohon.

Mainitsin Kekkosen korkean nimen tuodakseni esiin seuraavan näkökulman. Monissa tapauksissa, enkä tiedä kuinka monissa, suuri lahjakkuus vaatii tuekseen häijyä luonnetta. Kirkonkylän raiteilla näki ennen paljonkin opintonsa keskeyttäneitä, itsensä puhki lukeneita lahjakkuuksia. Pohjanmaalla sanottiin, että luki itsensä suoraan Törnävälle (vast. Lapinlahteen, Nikkilään, Niuvanniemeen, Kupittaalle, Kellokoskelle…)

Klassillisten ja normaalilyseoiden matrikkeleista saa sen kuvan – kunhan tietää tarpeeksi ihmisiä – että nuo eliittikoulut myös murskasivat ihmisiä. Helsingin normaalilyseon eräällä abiturienttiluokalla oli kokonaista neljä valtion silloisen ylimmän palkkausluokan virkaan päässyttä juristia (muiden ammattien miehistä en osaa olla varma) ja niin ikään neljä tietämääni juoppoa, jotka sitten pitivät yllä asianajajien ammattikunnan huonoa mainetta. Alkoholiliike oli ilkeä. Tiukkaa viinaa myytiin vain pyöreissä pulloissa, jollainen näkyy taskusta kankaan läpi, vaikka ammattimiehet tietenkin pitivät tätä työkalua housujen etutaskussa. Liitinkiin se ei useimmilla mahtunut.

Tätä perustelua käytettiin peruskoulua pystytettäessä. Vaikka 1970-luvun peruskoululla ja nykyisellä ei ole enää paljon samanlaisuuksia, sietää muistaa, että oppivelvollisuuskoulumme eli kansakoulu ja peruskoulu on ollut suuri menestystarina. Virheitä on tehty ja harhalatuja on hiihdetty, mutta kokonaisuutena arvioiden tulos on ollut toimiva.

Suuri ansio on opettajien: kaikista ammattikunnista ihailen eniten kansakoulunopettajia. Rajoitan tämän henkilökohtaisen turvallisuuden takia tarkoittamaan oman aikani seminaarin käyneitä opettajia, joista osa oli oppinut ammattinsa keskikoulupohjalla, osa hospitantteina eli ylioppilaina. On se ollut koko saatanaa kykkiä jossain syrjäkylässä huonosti kätketyn vihamielisyyden kohteena paukuttamassa järkeä kakaroille, jotka eivät tietenkään tajunneet, miksi heitä näin kiusataan. (Kansakoulu tuli pakolliseksi vasta 1921 annetulla lailla).

Entinen kansakoulunopettaja oli keskiluokkaa – ylioppilas tai siihen rinnastettava, vakinaisessa toimessa. Ja kansakoulunopettajaksi kohoaminen oli luokkaretken perusmuoto.

Tämä tuo hahmotelmaamme kolmannen, puuttuvat palasen, naiset.

Kansakoulu ja seminaarit on tutkittu. Säätyläisnaisille opettajan toimi oli 1800-luvulla lähes ainoa sosiaalisesti sallittu. Niinpä alkuvaiheessa seminaarissa kaikki naiset olivat varsin hyvin koulutettuja säätyläisiä, mutta miehistä ei ainoakaan. Jo yli 100 vuotta sitten miesopettajat pitivät käytännössä yllä maaseutua ja pikkukaupunkeja. Sujuvan luku- ja kirjoitustaidon hankkineille riitti tekemistä. Myös varhaisen työväenliikkeen tehtävissä oli opettajia paljon – mutta punakaartista en tiedä. Täytyy kysyä. Käsitykseni on, että ainakin miesseminaareihin (kuten Raumalle) pääsivät vain tutkitusta ”isänmaallisella kannalla” olevat hakijat. Vielä talvisodan alla myös suojeluskuntaan kuuluminen oli itsestään selvää. Opettajakunnassa ei liioin juurikaan esiintynyt pasifismia eikä ympäristön käsityksistä poikkeavia uskonnollisia virtauksia.

Ammattikunnan vaikutus harrasteisiin ja valistukseen muuten näkyi siinäkin, että vielä nyt eläkkeelle siirtyneistä laulajista korkeimpia oopperan tähtiä myöten  hämmästyttävä määrä oli taustakoulutukseltaan juuri opettajia.

Naisten valtava vaikutus keskiluokkaistumiseen näkyy myös muissa ammattikunnissa. Hiljan ilmestyi kirja kätilöistä. Kunnalliset terveyssisaret toimivat viimeistään vuodesta 1944 kansanterveyslain voimaantuloon asti.

Ja vielä sairaanhoitajat. Ensimmäisiä Suomessa siihen ammattiin koulutettuna ryhtyneitä oli Sophie Mannerheim. Hänelläkin oli taustatutkintona opettajaseminaari ja sitten erikoisopinnot Englannissa. Nähdäkseni tässäkin on ammatti, joka veti lähes automaattisesti perheen ja puoli sukua keskiluokkaan ja sen arvoihin. Sivumennen sanoen ammattikunta on edelleen erittäin korkeatasoinen, vaikka on tullut tavaksi panetella hoitohenkilöitä etenkin vanhusten hoidon yhteydessä.  – Jotkut kohteeksi joutuneet ottavat sen raskaasti, ja syystä.