Silminnäkijöistä

Taikausko lienee syy, kun tuomioistuimet panevat suuren painon silminnäkijöiden todistajankertomuksille.

Sata vuotta on tiedetty, että ihminen havaitsee valikoivasti. Joku teistä saattaa muistaa gorillapuku-jutun. Se löytyy vaivatta sekä YouTubesta että Wikipediasta. Ihminen ei välttämättä huomaa gorillaa (gorillapukuista ihmistä), joka kävelee huoneenpoikki.

Tahtoisin hyökätä sosiaalista mediaa vastaan.

Perinteinen media ottaa täydestä ensinnäkin mielipiteet, joita on lähetetty Twitterillä tai tekstiviesteinä. Toiseksi asiantuntijat revittelevät, miten mahdottomasti uutistoiminta on muuttunut sosiaalisen median takia.

Ei olisi erikoisen vaikeaa luetella sataa kirjaa, joissa paikalla silminnäkijänä ollut kuvaa suurta historiallista käännettä. Tarinat ovat joko surkean pieniä sirpaleita tai sitten puoliksi keksittyjä.

Näin käy myös havaintojen tekemisen ja niistä raportoimisen ammattilaisille.

Väittämättä että tapahtuma olisi ollut tein itse muutaman havainnon Vanhan valtauksesta. Havaintoni oli se, etten havainnut mitään erikoista. Jos olutravintola Vanhan kellari olisi vallattu, olisin ollut asiasta syvästi tietoinen ja järkyttynyt.

Kun presidentti Kyösti Kallio kuoli sydänhalvaukseen Helsingin rautatieasemalla, mitä asumalaiturilla olleet sadat, ehkä tuhatkunta ihmistä näkivät? Tuskin mitään. Väkijoukossa näkee yleensä muutaman niskan. Loppu on kuultua ja jonkin aikaa epävarmaa – mitä, kuoliko se? Oikeesti?

Eivät kyynärpäätuntumassa olleet sotilaat (Mannerheim) ja poliitikot tienneet, että siihen kuoli. Hyvin tottuneelta lääkäriltäkin menee muutama minuutti aikaa selvittää sydänkuolema. Luulisin että tuossa tapauksessa uhri on viety kiireimmän kaupalla Kirurgille.

”Oikea” havainto saa erittäin suuren merkityksen. Luin natsien harjoittamasta terrorisoinnista hyvän näkijän kuvauksen. Tämä sanoi päätelleensä pampun heiluttajien tavattomasta nopeudesta ja taidosta laskeutua kuroma-auton lavalta ja nousta sinne takaisin, että ”kansaksi” esitellyillä tekijöillä oli sotilaskoulutus.

Tuomioistuin väittää harkitsevansa itse syyn ja seurauksen, kun todistaja on kuvaillut havainnon. Tämä ei käytännössä toimi läheskään aina. Se toimii, jos silminnäkijä kertoo valan velvoituksin, että perään ajettu auto oli koukannut moottoritiellä oikealta eteen.

Jos kysymyksessä on ammuskelu aukiolla, havainnon tekijä tulee sekoittaneeksi silmiensä kertomaan oman, ehkä vaistomaisen käsityksensä siitä, kuka ampui ketä ja miksi.

Kun olemme siirtyneet informaation aikakauteen – näin kirjoissa kerrotaan, olemme samalla astuneet disinformaation eli väärän tiedon aikakauteen.

Tämä on kannanotto englantilaiseen selvitykseen ja suositukseen lehdistön valvonnasta. Hanke lienee hyvä. Suomessa on vanhastaan ollut sääntö (hyvä journalistinen tapa), että silminnäkijää ei saa uskoa. Sosiaalinen media ei ole kelvollinen lähde. Saadut tiedot on tarkistettava toisista, riippumattomista lähteistä. Ja se on usein vaikeaa. Riippumaton tarkoittaa tässä yhteydessä edellisestä viestistä riippumatonta.

Toisin kuin monet muut viestinnän eri ongelmien kanssa painineet ammattilaiset näen ”valtamedian” tulevaisuuden valoisana. Slosiaalinen media synnyttää yhä uusia juupas-eipäs –asetelmia, joissa riittää miettimistä. Itse pidän journalistin ammattia vaikeana ja arvokkaana. Olen taipuvainen uskomaan valtamediaa. Faktaväitteet (lentokone on syöksynyt kaksoistorneihin) eivät ole ongelmallisia. Ongelmia on siitä, mihin muualle, ketkä ja minkä takia.