Unet muuttuvat
sakeammiksi, kun joutuu katsomaan paljon valokuvia. Tuttuihin esineisiin
ilmestyy vierautta.
Ilmeisesti vanhempieni asunto vaihtaa nyt asujaa, ennemmin
tai myöhemmin. Tähänastiselle asujalle, joka oli majaillut siinä 40 vuotta,
löytyi paikka, joka vastaa paljon paremmin hänen kuntoaan ja tarpeitaan. Se
toinen asuja siis kuoli hiljan.
Muutama päivä, ja huoneisto muuttaa luonnettaan. Ehkä
viisaat roomalaiset ja vähemmät viisaat lastenlaulujen sanojen kirjoittajat
osuivat oikeassaan. Ehkä on olemassa ”kodin henki”.
Suututti kun jokin kiinteistönvälitysliike mainosti jossain
vaiheessa: vaihtakaa tekin kotia.
Ei kotia voi vaihtaa. Tuo vaihtaminen on yhtä kummallinen
ajatus kuin olisi mainoslause: vaihda sinäkin äitiä.
Mutta ei koti ole nykyisin monellekaan se sama paikka, jossa
on aina asunut. Se muuttuu, eikä muuttumista huomaa.
Kuvassa on kotini. Talo hävitettiin toistakymmentä vuotta
sitten ja sitä ennen se pääsi rappiolle. Valokuva ajoitan pikkutakistani. Meille
tuli lukiossa sellainen muoti, että ostettiin Saarelan kaupasta kaikille
pojille samanlaiset pikkutakit. Oltiin melkein kuin lyseolaisia. Ja vuosi on
siis 1961.
Olen asettunut sisarusteni yläpuolelle. Se ei kai ole symbolista.
Olen vakavasti otettava henkilö, joka on tutkivinaan kirjaa, kun alaikäiset
pelaavat lautapeliä.
Eilen tuossa kodittomaksi jääneessä kodissa katselin myös
kirjoja. Huomattavan suuri osa niistä on samoja kuin tuossa vanhassa valokuvassa.
Keskustelimme kellosta. Tuollaisia ihmiset pitivät ennen kaapin päällä. Ja
siellä se on paikoillaan edelleen. Mahtaako kelvata kenellekään,
vieterivetoinen ja hiukan äänekäs.
Onneksi ihmisellä on mieli, joka kuvittaa.
Huomista tilaisuutta ja näytteillepanoa varten toin kameran.
Hyppysissäni se voittaa koneen hurmalla kaiken uuden, ajanmukaisen ja kalliin.
Sillä saisi myös parempia kuvia kuin juuri millään nykyisellä.
Kysymyksessä on se Zeiss Ikonin Super Ikonta, jonka
Tessar-objektiivin valovoima f on 2.8, Filmin koko olisi 6 x 6. Tutkittuani
negatiiveja, tarkasteltuani 70 vuotta vanhoja vedoksia ja annettuani
skannata osan vedoksista, tärkeimmät
negatiivit kun ovat tietymättömillä teillä, näen ja tunnen ihollani, ettei
tämän paremmille kuville ole tarvetta. Nykyaikaa ne eivät kuitenkaan ole.
Kamera ja kuvat ovat ajalta jolloin ihminen ajatteli ennen
kuin sanoi, katsoi ennen kuin astui, kiitti samalla kun istui.
Kieltäydyn soimaamasta nykyisiä aikoja menneitä pahemmiksi.
Ajat, tavat ja kuvat muuttuvat.
Mutta vielä kerran Herakleitos-muunnelma. Et voi katsoa
kahta kertaa samaa kuvaa tulematta märäksi.
= = =
Huomenna taitaa mennä muistokonsertissa myöhään. En ehkä kirjoita. Toivottavasti olen puhki, vanteiden varassa.
Koti on aina koti, vaikka kuinka pieni ja vaatimaton.
VastaaPoistaKorvaani kalskahtaa heti, kun joku puhuu kämpästä. Tuntuu kuin asujalla ei olisi sydän mukana asunnossaan.
Hoivakoteja tarvitaan tulevaisuudessa lisää, sekä ihmisiä, jotka haluavat siellä työskennellä.
Lapsuuden koti on monille rakas muisto.
1. Käy isänmaataan kohti ain
VastaaPoistatien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.
2. Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta,
ja isänmaata ihanaa
tää matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.
3. Tie sinne ohdakkeinen on
ja portti ahdas aivan,
vie alle ristin, ahdingon
ja murheen, sodan, vaivan.
Siell' esteet lukemattomat,
suot, laaksot, mäet, kukkulat
kohtaavat matkamiestä.
4. Myös paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan sotia
ajassa ahtahassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää moneen vaarahan
myrskyissä kulkiessa.
5. Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja ruumiin tarpeet, puutokset
sortavat suruillansa.
Katoova maja maallinen,
astia heikko, savinen,
myös mieltä rasittaapi.
----------------------------
11. On paha, raskas, vaikea
tää vaelluksen aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.
12. Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa,
vie asuntoihin ihaniin,
Karitsan häihin iäisiin.
Myös meitä hoida sinne.
Minulla on myös Zeiss Ikon Super Ikonta, jonka hankin käytettynä v. -70 Helsingistä. Negatiivin koko on käsittääkseni 6x9 cm ja maskilla saa puolta pienemmäksi. Tsekkasin sarjanumeron perusteella kerran, että oli valmistettu v. 1936. Hieno kamera, mittaetsin. Hienoja kuvia.
VastaaPoistaKiitos Zweig referaatista (Eilisen maailma), löysin kirjan kirjaston varastosta. Sanoisin, että pakollista luettavaa, jos haluaa ymmärtää maailmaa ja hyvin ajankohtaista.
T. Särkkä
Onnittelen huikeasta rajapyykistä! Hienoa, että Te jaksatte pitää tätä palstaa (näin sanottiin nuoruudessani tekstimittana). Välillä luen vanhojakin kirjoituksianne. Silloin rauhassa miettien avautuu moni asia uudelleen, aivoissa herää toiminta ja jopa innostuu mahdollisesti kommentoimaan. Aika harvoin kirjoittamisen taito ja älykkyys ja suvaitsevaisuus ovat tänään samassa päässä: Te olette loistava poikkeus! Kiitän Teitä!
VastaaPoistaMuistan väärin. Sekoitan asioita niin muistoissani kuin unissani, ja morkkaan vanhaa äitiäni muistamattomuudesta jonka kuvittelen olevan vanhentumista mutta joka on elämää ja sen dynaamista prosessia. Samaan aikaan toisaalla kuvittelen historiallisia tapahtumia mieleni mukaiseksi ja selitän niillä olotilaani, oma perse ensimmäisenä mielessä kun pitää paremmuudesta päättää.
VastaaPoistaVain uniini voin luottaa. Ne valehtelevat parhaiten.
Ei, ei Eero, unet eivät valhettele lainkaan. Ne kertovat aina totuuden. Peloistamme, haluistamme, tunteistamme.
PoistaVakiolukijasi tervehtii Sinua, Jukka, tästä ihan naapuristasi!
VastaaPoistaSamaisena jouluaamuna marssi puolen tusinan rekryytin ryhmä talvimantteleissaan ja karvalakit korvilla ravakassa pakkasessa Kauhavan kirkkoon. Joku meistä tiesi, että joulukirkko alkaa kuudelta ja olimme ajoissa penkissä. Vähitellen kirkko täyttyi ja juhla alkoi. Kello oli seitsemän. Kirkonmenojen päätyttyä marssimme takaisin kasarmille, jossa vallitsi svaboda joulun kunniaksi. Uni maistui kaikille.
VastaaPoistaMarssilla mukana Kunnaksen Ilkka
Koti on siellä missä sydän.
VastaaPoistaKokeilen onneani päästä taas ovesta. Viimeksi kun yritin, robotti teki jalkakampin. Loukkaannuin.