Mukailu

Kommentoija vastusti ankarasti ajatustani, että "Komisario Palmun erehdyksen" ote on parodinen.

Ei kinata sanojen merkityksestä, koska paljon riippuu sanojasta ja asiayhteydestä. Lisäksi voi olla että kommentoija on oikeassa. Halusin välttää vähemmän tunnettua sanaa "pastissi". Parodia ei tarkoita välttämättä ivamukailua. Musiikissa se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin sitaatti.

Ajoin takaa sanaa "karrikointi". Karikatyyri on pilapiirros, vaikkei siinäkään ole aina kysymys pilailusta. Kaikki maailman upseerikerhojen seinät ovat täynnä karikatyyrejä muinaisuuden jäsenistä. Jotkut näyttävät erikoistuneen niihin ja käyttäneet helpointa keinoa eli piirtäneet profiilin.

Tuollainen karikatyyri on jutun Mark Twain, mies jonka tuotannon suurin osa oli ihmisten, aatteiden, ilmiöiden ja asioiden karrikoimista. Hän teki sen paremmin kuin kukaan, ainakaan aikalaisistaan.

Käytän tätä esimerkkiä, kun varmaan kaikki tunnetta Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin. On hyvin vaikea uskoa, että jossain pikkukaupungissa olisi tuollainen määrä mahtavia tyyppejä, jotka lisäksi näyttävät kuvaavan - siis etenkin Huckleberryssä - aikakauden koko aate- ja tunneilmaston.

Alan suurmestari oli Dickens. Suomalainen mestari oli Kivi.

Tämä ei ole omituista estetiikkaa. Ajatelkaa nyt: vuosikymmeniä lehdet ilmoittelivat tai kirjoittivat Lammiosta, jonka joku oli tavannut junassa tai upseerikerholla. Myöhemmin se muuttui käsitteeksi. Rokan "esikuvaa" etsittiin, ja muuan Antti Rokka ja eräs Viljam Pylkäs julkaisivat kirjat aiheesta.

Ero on tässä. Hyvä karakteristiikka eli henkilöhahmon luonnehdinta panee meidät uskomaan, että tuo romaanin tai elokuvan henkilö voisi kävellä vastaamme, ja kieltämättä joskus käveleekin. Hyvä karikatyyri on toista. Onko kukaan "tavannut" Nummisuutarin Eskoa tai Jukolan Juhania? Nämä Kiven henkilöt ovat monimutkaisia. Molemmat voisi näytellä teatterissa tai näyttämöllä vastoin perinnettä kalvakkaina, synkänoloisina Hamlet-hahmoina, jotka sitten vain välillä räjähtäisivät kuin psykopaatit. Jonkun pitäisi tehdä se.

Heissä on seksuaalisesti jotain erikoista. Ehkä Kivi peitteli omaa henkistä rakennettaan - tämän ajan Suomessa sillä psyykellä mies olisi hyvinkin voinut olla harras homoseksuaali. Kivellä miesten kiintymyksen tunteet toisiin miehiin ovat niin selviä ja mutkattomia ja naiset hieman erikoisesti joko pelottavia olentoja (Martta, Männistön Muori, Venlakin, Herrojen Eeva), tai haipuvia hahmoja. Elävässä elämässä hänen luotettunsa oli häntä 19 vuotta vanhempi, naimaton nainen. Veijo Meren väitteet suhteen seksuaalisuudesta eivät vakuuttaneet minua.

Komisario Palmu oli Kassilan kertomuksen mukaan Joel Rinteen karikatyyri J.K. Paasikivestä, ja Matti Raninin ja Leo Jokelan hahmot ovat hauskasti liioiteltuja. Jussi Jurkan kaltaista elostelijaa ei liene Kaivopuistossa nähty eikä Saara Raninin suoraan satukirjojen kuvituksesta poimittua noita-akkaa. Jopa Aino Mantsaksen mahtava kuolinkohtaus on lievä parodia myrkkymaljasta oopperalavalla.

Asialla on tämäkin puoli, jota matalan kulttuurin pariin eksyneet kaunosielut eivät aina käsitä. Sarjakuvan, televisiosarjan tai viihderomaanin henkilöllä pitää olla hissiluonne. Ennen sanottiin, että innovaation piti olla toteuttamiskelpoisena niin selkeä, että sen ehti selittää Jorma Ollilalle Nokian hississä. Jos oivallus edellytti PowerPointeja ja sönkötystä, se ei ollut hyvä.

Tässä on perää. Olen näitä nähnyt korkeassa teknologiassa. Taiteen/viihteen alueella joku Mustanaamio on kuvattavissa viidellä adjektiivilla. Lisäksi hänen varustuksensa sopii varsin huonosti viidakkoon, uimiseen ja vastaaviin.

Tähän voisi pudottaa kulttuurikritiikin. Miten moni pyykkilautapalleaa itselleen treenaava nuori mies tai missimalliin laittautuva naisihminen todella käsittää, että heidän tähtäimessään on karikatyyri ihmisestä? Eivät muskeli-ihmeet eivätkä kilpailukaunottaret ole oikeasti tästä elämästä. He ovat joidenkin ilmiöiden liioittelua - tässä tapauksessa sanoisin parodiaa. Silmien palon keinotekoiseen toteuttamiseen tarvitaan Josef von Sternberg, kuten Antti Alanen kirjassaan aivan oikein mainitsee. Tärkeintä kaikesta on huijaus.