Muistoja Pohjolasta

 

Tänään avattiin moottoritie Espoonlahden sillalta Kirkkonummen kirkolle. Minulla on se vahva vaikutelma, että koko moottoritie on nimeltään Länsiväylä. Itse sanon sitä Jorvaksentieksi. Turunväylää sanon Tarvontieksi.

Reitti oli oikeasti Lauttasaaresta Jorvakseen Jorvaksentie rakentamisestaan 1938, koska täällä se yhtyi Vanhaan tiehen, jonka nimeä en tiedä. Meidän kohdassa se on Masalantie.

Olen kuunnellut kertomuksia, miten vaivalloinen matka tänne oli ennen. Lasteni isoisällä oli huvila Porkkalanniemessä. Siitä on kuulemma valokuvia jossain 30-luvun Abitare-lehdessä, kun se oli Yrjö Lindegrenin etevästi suunnittelma. Vuokra-aikana bolshevikit löivät senkin klapeiksi.

Monissa muistelmissa kerrotaan, miten nykyisen Kivenlahden, Soukan tai Matinkylän seuduilla kesää viettäneet tilailivat hevosia Kauklahden tai Espoon asemille ja sitten koluutettiin oikein kunnolla.

Perheeni muutti Tapiolaan 1963 Hakalehdon taloihin, jotka yhdessä Revontulentien talojen kanssa tiettävästi pilasivat Tapiolan. Ne olivat Hakan gryndaamia ja poikkesivat täysin Asuntosäätiön (von Hertzenin) puutarhakaupungin ajatuksesta. Kieltämättä ne ovat tyypillistä lähiöiden Moskova-tyyliä edustavia betonielementtitaloja.

Matka autolla Helsinkiin kesti selvästi kauemmin kuin nyt täältä Kirkkonummelta. Lauttasaaressa oli vain vanha silta, joten ruuhka ulottui aamuin illoin Tapiolasta Erottajalle, ja eteenpäin päästiin metri kerrallaan ja sitten taas odotettiin.

Joskus oli asiaa Hangon suuntaan. Muista mielestäni selvästi, miten moottoritien rakentaminen oli jossain Martinsillan (Suomenojan liittymä) tasalla.

Ja sitten menimme ja hankkiuduimme tänne 1972-1973. Se on jännitys- murhe- ja huvinäytelmä, jota en halua edes luonnehtia julkisesti. Lopputulos on, että asumme pussin perällä ja mielestäni asuntoni on hyvin todennäköisesti pohjoisen pallonpuoliskon paras. Täällä on hiljaista, puhdasta ja rauhallista. Jos joku rapisee aamulla, se on kauris. Jos katolla kolisee, ne ovat ne oravat, jotka esittävät pitkin päivää ikkunani edessä trapetsitaidetta.

Yöllä näkyvät tähdet. Tapiolassa ja Helsingissä ei tähtiä ole. En ole ainakaan pannut koskaan merkille (paitsi Tähtitorninmäellä). Nuorempana minulla oli sukset kuistilla. Mainio latu alkoi siitä, ja lukuun ottamatta paria maantietä tästä olisi voinut hiihtää metsien kautta Poriin. Poriin ei kuitenkaan tullut asiaa. Kantarelleja ja suppiksia on sadan metrin päässä, eikä marjoissakaan ole moittimista. Harrastamme tosin haperoita kiihkeästi. Ja tatteja tietysti.

Jorvas perustuu paikannimenä henkilönnimeen Giorgios. Tämä oli muinoin Viron Paadisten luostarin aluetta, kuten Helsinkikin. Jossain henkisessä hämärätilassa kirkkonummelaiset antoivat lohkoa pitäjästään Espoo-nimisen kulmakunnan (vuonna 1458). Valitettavasti on pakko myöntää, että meidän kirkkomme on harvinaisen ruma, kun taas Espoon vanha kirkko on erikoisen kaunis. Onneksi kukaan ei löydä sitä. Se peittyy tyylikkyydestään kuuluisan kunnantalon taakse ja sijaitsee lähellä viihtyisää Espoon rautatieasemaa.

Tarvo puolestaan on se pieni saari, jota kukaan ei huomaa lähdettyään motaria Munkkivuoresta. Seuraava on niemukka, jolla Tarvaspää sijaitsee. Arvaan että taitelijakodin nimessä on otettu huomioon ”tarvas”, joka saattaa tarkoittaa härkää tai hirveä tai jotain muuta. Sana esiintyy Kalevalassa.

Tuo Masalantie on yhtä kuin Vanha kuninkaantie, joka on yhtä kuin Alinen Viipurintie. Reittiä on kuitenkin kuljettu jo pakanuuden ajalla, ja tässä lähellä kumpareilla on pronssikautisia muinaislöytöjä.

Joku tyylitaituri on kysynytkin, että kuinka sinä asut tällaisessa rääseikössä. Olen ystävällisesti mutta määrätietoisesti oikaissut, että tuollaista sanottiin meillä päin metsäksi. Jos talo myytäisiin, ilmoituksessa pitäisi sanoa ”lähiympäristö hoitamaton”. Lähimmät todella isot puut kasvata metrin tai puolentoista päässä seinistä. Näreitä ja puolukkaa kasvaa sokkeliin kiinni. Minulla on oma siirtokivilohkare. Kymmenen metrin päässä on yksityinen muurahaispesäni. Ei tarvitse mennä metsään muurahaisten luo viisastuakseen, kun on jo. Siitä en mene sanomaan mitään, onko tuo taika auttanut.