Luita koiralle

Isäni mainitsi ja ainakin viittaa asiaan myös muistelmissaan (”Laamanni muistelee”, WSOY 2000), että Kustaankadulla oli aikoinaan lihakauppa, josta hän sai joskus ilmaiseksikin luita koiralle, vaikka kauppias tiesi hyvin, ettei heillä ollut koiraa.

Perhe oli vuoden 1931 Aleksis Kiven kadulla juuri näinä päivinä tässä puheena ollut epäilyttävä edunsaaja – vaikka tulonsiirtoja eli etuja ei todellisuudessa vielä ollut. Kansaneläke tuli 1939 ja lapsilisät 1948.

Perhe oli epäilyttävä, koska perheenpää oli taipuvainen juovuttaviin juomiin, hänellä ei ollut pysyvää työpaikkaa, kuten ei monilla muillakaan tuohon suuren talouspulan aikaan, ja lapsia oli monta.

Yritän yleensä välttää käyttämästä perusteluina yksittäisiä tapauksia, koska ne ovat vailla todistusarvoa. Teen nyt poikkeuksen, koska minua huvittaa vaimon sukulaismiehen muistama tapaus – hänestä itsestään tuli Teknillisen korkeakoulun professori. Hän muisti hyvin, että ”Puukkobulevardilla” he pikkupojat olivat innostuneita, kun samassa rapussa asuvan Kemppisen poika kävi sodasta lomilla  ilmavoimien koppalakissa ja pitkässä nahkatakissa.

Isänisä oli vaikea ja särkynyt ihminen. Hänen harhailunsa saattoivat liittyä siihen, että bolshevikit tappoivat suvun miehet ja veivät naiset Siperiaan, josta he eivät palanneet. Kotitalo, nimeltään Ristola, sijaitsi pahaksi onneksi väärällä puolella rajaa, Haapakankaalla eli nykyisen Pietarin lentokentän paikkeilla. Talonkirjat ovat tänäkin päivänä siellä kaivossa ja kaivo paikallaan. Seudulla asui pysyvästi tuhansia muitakin suomalaisia (puhe ei siis ole inkeriläisistä)..

Jos haluaisi harjoitta kyökki-psykoanalyysia, isäni toteutti eräänlaisen psykologisen isänmurhan kouluttautumalla ja ryhtymällä kokoomukselaiseksi, kuten tietääkseni veljensäkin. Isoisä oli äärioikeistolainen ja osallistui heimoretkiin ja Viron vapaussotaan ja elätteli vielä kuollessaan 1958 niin itsestään selvästi mieletöntä ajatusta kuin Neuvostoliiton hajoamista. Ikämies hourailee, ajateltiin.

Ainakin yksi sedistäni oli suurharvinaisuus – kokoomukselainen metallimies, sorvari, ensin Huberilla ja sitten Finnairilla.

Kokoomuksen sisäinen taistelu sosiaalisista etuuksista on dokumentoitu hyvin. Esimerkiksi kansaneläkelain kiivas vastustaja oli J.O. Ikola, ”Vaasan Jaakkoo”, ja sisäinen kiista jatkui puolueessa kauan sotien jälkeen.

Isäni kannatti järkisyin ja itse kokemansa perusteella kokoomuksen ”sosiaalista siipeä”, jonka nimimiehiä olivat mm. Jussi Saukkonen ja sitten Juha Rihtniemi. Tuon siiven sankarihahmo oli Päiviö Hetemäki. Itse istuin kerran illan Harri Holkerin kanssa, joka oli kovaääninen poliisin poika muistaakseni Toijalasta. Hän oli Rihtniemen suojatti. Muistaakseni olimme yleisesti samaa mieltä asioista, paitsi päivittäisen hiihtolenkin siunauksellisuudesta. Kun tutustuin Mauno Koivistoon, totesin mielipiteet taas samoiksi.

Tämän suomalaisen taustatekijän nimitys oli ”aseveliakseli”. Porvareiden ja vasemmiston suurimman osan keulamiehet ymmärsivät toisiaan erittäin hyvin ja ajoivat samoja päämääriä. Puheissa sitten oli eroja.

Kokoomus joutui paitsioon ulkopoliittisista syistä, ja vaikutuksensa oli Kekkosellakin. Isäni tunnusteli 50-luvulla mahdollisuuksia siirtyä verojohtajaksi johonkin keskisuureen kaupunkiin ja sai kuulla, että kysymykseen tulevat vain demarit tai kepulaiset – turha lähettää papereita. Ainoa uraputki olisi ollut ruveta hovioikeudenneuvokseksi. Se on kuitenkin pitkä tie, jonka satun itsekin tuntemaan. Niinpä ura oli tehtävä itse.

Tämä oli esimerkki, joka ei todista mitään. Tulevia yhteiskunnan rakentajia ei voi tunnistaa verikokeella. Siksi ratkaisu oli perustuki kaikille ja kansakoulu pakollisiksi. Perinteinen oikeisto tuki menestyksen väyliä. Sellaisia olivat partio ja NMKY, isälleni Sörnäisten NMKY.

Kun selvitin suomalaisten tuomareiden taustoja ja pengoin muitakin lakimiehiä väitöskirjani yhteydessä, olin yllättynyt siitä, että yli puolet korkeimman oikeuden jäsenistä oli kaikkea muuta kuin varakkaista perheistä, ja suoraan köyhyydestä kohonneita juristeja oli vaikka mitkä määrät, esimerkiksi J.K. Paasikivi.