Piirteitä herrasväen historiasta

Tämä on vain lyhyt merkintä aihepiiristä, josta oli sangen paljon huolella kerättyä tutkimustietoa, kuten esimerkiksi ylioppilaiden määrästä ja sosiaalisesta taustasta eri aikoina.

Tuomarikunnasta esitettiin eilen tarpeellinen kommentti. Perustuslaillisten ja vanhasuomalaisten eli myöntyväisyysmiesten virkataistelu oli todella erittäin kovaa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenillä.

Ällistyttävän harva on koskaan kuullut, että Turun hovioikeuden presidentti Valde Hirvikanta (ent. von Hellens) ammuttiin poliittisista syistä 1911. Jo aikaisemmin Falckin veljekset, kaksi hovioikeuden tuomaria, oli piesty kadulla siksi, että he olivat ottaneet tietyn kannan hovioikeuden ratkaisemassa poliittisessa oikeusjutussa. Suku otti nimekseen Havu ja tuli sillä tunnetuksi.

Turun hovioikeuden johtava perustuslaillinen rettelöitsijä oli Pehr Evind Svinhufvud. Suurlakon murroksessa sopimattomia henkilöitä siirrettiin syrjään tuomarin tehtävistä ja sopivia nimitettiin tilalle. Muutaman vuoden kuluttua tuuli kävi toisesta suunnasta, ja virat olivat sekaisin vuosikymmenen.

Ensimmäisen maailmansodan ja siis toisen sortokauden aikana hurjin tapahtumasarja oli Viipurin hovioikeuden jaoston vangitseminen ja vieminen vankeuteen Pietariin. Vaasan hovioikeutta pidettiin tietoisesti ja taitavastikin toimintakykyisenä, kun taas Turun hovioikeudesta on sanottu, ettei se aiheuttanut ongelmia venäläiselle hallitusvallalle.

Korkeimpaan oikeuteen eli silloiseen Senaatin oikeusosastoon nimitettiin enimmäkseen myötämielisiä henkilöitä – ja vuonna 1918 heidät pantiin paria lukuun ottamatta kävelemään. Toimi oli oikeudellisesti helppo, kun oikeusosasto muuttui korkeimmaksi oikeudeksi, joka muuten lähes ensimmäisessä lausunnossaan vastusti kiivaasti Hallitusmuotoa eli uutta, tasavaltaista perustuslakia. Vastustus ei vaikuttanut eikä varmaan tehnyt hyvää ylimmän oikeusasteen maineelle.

Olen haikaillut näitten pois potkittujen tuomareiden perään – Auer, Tappura jne. (Väitöskirjani II osassa on yksityiskohtaiset henkilötiedot.) Muuankin entinen senaattori ja siis suurtuomari kuoli talvisodan alla maaseutukaupungissa asianajajana – eikä kukaan ollut kuullut hänestä mitään tuona väliaikana.

Ehkä tyypillinen uuden ajan tuomari oli presidentiksi noussut Frans Pehkonen, työläistaustaisen äidin avioton poika Oulusta. Jokseenkin varmasti hän oli ollut erittäin etevä kihlakunnantuomari ennen uraansa KKO:ssa. F. Lilius sai jatkaa; myös hänestä on paljon mainintoja, joissa kiitetään etevyyttä ja valitellaan vaikeaa luonnetta. Kaunoluistelua hän kuuluu kumminkin harrastaneen Pohjoisrannan jäällä. Missä määrin virassa, tarina ei kerro.

Kun eilen mainitsin KKO:n jäsenten vähäväkisen taustan, tarkoitin että vuonna 1989 kaikista itsenäisyyden ajan oikeusneuvoksista noin puolet oli ensimmäisen polven ylioppilaita. Selvästi tavallisen isän ammatti oli käsityöläinen (kuten puuseppä) tai rautatie- tai postivirkailija. Ja seassa oli sitten muutamia rutirikkaita ja joukko aatelismiehiä. Lienee ollut mielenkiintoinen seura.

Toisen maailmansodan jälkeen tuomarin nimityksissä ei tapahtunut minkäänlaista muutosta. Olen kuullut, että koko maan tuomarikunnasta yhtä epäiltiin demariksi, mutta se lienee parjausta. Hovioikeudenneuvos Juuso Häikiö oli poikkeus – hän toimi hovioikeudenneuvoksen kansanedustajana. Sauli Niinistö ei tuon nimityksen saatuaan istunut tuomarina päivääkään, ja nimityskin lienee tullut kristillisesti virkaiän johdosta (hän oli ollut hovioikeuden esittelijä muiden toimien ohella).

Ensimmäinen SKDL:n mies tuomarina oli Helge Rontu, raatimies ja kihlakunnantuomari. Hänestä pitäisi kirjoittaa kirja. Hän kuului mm. radion ”Viisasten kerhoon”. Ja KKO:sta kaikki varmaan muistavat Olavi Heinosen hämmästyttävän uran – kaikkien aikojen nuorimpana jäseneksi, demari, vastoin KKO:n omaa kantaa, ja lopulta presidentiksi KKO:n enemmistön äänin. Häntä olen pyydellyt kirjoittamaan muistelmansa, mutta sellaisia ei kuulemma tule. En muuten tiedä, että hän olisi osallistunut poliittiseen toimintaan, mutta sitä vastoin hän on ”syntymädemari”.

Professoreista en tiedä selvää listaa, mutta tausta ilmenevät Helsingin yliopiston historioista. Rahvaanlapset nousevat oppituoleille varhain, siis muutkin kuin Lönnrot ja Aug. Ahlqvist.

.