Luku

Tämä on tärkeä asia.

Lähtökohta on hämmästys ja epäusko lehtiuutisesta. Että muka viidennes EU:n alueella ei osaa lukea ja kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Ei voi pitää paikkaansa.

Pitää paikkansa. Google-haulla “eu literacy” löytyy EU High Level Group of Experts On Literacy. Laaja selvitys ilmestyi perjantaina ja on ladattavissa verkosta. Kysymys ei ole nollatutkimuksesta. Selvitykset ovat peräisin Unescon ja eri maiden johtavien yliopistojen tutkimuksista, yhtenä niistä PISA.

Kuten jutun kuvasta näkyy, Suomi on sitten ykkönen, selvityksen mukaan koko maailmassa.

Järkyttävä tieto ei liity maahanmuuttajiin, eikä sitä voi muutenkaan selittää pois. Minulle oli hiukan uusi huomio, että lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole asioita, jotka ihminen hallitsee tai ei hallitse. Välimuotoja on paljon. Kysymyksessä on liukuva asteikko. Ihminen voi pystyä lukemaan Hesarin pääkirjoituksia mutta kärsiä silti riittämättömästä lukutaidosta – nimittäin jos tuo lukeminen ottaa kovasti voimille. Asiantuntijaryhmä käyttää nimitystä ”struggling reader” – ponnisteleva lukija. Samalla se problematisoi käsitteen ”lukihäiriö”.

Ydin on ehkä tämä. Vain peruskoulun käyneitten työpaikat putoavat kymmenessä vuodessa puoleen nykyiseltä, vaatimattomalta taholta. Kaikissa töissä lukemisella, oikeastaan luetun ymmärtämisellä, on entistä suurempi merkitys jo työhönottovaiheessa. Enää ei pääse huoltomieheksi eikä siivoojaksi, ellei saa hetkessä selvää tekstiviestistä ”Pelastautumisharjoitus tänään klo 12. Erityisteema paniikinhallinta.”

Esimerkki on minun, mutta väite on siis se, että runsas viidennes yli 15-vuotiaista ja vajaa viidennes oppivelvollisuusikäisistä ei saa selvää tästä viestistä niin että osaisi arvioida sen ja toimia asianmukaisesti.

Esimerkki on paikallaan myös siksi, että puhe kirjoista ja sähköisestä viestinnästä ei ole kovin tärkeää. Ongelma on lukeminen ja kirjoittaminen – ja myös kuvia ja merkkejä luetaan. En tiedä, mutta voi olla, että jokin osa kuolemankolareista voi johtua siitä, sanovat poliisit, että edes ammattiautoilijoista kaikki eivät tiedä, miksi risteyksessä on kärkikolmio, eli mitä se tarkoittaa. Eivät tiedä. Piittaamattomat on eri asia.

Tässä mielessä tekstiviestit, Twitter ja Facebook saattavat olla suuria siunauksia. Asiantuntijaryhmä arvelee, että näissä välineissä nopealla ja sujuvalla ilmaisulla on erittäin huomattava merkitys. Lisäksi nämä välineet tavoittavat ne henkilöt (pojat), jotka ovat oppineet kaihtamaan kirjoja ja lehtiä.

Mutta: ydin on kaunokirjallisuus. Se on vaikeaa. Sitä edistetään pitämällä kirjoja näkyvillä etenkin kodeissa ja kouluissa. Väite kaunokirjallisuuden – käytännössä useimmiten satujen ja jännityslukemistojen perustavasta tärkeydestä on yksinkertainen perustella. Jos kanssakäyminen ihmisten kanssa ajan ja paikan yli eli ”viestintä” on tavattoman tärkeää, kirjallisuuden suhde yksinkertaiseen lauseeseen on sama kuin Beatlesin tai Berliinin filharmoonikkojen parhaan esityksen suhde siihen, mitä minä hyräilen ja mörisen suihkussa.

Voitte sanoa, että ette tarvitse Beatleseja, koska naapurin poikien kellaribändi riittää. Onneksi olkoon – mutta tason eli rikkauden eroa on kai turha valehdella olemattomaksi?

Jatkan huomenna paperin listaamista alan yleisimmistä väärinkäsityksistä ja vastauksista niihin.

Sitä ennen esitän kysymyksen. Mielenterveyden ja mielentasapainon paha järkkyminen on (EU:n alueella) pahenevista ongelmista pahimpia. Entä jos nämä asiat liittyvät yhteen? Puutteellisesti yhteyden saava ihminen on vaarassa jäädä yksin eli syrjäytyä, ja seuraus sellaisesta on vähintäänkin vakava masennus. Ja lukeminen puolestaan on vanhimpia tutkimuksen ja kokemuksen mukaan toimivia itseterapian muotoja.