Tuhmuuden ylistys

Jossain vaiheessa ääntämistavat ”tuhma” ja ”tyhmä” alkoivat saada toisistaan poikkeavat merkitykset. Leino käytti niitä välillä vielä saman sisältöisinä.

Carlo M. Cipolla oli todella suuri taloushistorioitsija. Hän on ollut kuolleena jo toistakymmentä vuotta. Berkeleystä käsin hän ohjasi Fontanan julkaiseman kirjasarjan julkaisemista, joka ainakin taskukirjana ravisteli eri puolilla maailmaa monen käsityksiä historiasta. Taloushistoria oli viimein kytketty yhteen muiden tapahtumien kanssa.

Vähän niin kuin eurokriisi. Talouskriisi ei ole vain talouskriisi.

Nyt on julkaistu kuulemma pienenä ja salaisena painoksena kauan kierrellyt lyhyt teksti ”The Basic Laws of Human Stupidity”, inhimillisen tyhmyyden peruslait. Hauskaa että julkaistiin, eikä pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Enemmän tai vähemmän tuon henkisiä kirjoituksia on laadittu puolen tuhatta vuotta. Kuuluisa alan yrittäjä oli Erasmus Rotterdamilainen. (”Stultitiae Laus2, 1512.)

Tuo ”tyhmyys” on siis peräisin ajalta, jolloin mitään psykologiaa ei ollut. Se voisi olla suomeksi myös ”hullutuksen harjoittamista”.

Mahtaisiko siitä saada aikaan erimielisyyttä, että tuo harraste ei ole kadonnut maailmasta?

Cipolla ei kerro suureen arvoa, mutta uskottelee tehneensä vuosikymmeniä laajoja tutkimuksia asioista. Niiden mukaan missä tahansa joukossa on tietty, kertoimen osoittama määrä tyhmiä ihmisiä, jokin määrä rosvoja, joukko avuttomia ja sitten älykkäitä, eli sellaisia kuin lukija.

Kirjasen perusväite on järeä. Hengen lahjat eivät käy tasan. Yksi kirjan viidestä ”peruslaista” on tämä: tyhmiä on aina enemmän kuin luulisikaan. Toinen peruslaki on, ettei tyhmien kanssa pidä ryhtyä mihinkään tekemisiin, koska siinä ei koskaan käy hyvin.

Rosvo puolestaan on sellainen ihminen, joka kohentelee etenkin taloudellista asemaansa omin neuvoin. Rosvon taloushistoriallinen vaikutus on nolla. Sillä on harvoin merkitystä, kenen taskussa raha on. Voi väittää, että laaja ja pitkällinen rosvoaminen johtaa aikanaan taantumaan, koska taloudellinen kasvu lakkaa. Sellaistahan on nytkin puhuttu eräiden euro-ongelmien yhteydessä. Siis että rosvot ovat olleet liian kauan vallassa. Ajatus ei ole helposti torjuttavissa.

Lukija lienee itse havainnut saman. Murtovarkaiden ja sydänjuuria myöten kierojen ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen. Heidän tempaustensa ennakoiminen ei edes ole vaikeaa, ainakaan useimmiten. Heillä on oma sisäinen kompassinsa, joka nyt sattuu näyttämään aivan eri suuntaa kuin muilla.

Cipolla mainitsee vai ohimennen, ettei tässä olla mitään taantumusta perustamassa – vaikka terveiset menevät kyllä perille. Hänen mukaansa niitä tyhmiä löytyy esimerkiksi yliopistoista, joista hänellä olikin harvinaisen laaja kokemus, joka ryhmästä jonka mainita viitsii, professoreita ja muita opettajia missään tapauksessa unohtamatta.

Tyhmyyden määritelmä tuo hiukan mieleen peliteorian. Tyhmiksi Cipolla sanoo ihmisiä, jotka aiheuttavat vahinkoa tai vähintään harmia sekä itselleen että muille kaikissa ryhtymyksissään ja edesottamuksissaan. Rosvot aiheuttavat vahinkoa lähinnä muille. Fiksun kirjoihin taas pääsee ihminen, joka onnistuu tuottamaan voittoa eli vähintäänkin hyvää mieltä myös toiselle, anna että itsekin tienaa siinä sivussa. Ja avuttomia ovat sitten ne, joiden tiliviivan alapuolella aina on ennen pitkää aina punaista, teki asianomainen mitä teki.

Jaottelu on hyödyllinen. On esimerkiksi todella syytä heittää mielestään se ajatus, että hupsusti toimivaa voisi jotenkin opettaa tai kasvattaa. Sopii yrittää. Ei se onnistu. Tämä kehitelmä auttaa myös aiheettomaan herran pelkoon (ja kääntäen herravihaan). Niistä jota sylkevät meitä niskaan, yllättävän suuri osa on vain tyhmiä, ja jokin osa on rosvoja. Mutta on siellä vallan kahvassa käväissyt viisaitakin ihmisiä. – Itse arvioin olevani tyhmä. Jos tulen kaupittelemaan teille melkein tuoretta kalaa tai lähes käyttämättömiä kananmunia, älkää ostatko.