Virta

Mainittiin maailmannäyttelyt nykyisen sähkönjakelujärjestelmän yhteydessä. Ei ole helppo keksiä tärkeämpää asiaa. Sähkön kehittäminen esimerkiksi koskivoimasta on yksi asia. Jakelu on toinen. Imatran sähkö alkoi levitä valtion rahoittamana 1920-luvulla. Toisaalta muistan itsekin paikalliset sähköyhtiöt. Ne alkoivat pistellä pillejä pussiin vasta 60-luvulla.

Eilen puheena olleen tyhmyyden lisäksi suuriin ratkaisuihin vaikutta ”lock-in”. Haluaisin nähdä ongelman selvästi laajempana kuin kauppakorkeakouluissa yleensä esitetään. Kytkykauppa on vaatimaton ja huono esimerkki.

Esimerkiksi eilinen eduskuntakeskustelu, joka oli tuskallista teatteria, on osa kytkyä (lock-in), josta ei taida olla ulospääsy, paitsi sota. Eräskin mies sanoi, ettei kannettu raha pankissa pysy. Hän ei varmaan tarkoittanut sitä, mitä luulisi. Pankin idea (1300-luvulta) on ottaa taitamattomilta talteen pieniäkin summia, koska pankki osaisi sijoittaa ne paremmin (antolainaus) ja ansaita erotuksella. Siis olisi tuhoisaa, jos pankkiin kannettu raha pysyisi siellä (ottamatta tässä huomioon noin kymmenen prosentin omavaraisuutta).

Olemme kytköksissä Saksaan. Jos joku haluaa käyttää vanhentunutta termiä, olemme taas Saksan siirtomaa, kuten 1918 ja 1941-1944. Sen jälkeen Neuvostoliitto keksi uusimuotoisen kolonialismin.

Tuo lock-in tarkoitti esimerkiksi Bellin ja AT&T:n suhteita. Jos ostaa teknologian firmalta, sen kanssa on sitten pääsemättömissä vuosikymmeniä. Luullakseni Koneen verraton menestys, josta eilenkin raportoitiin, perustuu osittain tähän ilmiöön. Osat ja ostaminen on pakko ostaa aina samasta paikasta. Yhteentoimivuus (interoperability) ei käytännössä onnistu sopimuskumppania vaihtaen.

Pankkien ”globallisaatiokehitys” on eräältä näkökulmalta lock-in –ilmiö, jonka yksi väline ovat ne vaikeiksi kauhistellut johdannaiset eli derivatiivit, sellaiset kuin optio, futuuri tai swap. Koko termi tarkoittaa sijoitusta tai sitoumusta, jonka arvo riippuu muiden toiminnasta, toisin sanoen muiden pankkien ja markkinoiden muutoksista.

Vaihtovirran ja tasavirran taistelu on kertomus lukittumisesta. Keskeiset tekijät olivat hinta, luultu hinta, päättäjien tietämyksen heikko taso ja yleisön tyhmyys. Tällä hetkellä hiukan samanlaista menoa esiintyy kysymyksessä ”vihreästä energiasta”.

Chicagon maailmannäyttelyssä 1893 General Electric (Edison ja J.P. Morgan) tarjoutui toimittamaan näyttelyn valaistuksen ja sähkövirran tasavirtana alkujaan 1,8 miljoonalla dollarilla. Neuvottelujen jälkeen tarjous laski puoleen miljoonaan. Urakka meni Westinghouselle, jonka vaihtovirtaratkaisusta maksettiin neljäsataa tuhatta. Vaihtovirta oli esitelty julkisesti jo parikymmentä vuotta aikaisemmin Euroopassa.

Jutun kuva kertoo toivottavasti kaiken oleellisen käsiteparista keksinnöt – standardit. Sähkön puolella yksi todella suurista keksijöistä oli serbialaissyntyinen Tesla. Hän kehitti valmiiksi muuntajan, jota käyttäen korkeajännite voidaan tiputtaa käyttäjien tarpeiden mukaiseksi, esimerkiksi 230 volttiin. Toinen suuri keksijä oli tietenkin Edison, joka oli tässäkin asiassa enemmän liikemies kuin tekniikkaihme.

Amerikkalaisilla näyttää olevan tarve ihannoida Edisonia ja pitää häntä hiukan mystisen ”amerikkalaisen hengen” edustajana. Sähkönjakeluasiassa Edisonin keinot olivat luonteenomaisia. Hän rettelöi kuin riivattu ja levitti ahkerasti kuvauksia hengen vieneistä sähköiskuista vihjaillen, että hänen tasavirtansa oli turvallisempaa kuin Westinghousen vaihtovirta, ja oli erittäin innostunut Sing Singiin asennetusta, vaihtovirtaa käyttäneestä eli siis kilpailija kontolle menneestä sähkötuolista. Ensimmäinen teloitus meni pahasti pieleen, koska asiakas ei kuollutkaan heti.

Kuva esittää maailmaa (New Yorkia), joka ei ole vielä ”globalisoitunut” eikä lukkiutunut. Kullekin tilaajalle oli oltava oma piuha, koska jännitteistä ja taajuuksista ei ollut sovittu.

Joskus polvistun sähkötaulun eteen ja ihailen sulakkeita. Sama taulu ruokkii liettä ja valaisimia. Uskomatonta! Kolmivaihevirran annoin kytkeä pois. Pankkikriisin analyysi: päätaulu on kunnostettava, koska sulakkeita menee liikaa, ja vaihtoehtoja on kaksi, tulipalo tai se, että puoli maanosaa on pimeänä. Tätä eivät poliitikkomme saa sanotuksi. Häpeä.