Paloportaat

Ei Herlin ottanut kuuleviin korviinsa, kun kerran sanoin, että nykymaailmassa tehdas ja kokoonpanolinja voisi olla toimivampi tornina kuin hallina. Taito temppuilla painovoimalla on ainakin hissitehtaalla hyppysissä, ja energian talteenotto kehittyy jatkuvasti.

Tämä kaikki käväisi mielessä, kun Tekniikan Maailman kanssa samassa paketissa oli kauheanmoinen asuntomessuluettelo kuin viestinä siitä, mihin ei ainakaan pidä mennä.

Mieleeni kumminkin tuli, että täytyisi laittaa taloon paloportaat. Nämä nykyiset vaikuttavat oikein komeilta. Kun taloni on yksikerroksinen ja pudottautumiskorkeus ikkunasta maahan on yksi metri, paloportaat voisivat tuoda pikantin lisän.

Romanttinen suhde paloportaisiin johtuu ehkä siitä, että ensimmäinen lapsuudenkotini, ”Nurmen puupää”, oli varustettu oikeilla paloportailla, jotka siis olivat lapsuuteni puolapuut. Arvattavasti kaikki 49 serkkuani ovat kukin vuorollaan kiivenneet niitä tikkaita jyrkistä kielloista huolimatta peltikatolle asti. Enoni tiettävästi jäädyttivät peltikaton peffamäeksi, ottaen erityisesti huomioon, että peltikatossa on kätevä pokaus räystäslinjan suuntaisena niin että siihen vauhti pysähtyy sopivasti. Toivottavasti. Pudotuskorkeus olisi ollut kuutisen metriä. Nykyisten määräysten mukaan kai omakotitaloihinkin täytyy laittaa systeemit seinälle, jos pudotuskorkeus on 3 metriä.

Toinen romantiikan syy on New York. Tulin syvästi tietoiseksi siitä valtavasta paloportaiden määrästä elokuvasta ”West Side Story” ja sen jälkeen lukemattomista kirjoista, joista päätellen sosiaalisen kanssakäymisen keskeinen osa tapahtui paloportaita käyttäen. Ja ne ovat moni paikoin sitä laskettavaa mallia, etteivät rosvot pääse kiipeämään suoraan kadulta.

Voin olla väärässä, mutta uskoni mukaan ainakin koko 1800-luvun ja osan seuraavaa vuosisataa Amerikan kerrostalot olivat I-palkkirakenteisia, ja maan terästehtaiden valmistama palkki kesti heikonlaisesti kuumuutta lommahtamatta. Mutta tänäkin päivänä paloportaiden suunnaton määrä on yksi New Yorkin hämmästyttäviä piirteitä – samoin kuin Central Parkin valtava suuruus.

Niin ettei kai se ole kumma, että minäkin haluaisin omat paloportaat?

Kerrostalon edeltäjä torni lienee ollut vain sotilaallinen järjestely. Esimerkiksi Bolognassa ja tietysti San Giminianossa on kyllä mahtavia asuintorneja, joista osa on painunut vinoon. Rahamiehet niissä asuivat, koska aarrekirstun puolustaminen erilaisia rosvoja vastaan loputtomissa, epätasaisissa kierreportaissa oli kustannustehokasta.

Sekä Suomeen että Tampereelle nyt suunnitellut ”pilvenpiirtäjät” saattavat olla hyväkin ajatus. Kyllä maar kiinteistötekniikka tulee kerrosalan neliömetriä kohti merkittäväksi halvemmaksi, kun kerroksia on päällekkäin kymmeniä.

Olen tuntenut ihmisiä, joihin korkean paikan kammo iskee jo keittiön tikkaille kiivetessä. Hiukan varoittaisin näistä hyvin korkeista taloista. Niissä nimenomaan Amerikassa juosseena olen joutunut huomaamaan, että joitakin suomalaisia vetää vakavaksi, etenkin jos ikkunat ulottuvat kerroksissa lattianrajaan asti.

Pitäisin totena sitä ajatusta, että rakennusteknisesti mielipuolisen vaikeat goottilaiset katedraalit, joita alettiin 1100-luvulla yhtäkkiä rakentaa, kertovat merkittävän paljon keskiajan hengestä ja siis meidänkin perimästämme. En nyt uskalla sanoa, miten päin se meni ajallisesti, mutta katedraali on kivestä rakennettua tiedettä, ja toisaalta taas ainakin Akvinolaisen Summa Teologiae on oleellisesti samanlainen suoritus kuin vaikkapa Chartres’n katedraali. Saint Chapelle taas kertoo kiven ja lasin yhdistelmänä eurooppalaisen tarinan musiikista ja runoudesta. Tämä perinteisen Euroopan mykistävimpiin kuuluva luomus, joka rinnalla Pariisin Notre Dame vaikuttaa englantilaiselta rautatieasemalta, on niin lähellä ja tavoitettavissa, Citén saarella sekin.

Sitä voi sitten otatella mielihalujensa mukaan, kytkeytyykö laajalle levinnyt legenda taivaaseen ulottuvasta tornista, meillä useimmiten Baabelin eli Babylonian torniksi mainitusta, juuri jokilaaksojen kulttuurien ja Egyptin suurenmoiseen kivirakentamisen tapaan ja etenkin sitä huomattavasti vanhempaan vaiheeseen, jonka todisteita ovat Malta, Carnac ja Stonehenge. Tarinat kuitekin ovat varoittavia. Jumalat ovat kateellisia.