Kadun tohtorille

Meitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Meidän pitäisi perustaa puolue. Sitten meitä varmaan kohdeltaisiin vielä epäoikeudenmukaisemmin.

Ainakin kerran kuukaudessa tässä verkkokolumnissa toistellaan, etteivät tohtorit ja dosentit ole millään tavalla eteviä ihmisiä. Yliopistovirat vain ovat yksi jokseenkin kunniallinen tapa ansaita leipänsä. Tätä nykyä tuo tapa on vaivalloinenkin.

Silti: muutaman tutkimuksen akateemisen tavan mukainen julkaiseminen kertoo kuitenkin yhden tärkeän asian kirjoittajasta. Hänellä on itsepintaisuutta nököttää enemmän tai vähemmän tarpeellisen työn ääressä useampia vuosia, jokseenkin poikkeuksetta viheliäisen huonolla palkalla. Myös puurtamisen lopputulos on useimmiten järjellinen. Onko se myös järkevä, se riippuu tapauksesta.

Siinä sitten myös oppii jotain. Muuan kommentoija ilmaisi vastenmielisyyttä sivistyssanoja kohtaan. Jäin miettimään, mitä ”sivistyssana” mahtaa tarkoittaa. Tulin siihen tulokseen, että kai niitä sanoja, joissa on b- ja g—kirjaimia ja muuta hankalaa.

Kommentoija ei välittänyt tehdä eroa muuten vain vierasperäisten tai konstailevien sanojen ja termien välille. Sellaisia inhimillisen toimeliaisuuden piirejä on aika paljon, joilla termeillä on väliä. Jos menet K-Rautaan ostamaan ruuveja ja pyydät muttereita, et varmaankaan saa niitä ruuvejasi. Jos olet heittäytynyt kipeäksi, ei ole samantekevää, otetaanko sinusta sairaalassa EKG vai EEG eli elektrokardiogrammi vai elektroenkefalogrammi. Potilaana pärjäät kyllä jupisemalla sydänfilmistä ja aivofilmistä – mutta etenkin jälkimmäisiä alkaa olla monen tyyppisiä ja hintaisia. Sekään ei ole samantekevää, onko lääkkeessäsi tai ruuassasi sulfaattia vai sulfiittia.

Mutta on se vähän väärin, että ihmisiä patistetaan joka välissä harjoittamaan liikuntaa ja sitten vielä syömään terveellisesti. Juuri kukaan ei koskaan puhu siitä, että ajattelu on vaikea ammatti. Edes aikoinaan opitut taidot eivät pysy käyttökunnossa ilman jatkuvaa treenaamista. Puhe on siis ajattelun välineistä.

Vaikka olisit heittänyt ajatusta parikymppisenä 70 metriä, ei se enää lennä edes viittäkymmentä, jos olet tehnyt niin kuin Mooses, joka löi kirjat kiveen vuorelta laskeuduttuaan. Ja taisi vielä sanoa, että paskan marjat.

Tällaisia höpertyviä vanhuksia ja harhailevia dementikkoja kuin minä neuvotaan tekemään ristisanatehtäviä tai pelaamaan bingoa. Pysyy kuulemma järki päässä.

Ajattelin tehdä harrastuneille lukijoille täsmennetyn ehdotuksen. Kielen – vaikkapa venäjän – opiskeleminen omin nokin on aika työlästä ja johtaa luultavasti epäonnistumiseen. Pitäisi olla opettaja, ”henkilökohtainen valmentaja”. Tietenkin voisi mennä kurssille, mutta käytännössä ne ovat täynnä, ja kai siellä on opetuskin suhteutettu siihen, osaavatko kuulijat vanhastaan yhtä vai yhtätoista vierasta kieltä.

Ehdotan johdonmukaista tietojen harjaamista ja siihen liittyen tietojen hankkimista. Sitä voisi sanoa myös opiskeluksi.

Kuvassa näkyvä kirja on epätavallisen hyvä. Olen juuri kerrannut differentiaali- ja integraalilaskentaa sekä diskreetin matematiikan eräitä kiinnostavia aloja. Ei siinä ollut niistä monta kymmentä sivua. En tietenkään ole varsinaisesti oppinut mitään, koska sellainen edellyttäisi harjoittelua eli laskemista. Mutta olen ehkä ymmärtänyt muutamia asioita.

Kirja on toteutettu taitavasti täyttämään kaksi tarkoitusta. Sitä voi käyttää referenssinä ja hakea vaikkapa unohtamansa kaavan. Siitä voi lukea haluamansa jakson niin että pääsee aivan oikeasti hiukan selville esitellystä asiakokonaisuudesta. Hiukan niin kuin ”Mathematica” helpotettuna.

Kirja on selvästi kirjoitettu kadun filosofian tohtorille, joka ei ole koskaan suorittanut korkeakoulumatematiikkaa ja pelkää ainakin sigman ja integraalin merkkejä sekä tietysti deltaa. Mukana on myös ihannoimani ainevalikoima, luonnontieteilijöille latinan appro ja humanisteille matematiikan suppea korkeakoulukurssi sekä fysiikan perustiedot.