Se on helppoa

Kommentti antaa aiheen palata luentoesimerkkiin. Tekijänoikeus ja muu IPR ei ole vaikeaa, mutta se on kohdittain aika monimutkaista. Alan oppiminen ei edellytä tavallisesta poikkeavia kykyjä. Vaivaa se vaatii.

Sopivia vertauskohtia löytyy. Esimerkiksi vero-oikeus tai eläkelainsäädäntö. Luonnontieteistä löytyy vastakkaisia esimerkkejä. Minulle on vakuutettu, että korkeakoulumatematiikan oppii, jos on ylioppilaaksikin päässyt. Sitä vastoin eräät sellaiset matematiikan osat, joista kirjoitetaan väitöskirjoja, ovat aidosti vaikeita. Toinen vastakkainen esimerkki voisi olla musiikki. Tätä nykyä arvioidaan, että melkein kuka tahansa oppii laulamaan ihan kivasti, jos saa hyvää opetusta ja jaksaa harjoitella. Edistyminen ammattimuusikoksi sitä vastoin edellyttää niin sanottua lahjakkuutta eli erilaisia intuitiivisia kykyjä. Kuorolaiseksi kelpaat, kuoron johtajaksi et välttämättä etene.

Edellisyönä heräsin ajatukseen, että olikohan terassin lämmitin (reflektori) jäänyt päälle. Ei siitä vaaraa olisi ollut, mutta turhaa tietysti. Ei ollut. Vaimo oli tämänkin asian muistanut.

Viime yönä heräsin tuskaiseen tunteeseen, etten ole käynyt työmaalla katsomassa esittelylistaa moneen päivään, ehkä en moneen viikkoon. Sellainen on anteeksiantamatonta. Kun olin hiukan havahtunut, muistin etten ole ollut esittelijänä 21 vuoteen. Huoli oli siten aiheeton. Lisäksi mieleeni juolahti, että olen eläkkeellä. Jos menisin tuomioistuimiin, heittäisivät mokomat ulos. Ja taisin olla siinä välissä 14 vuotta yliopistollakin erilaisissa tehtävissä.

Ennen kuin nukahdin, päätin kirjoittaa, että ei tekijänoikeus ole mitään rakettitiedettä. Suomessa sanottiin ennen ”korkeampaa matematiikkaa”.

Arvioisin, että lakimiehiä, jotka osaavat tuon alan kohtuullisen hyvin, on meillä tällä hetkellä 500 – 1000. Hyvin osaamisella tarkoitan pääperiaatteiden ymmärtämistä, keskeisien termien tunnistamista ja kolmanneksi sitä tärkeintä, nimittäin intuitiota, jonka turvin osaa sanoa oikeaan aikaan, että asiaa on erikseen selvitettävä eli että ei tiedä. Sen jälkeen otetaan kirjat esiin ja otetaan asiasta selvä. Perehtyneisyydestä jokin osa onkin kykyä opetella omaa alaansa jatkuvasti.

Annan tämän neuvon nuorisolle. Esimerkiksi rikosoikeudessa ei pidä luottaa muistiinsa teeskentelemällä tietävänsä. Erehtymisen vaara on liian suuri. Sama koskee IPR:ää. Lakeihin ilmaantuu vähän väliä lisäyksiä ja muutoksia.

Ellei asia tunnu aivan selvältä, oikeuskäytännön toteaminen on tarpeen. Hovioikeuskäytäntöä ei saa unohtaa.

Ennen oli suosittua keskustella, onko juridiikka tiedettä vai ei. Muistaakseni keskustelu ei päättynyt, mutta taisi se jotenkin lopahtaa. Ala on saanut arvoa, kun elinkeinoelämässä ja osittain hallinnossa edetään holtittomasti yhä sotkuisempiin rakenteisiin. Ehkä raha- rahoitusala sopivat esimerkeiksi. Itse en osaa selittää kansainvälisistä johdannaismarkkinoista enempää kuin pääpiirteet ja käsitykseni Suomen Kreikan vakuuksien filunki-luonteesta on arvaus, ei tieto.

Lakimies, jolla olisi omaperäisiä, harvojen käsittämiä ajatuksia, täytyy siirtää kiireesti muihin tehtäviin, esimerkiksi lakaisemaan pihamaata. Koko alan perusidea on rakennella sellaisia säännönmukaisuuksia, joiden turvin ihmiset tohtivat toimia. Siksi on aina viisainta käyttää tavanomaisia ja tuttuja rakenteita, jotta vieraat ja vihamieliset tahot, kuten tuomioistuimet, soveltaisivat systeemeitä aiotuin tavoin.

Sivullisten oikeussuoja edellyttää sekin, että takuu tarkoittaa nimenomaan takuuta ja tekijänoikeus tekijänoikeutta. Kun ajattelen aika hyvin tuntemaani toimintaa virkatuomarina ja asianajajana ja kolmanneksi vielä liikejuristina, elinkeinojen kentässä mieleeni tulevat vertauskohtina kirvesmies, muurari ja rakennusmestari. ”Arkkitehtejä” on muutama oikeusministeriössä ja eduskunnan valiokunnissa. Sankariarkkitehteja ei ole onneksi ollenkaan.

Toisten juristien perustehtävä on hommata lautoja ja nauloja ja rakentaa niistä koirankoppi. Toisten, näiden virkatuomareiden, tehtävä on kuulla todistajia ja asiantuntijoita ja tuomita, että kun rakennelmassa on orret ja metalliverkot, tulos on kanakoppi eli jotain muuta kuin oli tarkoitus saada aikaan. – Niin, ja varokaa taiteellisia tekijänoikeusjuristeja. Heillä voi olla kiusaus ymmärtää oman mielensä mukaan tekijänoikeuden suojaamia kohteita, kuten kirjoja ja musiikkia. Sellainen peli ei vetele.