Mainio tekijänoikeuden helpotus

Maanmittauslaitos on perinteisesti ilmoittanut, että sillä on yksinoikeudet kaikkeen kartta-aineistoonsa.

Hienotunteisuussyistä kukaan ei ole väittänyt vastaan. Minulle on aika epäselvää, kuka on vaikkapa 1936 julkaistun topografikartan tekijä. Mittaus ei tuota tekijänoikeutta ja karttamerkit ovat tai ainakin niiden olisi pitänyt olla määritelmän ja mallin mukaisia, yksikäsitteisiä kuvioita ja värejä.

Olisivatko noiden karttojen tuntemattomat ”tekijät” eläneet vielä 1990-luvulla? (Ylimenosäännöksen vuoksi päättynyt 50 vuoden suoja-aika ei useimmissa tapauksissa pidentynyt, kun omaksuttiin 70 vuoden suoja-aika.)

Luultavasti yhteisteosten suoja jatkuu, kunnes viimeisenkin tekijän kuolemasta on kulunut tuo 70 vuotta.

Siis esimerkki: kenellä on tekijänoikeus 1930-luvu Ison tietosanakirjan artikkeleihin? Käytännössä sanotaan että kustantajalla, joka on hankkinut kertakaikkiset oikeudet aikoinaan. Mutta entä kun on helppo osoittaa artikkeleita, joiden tekijät ovat kuolleet 30-luvulla…?

Joka tapauksessa päivän uutinen on kartta-aineiston avaaminen ilmaiseksi käytettäväksi.  Avaaminen tapahtuu tänään mutta toimi jo eilen.

Ratkaisu on looginen mutta silti kehumisen arvoinen. Kartta-aineistoa ja ilmakuvaa tulee joka taholta ja karttapohjat ovat arkipäiväistyneet puhelinten ja navigaattoreiden vuoksi.

Ehkä sitä ei ole moni huomannut, mutta kartat ovat perinteisesti olleet sangen kalliita. Ns. peruskartan lehdestä vaaditaan ihan huomionarvoinen hinta, ja Autoilijan tiekartat eivät ole millään muotoa ilmaisia.

Vakaa käsitykseni muuten on, että digitaaliset kartat eivät alkuunkaan korvaa paperisia. Molempia tarvitaan. On hauska miettiä tiekartan ääressä, menisikö Raumalle Auran vai Euran kautta.

Luovutetun Karjalan kartat ovat muuten olleet kauan käytettävissä osoitteessa

www.karjalankartat.fi

Alareunassa lukee leuhkasti © 2009 Maanmittauslaitos.

Juuri tuo kartta-aineisto oli välirauhansopimuksen johdosta kiellettyä ja tuli ihmisten ilmoille vasta 1990-luvulla. Sitä on julkaistu kirjoina (”Kielletyt kartat”), joissa on arvokas paikannimihakemisto. Painotyön olisi kyllä saanut tehdä paremmin.

Suosittelen sotahistoriafriikeille esimerkiksi hakua Ihantala tai kylän nimellä Juustila. Suomen historia sisältyy kahteen korkeuslukemaan – Hepolampi ja sen lähiympäristö 1 m, Portinhoikan Kyöpelinvuori 100 metrin päässä 43 metriä.

Kun maanmittaushallitus on tehnyt päätöksensä, voi huoleti sanoa, että maastokarttojen myyminen tuntui vähän samalta kuin jos verohallitus olisi kerännyt tekijänoikeusmaksuja veroilmoituslomakkeista.

Antaa ajan näyttää, saanko syntymään päällekkäiskartan. Olen joskus ajanut täältä Fagervikiin käyttäen Suomen kartastoa 1898 tai 1920-luvun alun laitosta, josta on kaupoissa uusi painos. Siinä joutuu sananmukaisesti oudoille teille.

Seikkailua helpottaisi nykyisen tiestön haamukuva, joka olisi luuloni mukaan aika helppo photoshoppailla kokoon.  – Helsingin kaupunki voisi kernaasti yhdistää vaikkapa 1930-luvun tai 1940-luvun lopun karttaa nykyisen katukartan. Luulen ett’ yllättyneitä asiakkaita riittäisi. – Isäni kävi koulupoikana telttaretkillä seudulla, jossa sijaitsee nykyisin Meilahti.