Ropina

Taitaa olla tuskallista heittyä itämaisen kulttuurin tuntijaksi. Englannin kielialueella suuret kääntäjät on järkiään todisteltu poropeukaloiksi ja heidän käännösyritelmänsä toispuolisiksi.

Suomessa on toisin. Pertti Niemisen lukuisat käännökset Kiinan runoudesta ovat sekä asiallisia että hyvin arvostettuja, jopa suosittuja. Runon sisällön välittymisestä minun ei tietenkään parane sanoa mitään; jotain pystyy arvailemaan luettuaan monia eurooppalaisia käännöksiä.

Kai Nieminen suomensi japanista. Ja sitten ovat Tuomas Anhavan tanka-kirjat. Eivät kai ne ole päässeet unohtumaan keneltäkään?

Kuvassa esiintyvää, myynnissä olevaa nidettä parempaa ylioppilaslahjaa ei ehkä ole. Sopii myös fiksummille äideille.

”Täällä kaukana,

Kallioiden keskessä

Asuisin yksin

Ja tietymättömissä

Miettisin asioita.”

Innostuin nähdessäni Amazonista, että R.H. Blythin haiku-kirjat, jotka muinoin ostin, maksavat nyt verkkokaupan käytettyjen kirjojen välityksessä noin tuhat dollaria. Sitä vastoin en keksi, mihin olen työntänyt toisen ihanteeni, Arthur Waleyn teoksen ”Singing Madly in the Mountains”. Waleyn kiinasta suomentamaa löytyy muuten Gutenbergistä. Jos uskoo, kuten itse uskon, että klassikon hyvä käännös on runo omasta voimastaan eikä minkään kuva, Waley on vielä enemmän lukemisen arvoinen kuin ongelmallinen Ezra Pound.

Luulen, että se oli juuri Kai Nieminen, joka kerran esitti havainnollisesti, mitä etäisestä kulttuurista kääntäminen on. Aleksis Kiven Timon laulu (Laulu oravasta) menisi suometa japaniin ja siitä takaisin käännettynä esimerkiksi näin:” Imelästi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tavattava ruskea, joskus harmaa, pitkähäntäinen jyrsijä makaa sammalvuoteellansa. Sinne eivät varastorakennuksen hammas eikä metsätyöläisen räjähde ylettyneet milloinkaan.”

Japanissa ei kuulemma ole oravia.

Haikussa on usein kaksi asiaa, joiden väli lyö kipinää. Runomuoto on kumman lähellä omia kansanlaulujamme: ”Tuuli sitä tupaa huiskuttaa, jossa häitäni hypeltäisiin. Se varsa ei vielä ole syntynyt, jolla vihille ajettaisiin.” (Etelä-Pohjanmaa.)

Tämän kirjoitin yöllä. Minusta on hauska jäljitellä haikun kaavaa, 5 + 7 + 5 tavua.

Öisin tähtien

valo rämähtää kattoon

kun olen kuollut.

Bashon sammakkorunon englanninnoksista on julkaistu kirja. Siihen on koottu sata toinen toistaan oudompaa versiota. Tein minäkin oman suomennokseni (aineistoa esimerkiksi verkkosivustolla Classical Japanese Database –

http://www.haikupoetshut.com/basho1.html

Vanha lammikko

äkkiä sammakko hyppää

vesi äännähtää.