Muistista

Ihminen kykenee pitämään mielessään noin 7 asiaa, jotkut pari enemmän, toiset muutaman vähemmän. Ellei ole opetellut sinänsä helppoja kikkoja, puhelinnumeron seitsemän numeron sarjaa ei opi kertakuulemalla.

Tärkeä ja näkyviin kirjoittamisen arvoinen asia on: muisti pettää. Siihen ei voi eikä pidä luottaa. Joka toinen tietää tai tuntee henkilön, jolla väitetään olevan valokuvamuisti. Sielutieteessä mainittiin ennen ”eideettinen muisti” eli kyky painaa näkökuva mieleen yksityiskohtaisen tarkasti.

Ilmiötä ei ole kyetty todentamaan. Yritetty on.

Kun muistisairaudet aiheuttavat aiheellista huolta, on hyvä tietää, että mieleen palauttamisen vaikeus on kaikin puolin normaalia. Tavallinen, hyvämuistinen äiti tai isä ei välttämättä muista lastensa nimiä, kaikin hetkin, päivän tuoksinassa.

Muuan muistin merkillinen piirre on täysi tarpeettomien tietojen pulpahtaminen tietoisuuteen tuosta vain. Minulle tulee joskus mieleen 60- tai 50-lulvulla näkemäni yhdentekevän elokuvan näyttelijän tai jopa roolihahmon nimi. Kun sitten tutkii asian IMDB:stä, toteaa joskus kummakseen, että oikein meni. Äidilläni ilmenee samaa.

En missään tapauksessa muista autoni rekisterinumeroa. Olen yrittänyt opetella. Väittäisin, että se alkaa m-kirjaimella, mutta varma en ole. Sitä vastoin muistan, että 60-luvun lopulla suurella hiellä ja vaivalla hankkimani pikku-Saabin rekkari oli BC-427. Tai toden sanoakseni se tuli mieleen tätä virkettä kirjoittaessani yhdessä silloisen asuntoni puhelinnumeron kanssa. 712467. Helsingin suunta.

Olen ollut hyvinkin kymmenen vuotta selvillä mielikuvakartoista (mind map). Monet ovat vallan ihastuneita niihin. Toiset käyttävät tietokoneohjelmaa, toiset väriliituja. Esitelmän tai luennon pääkohtien muistiin merkitseminen helpottuu kuulemma huomattavasti, jos kyttää värejä ja puhekuplan muotoja taitavasti.

Kokeilin tässä huvikseni muistin tukea harrastepiirini asiaan, joka ei ole häävi. Joskus on kyllä käynyt niinkin, että kiihtynyt kansalainen on soittanut – enää en useinkaan vastaa ”numero tuntematon” –soittoihin – ja haukkunut oikein kunnolla epäisänmaallisten tietojen levittämisestä. Tätä tapahtui etenkin Hesariin kirjoittaessani. Kysyin sotaveteraaniksi esittäytyneeltä soittajalta, että missäs rykmentissä te siellä Kiestingissä taistelitte. Kun soittaja sanoi että JR 9:ssä jumalauta niin, pääsin vastaamaan, että sitten voidaan lopettaa tämä puhelinkeskustelu – 7. Divisioona ei ollut missään vaiheessa sillä suunnalla, vaan syksyllä -41 Äänisen eteläpäässä.

Eihän tällaista juuri kukaan oikeasti muista – pelkkiä rykmenttejä oli yli 50 ja niitä yhdisteltiin, lakkautettiin ja siirreltiin vähän väliä. Mutta siinä on sitten taas jo kunnia kysymyksessä, jos vahingossa väittää, että lentolaivue 28 lensi Fiateilla tai Curtiseilla, kun koneina oli vaihteleva määrä Moraneja.

Luultavasti relaatiotietokantojen aika alkaa mennä mailleen. Tietyissä tilanteissa ne ovat oivallisia, jopa korvaamattomia. Mutta on niissä toisaalta aika tavalla työtä. Rivit ja sarakkeet on syytä suunnitella kunnolla, jos aikoo pärjätä. Ellei tarve ole pakottava eikä tietueiden määrä tolkuton, Excel ajaa aika hyvin saman asian, jos sitä osaa kohtuullisesti käyttää. Ellei osaa, voisi olla hyvä ajatus opetella.

Uskon väitteen, jonka mukaan taulukkolaskenta (kuten Excel) oli se softa, joka vaikutti todella rajusti ”pienoistietokoneiden” (PC, Mac) virastojen ja konttoreiden valloitukseen.

Kun kirjoitan ”Excel”, haluan vain, että asiani ymmärretään. Open Officessa on myös taulukkolaskentaohjelma, ja olen aina välillä mietiskellyt, pitäisikö periaatteellisista syistä siirtyä päättäväisesti pois Mikkisoftan piiristä avoimen ja maksuttoman softan käyttäjäksi.

Miettiminen on vielä kesken. Kuvassa esiintyvä FreeMind kumminkin on ilmaisohjelma, joka muutaman päivän kokeilun jälkeen tuntuu tekevän tehtävänsä oikein hyvin; myös haluamani hakuominaisuudet toimivat, ja kuvassa näkyvät haarakkeet menevät hiiren klikkauksella sylttyyn, kuten kuuluukin.