Kierrä sinäkin lakia

En vastaa tästä neuvostani enkä tule katsomaan lukijaa vankilaan. Yritän osoittaa vero- ja työlainsäädännön aukon havaintoesimerkillä.

Kutsut siis useinkin sukulaistytön vahtimaan kakaroita ja tuttavaperheen pojan kiipeämään katolle. Tuttu humalainen pesee teiltä ikkunat ja höpsähtänyt täti käy ryykäämässä pyykit ja mankeloi samalla parit lakanat.

Olet aivan oikein sitä mieltä, että kissa kiitoksella elää, ja lykkäät kullekin vuorostaan viisikymppisen kouraan tai kukaties satasen.

Rahan maksaminen palkkana on todella iso urakka, kun olet itse palkallasi elävä yksityishenkilö ja työnantajamaksut ovat täyttä hepreaa. Aiheesta kirjoitti Hesarin päätoimittaja Riikka Venäläinen pari päivää sitten (”Olin ollut kuukausien ajan pimeä työnantaja”).

Neuvoni: anna rahat lahjoina.

Perintö- ja lahjaverolain 19 § 3 mukaan lahjaveroa ei mene alle 4000 euron suorituksista. Jos saman henkilön saamat rahat ylittävät tuon rajan 3 vuoden aikana, veroa menee ylittävältä osalta. Lahjaveroilmoitusta ei tarvitse tehdä (PerVL 27 § 2).

Verovirasto ja osa tämän kirjoituksen kommentoijista huomauttaa vastikkeellisuusperiaatteesta. Jos lapsenkaitsemistyötä on suoritettu vastikkeesta, kysymyksessä on työsuhde ja siitä maksettava korvaus on työpalkkaa, ja siitä menee vero. Katso myös Tuloverolaki 30.12.1992/1535.

Tiedän nuorehkoja henkilöitä, jotka käyvät katsomassa äitiäni Espoossa. He juttelevat hetken ja nostelevat ruoka-annoksen jääkaapista, käyttävät mikroa, luvat tutkivan katseen ympäristöön ja poistuvat omiin rientoihinsa. Tiedän että heille on maksettu ”stipendejä” eli lykätty kouraan juhlakauden alkaessa vaikkapa satanen. Itse olen toiminut ”sponsorina” lapsenlasten hommissa, esimerkiksi kun mopo on haljennut kesken kauden.

Tästä verottajakin on samaa mieltä. Kysymyksessä on tavanomainen toiminta, josta ei mene mitään veroa. Arvonlisäverokin koskee vain elinkeinotoimintaa.

Jos esimerkiksi vanhuksen luona käyminen 15 eur. / tunti tulee tavaksi, lahjajärjestely lipeää veronkierroksi.

Kannatan korruptiota. ”On osoitettava kiitollisuutta”, huutavat virkamiehet (tai vahtimestarit) Venäjällä tahtoessaan rahaa virkatoimen suorittamisesta. Järjestelmä oli kerran järkevä. Suomesta läänityslaitos kuihtui vasta 1970-luvulla. Siihen asti mm. kihlakunnantuomareilla oli oikeus virkasivutuloihin eli sportteleihin. Heille maksettu palkka ei ollut häävi, mutta pöytäkirjoista, lipuista ja lapuista oli maksettava leimaveron lisäksi ”lunastus” tuomarin omaan taskuun. Tuomari sitten vuokrasi kanslian ja palkkasi henkilökunnan (vaimonsa). Rikosasioissa lunastusta ei peritty, eikä köyhiltä riita-asioissa.

Korruption ainoa idea ei ollut rikastuttaa natsalniekkaa. Asianmukainen palkan maksaminen oli ajan olosuhteissa liian mutkikasta ja kallista. Maksaminen kaikkineen olisi tullut kalliimmaksi kuin maksu. Tämä eräänlainen urakkapalkka oli ratkaisu.

Nyt meillä on mm. kotitalousvähennys. Jos kotitaloustyötä tekee firma, asia on selvä. Jos tekijä on lukiolaispoika, hänelle maksetaan käytännössä pimeästi, eikä vähennystäkään tule. Eikö tämä ole yksinkertaisesti typerää?

Varovaisuussyistä en sano tässä mitään työttömistä, etten joutuisi sosiaalituen puolelle. Siellä mikä tahansa tulo, myös lahja, voi vaikuttaa tukeen.

Luin jostain ajatuksen idun, että todistettavasti vähävaraisille pyrittäisiin järjestämään keino tehdä ainakin kodinhoitokeikkoja  ilman kummoisiakaan muodollisuuksia. Kannatan lämpimästi. Jos vaikka R-kioski antaisi tai myisi kortteja, jollaisen esittäjä saa ottaa enemmittä mutkitta vastaan esimerkiksi enintään 100 euron kertasuorituksia toisilta palkan tai eläkkeen varassa eläviltä?