Kiitos kaikesta ja rahat takaisin

Kiitos kaikesta ja rahat takaisin, Jorma Ollila. Vanhentumislain mukaan kolmen vuoden bonukset riittävät.

Sanoit haastattelussasi, että johtajien palkat ovat Suomessa huonoa eurooppalaista keskitasoa. Se oli oudosti sanottu. Palkkiot ja bonukset pitäisi maksaa yrityksen liikevoitosta. Julkaistun taseen tiedot on aika helppo muuttaa todellisiksi. Jos liiketoiminta ei ole tuottanut tulosta, ei tule palkkioitakaan. Jos liiketoiminta tuottaa tappiota, johtajat maksavat.

Liikkeenjohto on asettunut palkanmaksajiensa liikekumppaneiksi. Eivät he ole enää mitään johtajia, vaan yrittäjiä. Ja yritystoimintaan kuuluu riski. Kun riski toteutuu, sitä sanotaan tappioksi.

Yhdysvalloissa kiukkuinen oikeistokin alkaa olla sitä mieltä, että bisneseliitti, poliittinen eliitti ja kulttuurieliitti eivät tiedä enää mitään siitä, miten 89 % kansasta ajattelee ja elää. Tuo edellinen kappale kuvastaa luuloni mukaan heidän käsityksiään liian korkeista palkkatuloista.

Meillä muuan pankkiiri julkaisi kirjan, jossa hän sanoi aika suoraan, ettei sillä ole väliäkään, mitä ihmisille tapahtuu. Hän ei selvästikään ollut katsonut television luonto-ohjelmia. Muurahaisista, termiiteistä ja torakoista ei pääse eroon millään. Niitä eivät pidättele aidatut asuinalueet eivätkä aseistetut vartijat. Väitteen mukaan torakoihin ei tehoa edes atomipommi.

Yhtenä torakoista haluan palauttaa mieleen, että pikkuväen miljoonavuotisen perinteen mukaan epäonnistunut liikkeenjohtaja paloitellaan ja syödään.

Erehtyminen on luvallista ja luonnollista. Se on lähellä tieteen ja tekniikan ydintä. Toisin kuin joku Edison väitti, erehtyminen on hauskaa ja ainoa järkevä tie onnistumiseen.

Nyt on kuultu Elopin erittäin huono vertaus erääseen kultamitalijuoksijaan. Noissa kisoissa on se helpotus, että juostava matka on ilmoitettu etukäteen. Liike-elämässä näin ei ole. Virenin todellinen keino, parempien eli kiriherkempien juoksijoiden näännyttäminen jatkuvasti lisääntyvällä vauhdilla on sopiva vertauskuva; kaatuminen voittojuoksussa oli sankariteko, josta olisi saanut vaieta. Ei bisneksessä pidä tavoitella sankaruutta. Se ajattelutapa kuihtui Harvard Business Schoolissa aika kauan sitten. Asiaa voi kysyä suomalaisilta sisäisiltä sankareilta. He ovat kyllä aika hiljaisia poikia.

Olisiko Applelle pärjännyt? Ehkä ei. Menestys oli historiallinen. He osasivat ja taitavat edelleen osata keinon, miten kootaan sinänsä aivan tunnetusta tekniikasta mainio paketti ja meikataan se. Nokian yhtiökokouksessa luvattiin kuunnella yleisön tarpeita ja toimia niiden mukaisesti. Sitä oli surullista kuunnella. Apple kehitti tuotteita, joita ihmiset eivät tienneet tarvitsevansa mutta ymmärsivät heti nähtyään, että tuossa!

Kuka kaipasi filmitöntä kameraa, jollainen oli ollut tieteellisessä ja sotilaskäytössä vaikka kuinka kauan? Kun ihmiset näkivät ensimmäiset toimivat digikamerat, vanha ja vallitseva tekniikka katosi markkinoilta alle vuodessa. Uusi on useimmissa käyttötilanteissa parempi ja hinnat ovat nykyisin järkeviä.

Sanomalehdistö toimii Nokian filosofian mukaisesti. Se yrittää kehittää vakiintuneelta pohjalta uuden teknologia tuotetta, ja epäonnistuminen on seurannut toistaan. Hesarin uusi verkkolehti on sinänsä hyvä, mutta miksei kukaan ole toteuttanut yleiskatsauksellisuutta ja selaamista, vaikka keinot ovat olemassa, esimerkiksi ikkunointi tai kurkistus (Google, CoolIris). Eivät ihmiset halua lukea, vaan plarata.

Kognitiivinen eliitti on ottanut ratsuväkimuseosta käyttöön sanonnan ”jalkautuminen”. Ajatukseen taitaa kuulua sekin, että vaikka olisi kuinka kalifi, joskus voisi pukeutua ryysyihin ja kulkea henkivartijoiden turvin tavallisen pöljän kansan kuhinassa. Sadun mukaan itse Harun-al-Rashid teki tätä. Jorma Ollilaa en ole nähnyt notkumassa assan kiskalla enkä liioin Kallasvuota enkä Elopia. Tirrin olen nähnyt; muistaakseni suunnittelimme kerran hänen ja Mäntylän kanssa digitaalista sinappia, jota käyttäen voisi myös jättää viestejä erilaisiin pintoihin.

Digisinappi ja ketsuppi suoraan rintamuksille…? Ei hullumpaa..