30. huhtikuuta 2012

Sukupensas


(Kuva: Valsta, Ihmislajin synty (2012)
Stephen Jay Gould siis huomautti, ettei ihmisenkään sukupuusta voi enää puhua. Kysymyksessä on pensas. Sanoisin että pikemminkin pöheikkö.

Toiseksi: ihmisen historiaa miettiessä voi olla hyvä muistaa eräät viime aikojen vastoinkäymiset, etenkin jääkausi väliin sattuneine lämpökausineen.  Homma alkoi noin 450 miljoonaa vuotta sitten ja muutaman kerran veti tiukalla. Asteikolla mahtumaton erittäin kylmä kausi, joka päättyi noin 10 000 vuotta sitten oli mahdollisesti hävittää koko nykyisen ihmislajin. Reipasta ulkoilmaelämää oli tarjolla, mutta talviurheilijat vähissä.

Käänteinen ajatus ei ole kaukana. Ihminen edeltäjineen ja pikkuserkkuineen voitaisiin nähdä jääkausien eli ilmastonvaihteluiden tuloksena. Siinä joutui porukka pullistelemaan aivokoppaansa, kun piti keksiä tuli, siis tulen käyttäminen.

Keittämisestä saattaa olla merkkejä 1,9 miljoonan vuoden takaa, mutta varsinaisesti kontrollissa homma alkoi olla ehkä miljoona vuota sitten. Järjestelmällinen tulen käyttö on ehkä vain 50 000 – 100 000 vuotta sitten muotiin tullut ilmiö.

Yhteys ei ole itsestään selvä. Tuo sama tulen käyttöön ottaminen tapahtui samaan aikaan kuin kiviset työkalut alkoivat todella kehittyä, huippuna ehkä tehokkaasta pukeutumisesta kertova neula. Pronssikausi onkin sitten melkein sama asia kuin historia.

Katsaus menneisyyteen kohentaa muutamaa ajatusta. Kehitysoppi, joka ei siis ole teoria siinä mielessä, että ainakaan tähän mennessä esitetyt hypoteesit kykenisivät sitä heiluttamaan, ymmärrettiin perin juuri väärin.

Viime vuosisata oli ehkä koko ihmislajin historian verisin. Se ajatus, että syy oli teknologian, on peräti pintapuolinen. Toisen maailmansodan uusi ilmiö eli siviilien joukkomurhaaminen, ei oikeastaan edellyttänyt sen kummempaa teknologiaa. Ainakin Neuvostoliitto onnistui surmaaman satoja tuhansia ampumalla. Tehokkuuden kannalta sama tulos olisi saavutettu kivikirveellä.

Yksi kantavista aatteista oli oudosti ymmärretty ”darwinismi”, josta oli muotoiltu vahvemman oikeus ja siitä vahvemman oikeus tappaa toiset.

Tällä ajattelutavalla ei ole paljon tekemistä kehitysopin kanssa. Sieltä voisi ehkä yleistää kilpailun käsitteen, jos vain muistaa, että paviaanit eivät käy sotia simpansseja vastaan. Ne sopeutuvat erilaisiin ympäristöihin.

Sodankäynnin ihannointi ja ympäristönmuutoksen unohtaminen olivat 1800-luvunkin aatteita, jotka luistivat kerrassaan käsistä.

Biologien havainto ei ollut vahvimman henkiin jääminen, vaan sopeutuvimman (fittest) henkiin jääminen. Sopeutuminen saattoi merkitä esimerkiksi kylmän kestävyyttä tai mainiota ruuansulatusta. Ihmissuvun tutkijat ovat myös arvelleet, että nouseminen kahdelle jalalle saattoi liittyä energiatalouteen. Juokseva kädellinen (ihminen verrattuna erilaisiin apinoihin) kuluttaa vain kolmanneksen siitä energiasta minkä kömpelömpi tarvitsee.

Pysty asento takasi tietenkin hiukan paremman näkyvyyden, mutta ehkä ennen kaikkea paremman lämpötalouden kuumassa ilmanalassa. Musta iho vaikutti samaan suuntaan.

Tämä on mielenkiintoista. Television dokumenteista on peräisin tieto, joka oli helppo varmistaa muista lähteistä. Ihmisen juokseminen on uskomaton taito. Tänäkin päivänä eräät ryhmät juoksevat kiinni kaksi kertaa nopeamman gasellin. Siihen menee kaksi tai kolme vuorokautta. Ja ennenkin olen tässä yhteydessä esittänyt väitteen, että ihminen etenee nopeammin ja pidemmälle kuin hevonen (ratsastaja). Hevonen joutuu lepäämään ja juomaan vähän joka vaiheessa. Tulee mieleen kirjallisuudessa mainittu puolalainen aatelismies, joka Siperiaan vietynä karkasi ensi töikseen, mutta jäi kotona heti kiinni ja marssitettiin taas kahleissa Obin taakse – ja karkasi jälleen. – Itse asiassa Siperiasta on kävellyt omin nokkinsa kotiin monikin.

Hän ei varmasti ollut filosofi eikä biologi.

20 kommenttia:

  1. Pekka Suvanto kirjoittaa Alfred Kordelinistä kuinka tästä helposti tehtiin pahan rahavallan symboli. Eräänkin nuoruudenkuprunsa tähden mies kulki kotipuolessaan Raumalla nimellä Akordelin, akordin eli konkurssivelan anteeksisaamisensa vuoksi. Jota siis kai paheksuttiin. Olisi pitänyt heittää velallisen tyrmään ? Kordelin oppi asiasta eikä antanut alakynteensä jääneille armoa. Viipurin läheltä Ihantalan (!) kartanon hankittuaan velkaantuneelta aatelismieheltä (tämän velkojien myötävaikutuksella) , Kordelin äkisti viikon sisään möi tukkeja ja kohta koko kartanon eteenpäin jo varalla olleelle ostajalle. Ja tienasi rahaa ja mainetta darwinistiseksi menneessä kilpailu"taloudessa".

    Tsarismia Ruotsiin paennut Marsalkan veli Johan Mannerheim koki irrottaa rahaa maastakarkotuksensa kestämiseen, ja möi tulipalohintaan Kordelinille Jokioisten maatila- ja verstaskonsernin omistueränsä. Muut ylhäiset pakenivat
    Kordelinin ilmaantumista johtokuntaan, ja kohta helahoito oli Kordelinin. JNE.

    Ennen näiden akordiinien ja lallukoiden lupaa yrittää, viidakon villien lailla kahmia itsellensä, oltiin eletty vuosisatojen ja -tuhansien ajan luvanvaraista ja
    kohtuullista talouselämää -se näkyy yhä Tallinnan kujilla ja paja-kauppataloissa. Meno oli merkantilismia ja kaupunkiporvarielämää, esimerkiksi Viipurissa, mistä Hackmanien suvun kronikka (Tigerstedt) antaa rakastettavan ja älyä kunnioittavan todistuksen. Edes yksi oppi jos mahtuu: perustajaisä aloitti porvarisklubin nurkapöydästä korttien, sukkeluuksien ja laulunluritusten osoittamalla lahjakkuudella , pani maineensa peliin kun Kustaa III:nen sotakellot muille ilmoittivat ajan koittaneen varoa omaisuuksiaan ja jemmata kätköihin.

    Talouselämästä tuli repivää itsekkyyttä vasta elinkeinovapauksien myötä ja sittenkin vain vähäksi aikaa,demarit palauttivat kurin ja yhteisvastuun työ-,tuotanto- ja rahamaailmaan. Se murtui kolmisenkymmentä vuotta sitten ja meille kohosivat björn wahlroosit syljettäviksemme. Nyt asiat taas vaihtuvat. Finanssikuohut laantuvat ja pellepoliitikkojen sijaan astuu miehekkäitä vastuunottajia -joita on runsaslukuisasti ja ikään kuin muuta Eurooppaa edellä Timo Soinin ryhmässä. Ihan toisenlaisia,vakavia,rohkeita,perusteisiin paneutuvia, asiat omikseen kokevia hahmoja. Miehiä jotka voivat palata aurankurkeen josta ovat tulleetkin, useampi seurakuntiensa lähettäminä.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi: - perehdyin tähän Kordeliniin aikoinani. Ks. muun ohella Haavikko - Kemppinen: Mommilan veriteot (1973). - Aihe oli minun. - Elokuvasta en vastaa. Se kulki omia teitään, ajan hengessä.

    VastaaPoista
  3. "Itse asiassa Siperiasta on kävellyt omin nokkinsa kotiin monikin."

    Jo vain. Mutta moni ei ole, varsinkaan ei-aatelinen vähemmistökansallisuuden edustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteläpohjalainen puukkojunkkari Matti Haapoja karkasi Siperiasta takaisin Suomeen 1890. Mahtoiko kävellä koko matkan, vai ajoiko esim. junalla?

      Poista
    2. Tulihan sieltä mm. suomalainen maanviljelijä Rannanjärvikin kävellen takaisin. Ja moni muukin ei-aatelinen. Itsekin ole jututtanut paria II maailmansodan aikana Siperiaan joutunutta ja sieltä kävellen palannutta. Eivät olleet aatelisia hekään, mutta hyvin silti nousi askel.

      Poista
    3. SAd Omnia: Siperian rata valmistui 1891-1916. Sitä ennen marssiminen oli sääntö. Maantie tosin oli, mutta vankkurikyynti ei ollut mikään säätnö

      Poista
  4. 'Tehokkuuden kannalta sama tulos olisi saavutettu kivikirveellä.'
    Kivikirvestä pääsisi juoksemalla karkuun.
    'Karkausyrityksen sattuessa saattovartio ampuu, hakkaa.'

    VastaaPoista
  5. Aihetta sivuten:

    http://actuspurunen.blogspot.com/2012/04/myos-vapusta-selviavat-vain.html

    VastaaPoista
  6. Tällä Kemppisen listalla kun on arvosteltu kotimaista arkeologiaa sepittämisestä, niin sanoisimpa, että vielä suurempaa sepitettä ovat Valsteen ja muiden rakennelmat. Hampaankappaleesta ja sileästä kallonpalasta on rakennettu uusia ihmislajeja ja kaikkihan tietävät, että kyseessä on teoreettinen hahmotelma, millä on yhtä vähän todellisuuden kanssa tekemistä kuin suomalaisten loistomenneisyydellä.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - loistoesimerkki valehtelemisesta: AnonyymiApr 30, 2012 11:46 AM

    Asenne on amerikkalaisista lähteistä (kuten ChristianAnswersNet).

    Fossiilisten luurankojen runsaus sivuutetaan väitteellä hampaankappaleesta ja sileästä kallonpalasta jne.

    Toivoin esimerkkiä tästä ajattelutavasta, jossa väitetysti uskonnon (vedenpaisumus jne., jota itse en lue uskontoon) nimessä kylmästi kiistetään tosiasiat.

    Tässä blogissa ei muuten ole arvosteltu kotimaista arkeologiaa sepittämisestä. Puhetta on ollut kansanrunouteen nojanneista historian konsturktioista.

    Arkeologia ja historia ovat eri asioita. Ellei erikseen toisin ilmoiteta, arkeologia liittyy esineellisiin löytöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvon blogisti ei näytä sivuillaan kommenttien kellonaikaa.
      Joko asiantila olisi syytä korjata tai sitten pitää vain kynä ottaa kauniisti käteen ja käyttää vastauksiin Vastaa-linkkiä, jotta kontekstista saavat muutkin selvää.

      Poista
  8. Tässä blogissa kilpaurheilua ei juuri sivuta, mutta saanen tehdä poikkeuksen.

    Ihan elävästi muistan lukeneeni, että 1. nykyolympialaisissa Ateenassa 1896 maratonille Marathonista lähti juoksijoiden kanssa yhtä aikaa ratsumiehiä ajanottokellojen kanssa. Hevoset vaan väsähtivät kesken matkan, eikä vaihtohevosia ollut. Lähde oli Martti Jukola tms.

    Yritin nyt selvittää asiaa netissä, mutta en löytänyt vahvistusta. Jossain luki, että matkaan lähti myös polkupyöräilijöitä.

    Joka tapauksessa Spiridon Louisin voittoaika oli 2.58.50. Ei hassumpi, vaikka matka oli 40 km eikä nykyinen vähän pitempi.

    Kemppisen kaikkitietävyys ei ehkä riitä, mutta osaisiko joku kommentoija kertoa, miten juoksun voittoaika saatiin aikaiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä tiedettiin tarkka lähtöaika, ja se auttoi, koska myös maalissa oli jollakin kello. Tällöin ongelma redusoituu siihen, että lähtö- ja maalikello(je)n pitää olla aika tarkalleen samassa ajassa. Vai?

      Poista
  9. Olen lukenut jostakin olympiahistoriaa koskevasta teoksesta, että jossakin ensimmäisistä nykyaikaisissa olympialaisissa, mahdollisesti vuoden 1896 kisoissa, pantiin ratsastajat näyttämään reitti maratonjuoksijalle. Ratsut kuitenkin väsyivät ja kilpailijat joutuivat juoksemaan loppumatkan ennen lähtöä saamien ohjeiden mukaan.

    Isoisän veli joutui kaukana Venäjällä, mahdollisesti Siperiassa, pakkotyöhön kranaattitehtaaseen mm. valmistamaan kranaatteja Venäjän ja Japanin väliseen sotaan (käytiin muistaakseni vuonna 1905). Kotona hänen olinpaikastaan ei tiedetty mitään. Hän karkasi tehtaasta ja tuli kävelemällä kotiinsa Peräpohjolaan. - Huumori oli tallella. Kun hän saapui kotipihalle, jossa kaksi nuorempaa veljeä oli kaivamassa kumarassa kaivoa vanhan kaivon rinnalle. Ennen kuin hän ehti tervehtiä ja ennen kuin veljet näkivät kaivattua veljeään, hän taputti velimiehiä päähän ja sanoi, onko pojilla pää pehmentynyt, kun kaivavat kaivoa vanhan kaivon viereen. Veljet puolustelemaan: naapurikylästä on kaivonkatsoja katsonut pajuvitsalla kaivupaikan. Venäjänmatkalainen kävi opettamaan vitsatempuillaan, että vitsalla katsominen on täyttä hölynpölyä ja niin pojat syvensivät vanhaa kaivoa ja vettä tuli.
    1

    VastaaPoista
  10. En huomannut ennen kommenttiani, että anonyymi oli kertonut samana jutun Ateenan vuoden 1896 olympialaisista kuin minkä itse kirjoitin. On hyvin mahdollista, että polkupyöräilijät olivat oppaana loppumatkasta. Anonyymi kysyy, miten juoksun voittoaika saatiin aikaiseksi.
    Ajan mittaamisessa ei luulisi olleen ongelmaa, jos juoksun lähtöpaikka oli lähellä maalia, kuten tavallisesti. Aika on sellainen, johon aika monet nykyisistä kuntoilijoista pystyvät.

    Se, että ihminen on hevosta kestävämpi juoksija , ei ole mielestäni mikään ihme. Evoluution voidaan ajatella kehittäneen juoksuun kykeneville lajeille sopivan
    kestävyyden ja huippunopeuden yhdistelmän. Monet kissaeläimet ovat huippupikajuoksijoita, mutta kestävyyttä ei ole.

    VastaaPoista
  11. Vähän jäi juttu kesken toisessa kommentissani Ateenan vuoden 1896 kisojen voittoajan mittaamisen osalta. Voittoajan mittaaminen oli mahdollista siinäkin tapauksessa, että lähtöpaikan ja maalin väli oli niin pitkä, että lähtöpaikalla ollut kellomies ei olisi ehtinyt maalipaikalle voittajan saapuessa. Ilmeisesti maalipakallakin oli jollakin kello, josta voitiin katsoa voittajan saapumisaika. Tuosta ajasta voitiin vähentää lähtöaika vertaamalla lähtöpaikan ja maalipaikan kellojen aikoja sitten, kun se oli mahdollista.

    VastaaPoista
  12. Pitkähän se lähtöpaikan ja maalin väli oli, koska juoksu kulki Marathonin kylästä Ateenan keskustaan olympiastadionille: linnuntietäkin reilusti päälle 30 km. Reitti oli sama vuoden 2004 kisoissa, esikuvana Feidippideen suoritus 491 eaa.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: - Ateenan olympialaisten ajanotosta - maraton juostiin historiallista reittiä eli lähtö oli kymmenien kilometrien päässä.

    Tietoa ei ole, mutta pidän selvänä, että ajanotossa käytettiin lennätintä, joka oli tuohon aikaan sangen yleinen väline. Myös kellot käviät tarkasti, etenkin laivakronometrit.

    VastaaPoista
  14. Sukupuussa ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että se keikauttaa perspektiivin mielivaltaisen tarkoitushakuisesti erheelliseksi.

    Esimerkiksi elämän synnyn perinteisessä sukupuussa ylimmän haaran latvuksessa kukoistaa ihminen, ikään kuin kehityksen huippuna. Oikeampaa olisi tehdä sukupuu niin, että ylimpänä olisi kolme haaraa – arkkieliöt, bakteerit ja aitotumaiset - ja tämän kolmannen huipulla esim. kasvit, siimaeliöt ja eläimet, joiden huipulla esim. sudenkorennot ja muurahaiset - ja jossakin alanurkan pusikossa päästäisten sivuhaarana apinat, alahaaranaan ihmissuku.

    Mutta koska me ihmiset näitä sukupuita teemme, katsomme elämän kehitystä oman putkemme läpi taaksepäin. Inhimillistä sinänsä. Kielitieteessä sukupuu on vieläkin vääristävämpi, osaksi toisista syistä.

    Mielenkiintoinen tuo ajatus ihmisen kehityshistoriasta ilmastonmuutosten ohjaamana. Onhan siinä perää, sillä evoluutiohan on nimenomaan olosuhteisiin sopeutumista. Satatuhatta vuotta sitten silloisessa pullonkaulassa nykyihmisen edeltäjissä oli joidenkin arvioiden mukaan vain 500 lisääntymiskykyistä naarasta. Läheltä siis piti.

    Viimeisin jääkausi 10 000 vuotta sitten tuskin veti niin tiukille, sillä ihminen oli levittäytynyt jo kaikille mantereille.

    Täytyypä hankkia tuo Valsteen kirja. (Siis Valste, ei Valsta.)

    VastaaPoista
  15. Kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista, tulin alunperin kaivelemaan tietoa jatkosodassa kaatuneiden ikäjakaumasta (eli tätä kirjoitusta: http://kemppinen.blogspot.fi/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html), mutta jäin lukemaan näitä muitakin. Tätä ajattelin kommentoida, kun näemmä ihmisen juoksukestävyys on herättänyt ihmetystä.

    Ihmisen juoksukestävyyteen on nimittäin suhteellisen yksinkertainen selitys. Kahdella jalalla liikkuminen on energiatehokkaampaa kuin neljällä jalalla liikkuminen. Hyväkuntoinen ihminen pystyy siksi juoksemaan suhteellisesti yhtä hyväkuntoisen nelijalkaisen näännyksiin. Kestävyys on toki eri asia kuin hetkellinen nopeus, eli ihminen häviää nopeissa spurteissa esimerkiksi gepardille.

    Ihmisen nousu pystyasentoon saattaa selittyä myös osin juoksemisen tarpeilla. Maanpäälliset eläimet liikkuvat "kaatumalla eteenpäin," jolloin massakeskipisteen korottaminen kasvattaa juoksunopeutta. Kahdella jalalla seisovalla ihmisellä massakeskipiste on melko korkealla, suhteellisen kevyellä "rakenteella" jos vaikka hevosiin verrataan. Lämmönsäätelyn kannalta ero kahdella ja neljällä raajalla kulkevan elikon välillä ei liene merkittävä, turkin häviäminen ja hikoilun kehittyminen lienevät ne tärkeimmät lämmönpoistoon liittyvät evolutiiviset muutokset.

    Melko kattava insinöörianalyysi aiheesta löytyy esim. Adrian Bejanin ja J. Peder Zanen kirjasta Design in Nature. Nimestä huolimatta, kirjalla ei ole mitään tekemistä "älykkään" suunnittelun tai minkään muunkaan kreationismihömpän kanssa.

    PS. mahtaisikohan tuon yllämainitun "Jatkaakseni keskustelua"-kirjoituksessa esiintyneen ikäjakauman tietoja olla saatavissa ihan taulukkomuodossa? Olisi hyödyksi yhdelle tilastokäpistelyidealle.

    Terv. Janne Korhonen / janne.m.korhonen@aalto.fi

    VastaaPoista