9. huhtikuuta 2012

Vaippa


Kaupan jonossa kysyin ventovieraalta ihmiseltä, että vieläkö noita kangasvaippoja saa. Hänellä oli sellainen lastenvaunujen uutimena.

Kiirehdin sitten katsomaan Kelan sivuilta, ja kyllä äitiyspakkauksessa on viisi kangasvaippaa, kuulemma täyttä puuvilla. Oli siellä kuusi kondomiakin, kuten vähän muistelin. Jotenkin ristiriitaista, tai sitten ei.

Kun eilen mainittiin astianpesukaappi suurena suomalaisena keksintönä, niin äitiyspakkaus ansaitsee ylistyksen sen rinnalla. Valitettavasti en tiedä, onko malli haettu muualta, esimerkiksi Ruotsista. Tosin meillä oltiin pienten lasten asioissa todella varhain liikkeellä.

Haeskelin hyllystäni Ylpön kirjaa äidistä pienten lasten hoitajana. Siinä kehotettiin tekemään imusuppiloon reikä tulistetulla neulalla, sen muistan. Puhe on siis tutista.

Meillä siihen ei menty, koska lasteni isoisä tunsi skruuvikaverinsa Ylpön ja piti häntä muun ohella aika veijarina. Mutta muutama sukupolvi kasvatettiin niin, että vauva huusi kuin viimeistä päivää ja levottomuudesta hypähtelevä äiti tissi toisessa, herätyskello toisessa kourassa odotti, että neljä tuntia tulisi täyteen.

Se oli näet tieteen ja Ylpön viimeinen sana, että syöttövälistä ei saanut tinkiä minuuttiakaan. Jossain vaiheessa, sanoisin että 70-luvulla, jolloin tapahtui paljon muutakin merkillistä, tämä sääntö kumottiin vähin äänin.

Joitakin vuosikymmeniä olen vaipunut synkkyyteen pääsiäisen aikaan ja harjoittanut uskonnollista haaveilua. Nyt on toisin. Pääsiäinen oli hitusen varemmin, mutta ensimmäinen lapsi syntyi. Siitä siis on kulunut hitusen aikaa. Ei paljon, 45 vuotta. Muistan kaiken. Muistan jopa sään.

Asiayhteyden tajusi vasta nyt. Keväällä syntyy lapsia.

Se on muuten totta. Minulla on kokoelma vanhoja tilastollisia vuosikirjoja Muuan tilasto kuitenkin kuvasi syntymäpäivien jakaantumista, ja kyllä siitä näki ihan selvästi, että naimisiin mentiin juhannuksen tai pian sen jälkeen, ennen heinänleikkuuta ja elonkorjuuta. Ja lapsia syntyi vallan mahdottomasti huhtikuulla.

Tosin mummot valehtelevat eivätkä tunnusta muistavansa, että ei ennen sotia monin paikoin pidetty asiallisena käydä vihillä ennen kuin morsian oli havaittavasti pieniin päin.

Ihmeellistä tekoa ne vanhan ajan äitiyspakkauksen varusteet olivat. Vaipat kestivät loputtoman keittämisen siinä emalivadissa, joka kuului varusteisiin, ja toimi vielä hyvät kymmenen vuotta verrattomana rättinä. Vasta taannoin irrotin otteeni hupullisesta vauvan pyyhkeestä. Niin hyvää froteeta ei enää saa. Mahtavat sekoittaa niihin muoveja. Muuten hyviä pyyhkeitä, mutta eivät kuivaa.

Äitini väitti, että minulle oli valtion varoin kustannettu vuonna 1944 turvepehkusänky. En päässyt tällä kertaa selvittämään, mistä oli tarkemmin ottaen kysymys, mutta mielikuvitus lähti liikkeelle. Siinäpä kierrätystuote! Olen saanut sellaisen käsityksen, että nämä nykyiset kerta- ja kestovaipat eivät oikein ole ympäristöystävällisiä.

Isosiälläni oli kyllä oma turvesuo. Kaikkien isoisillä ei varmaan ole. Sitä isoa kivitaloa lämmitettiin sota- ja pulavuodet kuivatulla turpeella, ja hyvin toimi. Hankkeesta perustettiin osakeyhtiö, jonka nimi oli karskisti Rapaneva Oy.

Vielä innovaatioiden listalle olisi lisättävä keltaiset kurahousut, Rukka-tuote, sekin ulkomaisten tahmeissa käsissä. Minä en tietenkään niistä ehtinyt nauttia – riitti, että haalareissani oli kylän hienoin vedin, neljä pientä metallikuulaa ja yksi isompi. Mutta housujen lähestyvä kahina pihasta hellyttää mielen edelleen.

Niin. Mihin on kadonnut kahiseva tuulipuku, bri-nailonia, eläkeläisten tunnus? Kuten Nabokov kirjoitti (Puhu, muisti), elämä on aika kahden pimeyden välillä. Kahinasta hän ei maininnut.

25 kommenttia:

  1. "Oli siellä kuusi kondomiakin, kuten vähän muistelin. Jotenkin ristiriitaista, tai sitten ei."

    Minä nyt kysyn, olematta mitenkään perussuomalaisesti katolinen, että suhtaudutaanko tällaiseen arvostetun professori emerituksen puheeseen samalla tavoin kuin suhtauduttaisiin puoluejohtaja Timo Soinin, joka myös on kortonkifriikki jo vakaumuksensa vatikanistisen alkusuomalaisen kautta, samalla tavoin? Melko kauheetahan on, että täällä vaan puhutaan tämmöistä, tai sitten ei. Minä vaan kysyn. Mikä on, ettei Soinin vihapuhe, oli siellä kuusi kondomiakin kuin Golgatalla, kuten taas vähän muistelin. Jotenkin ristiriitaista. Mikä siinä on, että hyysärit hyväksyvät Kemppisen kortonkivihapuheen kaikkine karvoineen? Onko Suomi demoktaattinen maa, ja miksi se somalikin niissä merkkivaatteissaan nauroi eilen kaupan jonossa?

    Minulle!

    VastaaPoista
  2. "Joitakin vuosikymmeniä olen vaipunut synkkyyteen pääsiäisen aikaan ja harjoittanut uskonnollista haaveilua."

    Kyllä. Näin se helposti tuonkin asian kanssa menee, ellei pidä varaansa. Mutta kuitenkin on niin, että meidän kaikkien kristillisen elämänkatsomuksen sisäistäneiden tulisi aina, kaikkein mustimmassakin mielen ja uskon alhossa, muistaa se, että itse Jeesus Kristus lunastuskuolemallaan muun hyvän muassa antoi ihmiskunnalle positiisiivisuuden ilosanoman, jonka varassa jaksa taas jonkin pätkän eteenpäin, seuraavaan pääsiäiseen asti ainakin, ellei pidemmältikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän viesti sisältyy Nokian uuden puhelimen lanseerausajankohtaan rapakon takaisessa todellisuudessa, vai sattumaako vain...
      (Blogivaeltaja)

      Poista
  3. Tietaakseni Rukka tavaramerkki on Luhdan omistuksessa ja kaytossa. Luhta ei ole ulkomaalainen eika tahmea.

    VastaaPoista
  4. Puuvillan kestavyys;

    Jos puuvillaan sekoitetaan muoveja (tarkoittanee polyesteri tai polyamidi kuitua) niin siitahan nse kestavyys vasta lisaantyy!

    Puuvillan kestavyys tulee kuidun laadusta, kuidun pituudesta ja langan tekotavasta. Pitkakuituisesta, esimerkiksi egyptilaisesta, puuvillasta tehdysta kerratusta langsta kudottu tai neulottu materiaali kestaa aivan toisin kuin kaytettaessa lyhytkuituista puuvillaa yksinkertaisena. Liioitellen voi sanoa, etta melkein polya pystytaan nykyaan kehraamaan, eli siis tosi lyhytkuituista.

    Jaikohan JK:lta ENSTEX pois naitten hyvien tekstiilien listalta. Enstex haalarihan kesti ja kesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1960-luvulla keksitty Enstex liittyy Reima Oy:n tuotteisiin, ja Reimassa oli työssä Kaurismäen veljesten isä ekonomi Jorma Kaurismäki. Hän oli "ylempi toimihenkilö", tuotantopäällikkö tms, kuten Reiman entisen toimitusjohtajan Pielan poika kirjoittaa blogissaan.

      Poista
    2. Jorma Kaurismaki;

      Jorma oli Reiman myyntipaallikko ja miellyttava ihminen. Teuvo Piela oli toimitusjohtaja ja Heikki Lampinen tekniikan ihme. Enstex kankaan taisi kehittaa Oy Finlayson-Forssa Ab ja itse tuotteen, lasten haalari, kehitti Reima. Reima sai enstex kanlAseen yksinoikeuden kehitystyonsa korvaukseksi.

      Enstex kangas ja haalRi on yksi harvoja , suomalaisia hyvia brandeja, joissa tuotten ominaisuudet ovat tukeneet brandin mainett. Enstex kantoi aika pitkaan!

      Enstex kankaan juju on twill sidoksessa ja polyamiidi-filamentti loimessa. Twill sidoksen ansiosta kankaassa puuvilla nousee toiselle puolelle pintaan ja toisella puolella on puuvilla pinnassa.

      Poista
    3. Korjaus...
      Toisella puolen on polyamidi pinnassa toisella puuvilla.

      Poista
    4. Kukahan näistä Reiman 1970-luvun ajoista tietäisi enemmän, olisi mielenkiintoista tehdä historiikkia. t, Heikinpoika

      Poista
  5. Paastosta päästiin pääsiäiseen. Mikä yhteys noilla akhdella viimeisellä sanalla onkaan. Kun kyse on kevään keskeisestä juhlasta, niin siinähän tavallaan vanha satovuosi saatetaan hautaan ja päästään siitä. Uusi syntyy tai herää uudelleen eloon ja elämä jatkuu. Näinhän se on ollut jo kauan ennen kristillistä mytologiaa ihan muissakin mytologioissa.

    VastaaPoista
  6. "Haeskelin hyllystäni Ylpön kirjaa äidistä pienten lasten hoitajana."

    Minä en haeskele. Nuorena äitinä heitin Ylpön kirjan roskakoriin, kun näin siinä kuvan, jossa aikuinen tukistaa syöttötuolissa istuvaa lasta, jolta on kaatunut maitolasi.

    VastaaPoista
  7. Kivoja nämä sinun tarinasi; tulee kaikkee itekkin mieleen esim. toi, et keväällä syntyy paljon lapsia. Lasteni isä ku oli/on jääkiekkoilija niin tähdättiin lasten syntymät ajalle jolloin hänellä oli tauko ainakin peleistä eli siis kevääseen maalis-huhtikuulle. Oli hänelläkin sit parempi mahdollisuus isävapaaseen.
    Turvetta on meilläkin poltettu keittiön hellanpesässä ja pikkuveli on nukkunut ekat kuukautensa kauniilla kankaalla päällystetyssä äityispakkauslaatikossa. Kankaisia sideharsovaippoja pesin vielä 80-luvun alussa lasteni käyttöön ja nuorena päiväkotiharjottelijana kuulin sitä kurahousujen rahinaa aina sadepäivinä.
    Nämä kristilliset vapaapäivät ovat vain siis vapaapäiviä eli silloin on mahdollisuus tehä kivoja asioita kuten esim. kutoa räsymattoo, kulkea metsälenkeillä, touhuta puutarhassa tai jopa layouttaa kirjaansa tietokoneen ääressä istuen ja välillä katsella lintujen talipallosyömistä.
    Kuitenkin on usein mielessäni mummuni ehdoton sunnuntai(pyhä)päivä; kello 11:een mennessä piti lihasoppa olla valmis ja koti kunnossa muutenkin. Jumalanpalvelus alkoi radiosta kello 11, jolloin mummuni istui neulos käsissään sitä kuuntelemaan. Iltapäivää vietettiin kyläilemällä tai vaan olemalla rauhassa ja muistan varsinkin mummuni tuhahdukset Nyyrikkiä, Perjantaita tai Sirpaletta lukiessaan.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Äitiyspakkaus on kyllä täysin kotoperäinen suomalainen keksintö – Ruotsissa sellaista ei ole vielä tänä päivänäkään, kuten sinne muuttaneet suomalaiset ällistyksekseen ja harmikseen ovat huomanneet. Äitiysavustuksen ajatus ei sinänsä ollut uusi vuonna 1937, jolloin sellainen Suomeen saatiin, aluksi ainoastaan vähävaraisille. Rahallisia avustuksia oli muissakin maissa, ja Suomessakin on koko ajan voinut (ainakin periaatteessa) valita äitiysavustuksen myös rahana. Avustuksen kehitystä pakkauksen suuntaan vauhditti sotien jälkeinen pula-aika, jolloin kaikista tarvikkeista oli puutetta. Silloin "valtion lahja Suomen äideille" tuli todelliseen tarpeeseen. Äitiyspakkauksen äiti oli ilmeisesti Sosiaaliministeriön tuolloinen ylilääkäri Raakel Jalas.

    Vuonna 1949 äitiysavustus laajeni niin, että kaikilla äideillä oli mahdollisuus saada se varallisuudesta riippumatta. Poikkeuksen tekivät ainoastaan laitoksissa ja vankiloissa olevat äidit, joille tämä oikeus tuli vasta 1977.

    Nykyisin monissa muissakin maissa annetaan vastasyntyneille yksittäisiä vaatekappaleita ja mm. Wienin kaupunki ja Slovenia ovat 1990-luvulla koonneet oman pienet pakkauksensa, mutta suomalainen äitiyspakkaus on edelleenkin ainutlaatuinen maailmassa sekä laajuudeltaan että kokoonpanoltaan. Lontoon suurlähetystössä ollessaan Lasse Lehtinen pyysi sinne äitiyspakkauksen näytille joidenkin englantilaisten äitien pyynnöstä, ja sitä esiteltiin televisiossa Japania myöten. Englantilaiset äidit teettivät rintanapin ”I´d rather have baby in Finland”. Kuulemma halvin ja menestyksellisin Suomea esitellyt kampanja.

    Äitiysavustuksen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on ollut todella mahtava. Kun sen saamisen ehtona on käynti äitiysneuvolassa ennen raskauden neljättä kuukautta, on käytännöllisesti katsoen kaikki raskaana olevat naiset saatu terveydenhuollon piiriin. Sen seurauksena äitiys- ja lapsikuolleisuus vähentyikin niin dramaattisesti, että Suomi on jatkuvasti ollut maailman kolmen parhaan maan joukossa. Ilman äitiyspakkauksen vetovoimaa tämä tuskin olisi onnistunut.

    VastaaPoista
  10. Äitiyspakkauksesta, joka on hyvä juttu, turpeeseen, joka sekin mainittiin.

    Eli pitäisikö Suomen luopua turpeen nostosta ja poltosta ja ostaa vaan öljyä tuottajamailta.
    VAPO on luvannut estää vesistöihin kohdistuvia haittoja ja sen luulisi olevan mahdollista. Tosin ympäristöasioilla ratsastava puolue pitää turvetta ydinvoimaa suurempana haittana.

    Turve ehkä ansaitsisi oman bloggauksensa?

    VastaaPoista
  11. Kyllä 4 tunnin ruokintasääntöä noudatettiin tiukasti vielä tyttäreni syntymävuonna 1978, jolloin kuuntelin synnytysosastolla aina noin 1,5 h täyttä huutoa, jota perheen esikoinen päästeli keuhkojensa täydeltä. Ensisynnyttäjä oli tuolloin osastolla täydet 10 päivää ja 6. päivän jälkeen hoitajilta loppui kärsivällisyys ja alkoivat tuoda vauvan minulle tuntia aikaisemmin kuin muille - mutta vain, jos lääkärit eivät olleet osastolla. Ollessani 1982 uudestaan samalla osastolla samoissa puuhissa, ei enää noudatettu 4 tunnin sääntöä kuin ohjeellisesti. Eli aika oikeaan osui Kemppisen määritys!

    VastaaPoista
  12. Turvepehkusängyssä aloitin minäkin urani vuonna 1944. Äitini kertoi, että pehkun päällä oli harsokangas, eikä poika välttämättä tarvinnut minkäänlaista vaippaa. Kesäkuumalla oli mukava köllötellä nakuna pehmeällä patjalla ja jos (ja kun) jotain nestettä tuli, se meni harson läpi turpeeseen. Viikon parin päästä oli äidillä pieni kopallinen oivallista lannoitetta kukkamaalle. Minulla oli tietysti uusi, raikas ja suolta tuoksuva turvepatja.
    Se oli tosiaan kierrätystä parhaimmillaan. Minnekähän nykypäivän vihreät tunkevat värikkäiksi käyneet superlon-patjansa?

    VastaaPoista
  13. Kun katsoo paikan päällä Moskovan uudistuksen vauhtia, ei pidä minään ihmeenä että demarit kaipaavat Koiviston pikakivääriä, keskustalaiset rakentavat pihoihisa ruotsalaismallisia kirkkoja, ja persulaiset ostavat toimiston Erkon ja ruotsinkielisen kirjallisuussäätiön välistä.

    VastaaPoista
  14. No niin, huomaa ettå blogistin toinen vaippaikä lähenee hyvää vauhtia! Kurahousuja tuskin enää sen sijaan tarvinnee...

    VastaaPoista
  15. Muuten, onko blogisti käyttänyt koskaan kondomia? Jos on, niin mikä vuosi oli kyseessä, minä oli tuotteen merkki...niin ja millainen mahtoi olla sää?

    VastaaPoista
  16. Herra Ylpön kansantajuisessa oppaassa Äiti pikkulapsensa hoitajana ja ruokkijana (Otava 1919) vanhempia, joiden jälkikasvulla oli taipumusta kosketella sukupuolielimiään kehotettiin pukemaan pienokaisensa selän puolelta napitettavaan potkuasuun. Näin ehkäistiin lapsia tutustumasta omaan kehoonsa.

    Uskaltaako edes ajatella, miten paljon traumoja tämäkin oppi on aiheuttanut suomalaislapsissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitten näillä eväin työllistetty psykoanalyytikko jos toinenkin aikuisina sukupuolielimistään sairaalloisen kiinnostuneita entisiä pikkulapsia jututtamaan - ei Ylppö suotta ollut arkkiatri, kaukaa viisana hän ajatteli "omien" työllisyysnäkökohtiakin, kaiken muun ohella.

      Poista
  17. Osakeyhtiön nimi oli Polttorapa Oy

    Terveisin A Sarho

    VastaaPoista
  18. "Kyllä 4 tunnin ruokintasääntöä noudatettiin tiukasti vielä tyttäreni syntymävuonna 1978"
    Järkevissä kodeissa ei ole koskaan huudatettu vauvoja. On aina ollut ihmisiä, joilla on luonnolliset vaistot. Vauvojen itkettäminen on kidutusta.

    VastaaPoista
  19. Hmmm....No, jos olisit lukenut kunnolla, niin synnytysosastolla sääntöä noudatettiin. En maininnut mitään omista syöttämisajoistani. Meillä kyllä elettiin vauvan ehtojen mukaan ja valehdeltiin kiltisti lastenneuvolan terveydenhoitajille ;), näin luultavasti tekivät kaikki muutkin järkevät vanhemmat.

    VastaaPoista