21. huhtikuuta 2012

Tieteellisiä ryökäleitä


Minulla ei ole vihamiehiä. Toisaalta jos onnistun joku päivä nikeltämään itseltäni hengen, on kyllä viljalti väkeä, jonka keskuudessa on yksimielinen  käsitys - sai se, sai lopultakin aikaan jotain asiallista.

Eino Leino kuuluu puolustautuneen, kun hänen arveltiin olevan Suomen rumin mies, että kyllä Väinö Salminen on rumempi (kuvassa).

Salmisesta tuli kansanrunouden tutkimuksen professori. Sitä ennen hän oli rettelöinyt jokaisen vastaantulijan kanssa. Lausunnon antajat olivat kuitenkin kaikeksi onneksi kuolleet, joten virka tuli. Martti Haavio sai odotella vuoroaan.

Edeltäjä, Kaarle Krohn, oli niin isänmaallinen mies, että päästi itkun luennoidessaan aina kun piti sanoa ”Suomi”. Kalevala oli hänelle pettämätön todiste kansamme muinaisesta suuruudesta, joka tuntui tulevan takaisin aivan ensi tilassa. Muinaisrunot olivat vaellelleet siellä täällä, mutta syntyneet ne olivat Länsi-Suomessa. Salminen oli sillä kannalla, että runot, sadut, loitsut ja taiat ovat kasvaneet ”pystysuoraan”, yhdessä paikassa.

Oikeastaan kukaan ei uskaltanut olla eri mieltä. Eduskunta oli suorastaan yksimielinen Suomen heimon suuruudesta ja myönsi avokätisesti rahaa. Professuureja syntyi ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran herrat myönsivät toisilleen määrältään erittäin merkittäviä tiedepalkintoja.

”Kansallisissa aiheissa” henki oli selvä. Jos tutkimustulokset eivät olleet riittävän isänmaallisia, oli vaihdettava metodia tai tutkijoita. E. N. Setälä osoitti esimerkillään, että myös itsenäisessä Suomessa lahjakas mies nousee ministeriksi, kuten Snellman ja Yrjö-Koskinen aikoinaan. Setälä oli tunnettu suuruudenhulluista hankkeistaan ja menettelytapojensa täydellistä hipovasta häikäilemättömyydestä.

Yliopistopiireistä näyttää olevan vaikea kirjoittaa historiaa. Kai Häggmanin ”Sanojen talossa” on poikkeus. Kansallisten tieteiden esittelyn yhteydessä mainitaan myös vihamiehyys koulukuntien sisällä. Tavallisesti tyydytään kertomaan, että vasemmistolaiset tutkijat olivat oikeistolaisten hampaissa ja päinvastoin. Sen on tuskin uutinen.

Joistakin kehittyy ja nuorina maistereina tarmonpesiä, jotka kiertävät parjaamassa virkaveljiään. Tyypillisesti sitä jatkuu 40 vuotta, ellei sitten joku kuole kesken.

Turvallisuussyistä en puhu juristiprofessoreista. Tiesin kuitenkin jo ennen ensimmäisen opiskeluvuoden joulua, ketä kuului halveksia ja kenelle.

Oikeinkirjoitussäännöstä päästiin tuskin yksimielisyyteen, jos ongelmaa olivat ratkaisemassa Saarimaa, Kettunen ja Hakulinen ja kukaties vielä Airila. Kirjallisuuden suuri makutuomari ei ennen sotia ollut V.A. Koskenniemi, joka oli vain Turun yliopiston professori. Päättävä taho oli Helsingin Yliopiston Viljo Tarkiainen – sama mies, joka kaikeksi onneksi sai vuosisadan alussa päähänsä kirjoittaa väitöskirjan itse asiassa jo unohdetusta A. Kivestä ja muotoilla hänestä ruotsinkielisen Runebergin uhmaajaksi kipeästi kaivatun suomenkielisen neron.

Hanke onnistui ja ennen pitkää koululaiset joutuivat paukuttamaan kamalan Kalevalan lisäksi käsittämätöntä Seitsemää veljestä. Kustantajalle tosin koitui harmia, kun 1920-luvulla havaittiin, ettei tuon Kiven kanssa ollut tehty minkäänlaista kustannussopimusta ja kaiken lisäksi hänen veljiensä jälkeläiset elivät nälässä. Siitähän tuli Suomen ensimmäinen huomattava tekijänoikeusriita, jonka tekijän oikeudenomistajat voittivat; kustantaja väitti raastuvanoikeudessa, että sillä oli maan tapaan perustuva yksinoikeus Kiven teosten julkaisemiseen.

Tämä pieni blogikirjoitus on tarkoitettu muistutukseksi siitä, että maassa kiistatta toimivien ja vaikuttavien hyväveli-verkostojen lisäksi pahaveli-verkostot ovat erittäin vaikutusvaltaisia ja tehokkaita.

Jos joltakulta puuttuu ”sopivaisuus”, kuten korkein oikeus tapasi ilmaista asian virkanimityksistä päättäessään, tuomio on elinkautinen. Jos jollakulla taas havaitaan olevan tuota sopivaisuutta, sitä ei kumoa edes kuolema. – Erään merkittävän virkamiehen kerrotaan kuolleen istualleen virantoimituksessa, eivätkä läsnäolijat huomanneet mitään erikoista. Vahtimestari vasta havaitsi tämän perhetapahtuman kulkiessaan sammuttelemassa valoja.

28 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen artikkeli! Itse asiassa osuin paikalle sattumalta. Onko näitä kolumneja siis joka päivä tarjolla ja entä, mitä tämä lysti maksaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö tästä "lystistä" vielä maksaakin?

      Poista
    2. On siis olemassa vain Hyviä veljiä, jotka puolustavat omiaan ja siinä tarkoituksessa tietenkin puhuvat paskaa (pahaa) muista.

      Poista
    3. Tutki ystävä hyvä tuota oikean puolen palkkia. Kemppiselle voi aina tarjota Wienerleikkeen Kosmoksessa, jos JK sattuu olemaan seudulla.

      Poista
  2. Ad Omnia: - viittaamani Häggmanin teos on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toinen osa (2012). Seura kuuluu kiistattomasti "yliopistopiireihin" ja käsittelee 1900-lukua sotiin asti. Lukujen otsikkoja mm. "E.N. Setälä talloo varpaita" ja "Himmlerin kanteleet".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen hyvin Sanojen talossa-teoksen. Siitä edelleen keskustellaan kovasti tutkijoidenkin kesken, mutta itse en aio osallistua, koska minulla on jo oma kappale.

      Poista
  3. Hitaita ovat herrojen muutoskiireet kun pitää ymmärtää säilyttää oikean ja väärän ero. Kuka täällä uskaltaa verrata Breivikiä ja Eugen Schaumania toisiinsa? Toinen epäonnistui ampumaan hallitsijan, toinen ei.

    VastaaPoista
  4. Pienissä maalaiskunnissa nämä pahaveli-verkostot ovat erittäin tehokkaita ja ainoata oikeata toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kehittyvien Maakuntien Suomen" asemakaavoituksessa olisi vielä paljon tutkittavaa muutenkin kuin vain kauppapaikkojen osalta. Suomemme pikkukaupungeissa väsätään nykyään suurten rakennusliikkeiden tarpeisiin asemakaavoja, jotka saattaisivat hämmästyttää ainakin Aalto Yliopiston Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun laitoksen asiantuntijoita, jos he vaivautuisivat jalkautumaan hienojen teorioiden linnakkeistaan vallitsevaan asemakaavoituksen todellisuuteen. Ns.tavallinen kansa näyttää näiltä osin menettäneen kaiken mielenkiintonsa kotioven ulkopuolelta alkavaan elinympäristöönsä, mikä onkin luonut hyvät edellytykset pahaveliverkostojen toiminnalle.

      Poista
  5. On tää blogi kyllä yks' menneestä maailmasta juoruileva seurapiiripalsta ja palstanpitäjä oikea juorutoimittaja. Tyyppi itse kerskuu olevansa historioitsija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikset sä anonyymi ymmärrä kulttuurikaskuja ollenkaan?

      Tärkeilevillä professoreilla ja herroilla on omat huvittavat erikoispiirteensä ja katalat kampitusaikeensa toisiaan ja vähän muitakin kohtaan.

      Poista
  6. Lapsuus- ja nuoruusvuosieni elinympäristössä tynnyrissä lueskelin tapinreiän hämärässä valossa paljon enimmäkseen tietopuolista kirjallisuutta ja kun sitten eräänä päivänä astuin sieltä ulos havaitsin pian ettei elämä ollut ollenkaan niin ihanteellista kuin kirjoissa kerrottiin.
    Syyttävä sormeni osoittaa tuolloin vallassa olleita proffessoreita tuolloin kauan sitten päähäni luomastaan väärästä maailmankuvasta.
    Tämä Setäläkin siis, ja nimi kirjan selkämyksissä sentään.
    Anna mun kaikki kestää.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. Eräs korkea suomalainen upseeri kuoli riuulle. Hanella oli paskanen loppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tuo riuku tuli mainittua, en malta olla vielä kommentoimatta omista riukukokemuksistani mieleen jääneimmästä.
      Olin pikku poikana, taisin olla seitsemän vuotias silloin, isän kanssa lapissa eräretkellä Kopsusjärven maisemissa, kun tuli hätä ja oli mentävä riu-ulle, joka oli muuten ensi kokemus tästä alkeellisesta mukavuuslaitoksesta, jos niin voidaan sanoa.
      Pyörähdin polvitaipeiden varassa taakse päin jääden roikkumaan pää alaspäin kasvot läjään päin enkä tänä päivänäkään muista mitenkä siitä itseni rimpuilin puhtaana pois.
      Isälle en kehdannut kertoa kommelluksestani. Se verran ylpeyttä löytyi.
      (Blogivaeltaja)

      Poista
    2. Olen mielessäni sijoittanut Rodinin "Ajattelijan" riu`ulle ja siinä veistoksen ilme saa luonnonmukaisen selityksen.
      Kuvataiteilijoissakin kun on näitä veivikauloja.

      Taidetta tiirannut Kunnaksen Ilkka

      Poista
  8. Turvallisuussyistä en puhu juristiprofessoreista. Tiesin kuitenkin jo ennen ensimmäisen opiskeluvuoden joulua, ketä kuului halveksia ja kenelle.

    Tässäkin blogissa vieraillut prof. Virolainen on ilmeisesti suorittanut korkeampia opintoja halveksunnan tieteessä - siitä inhosta päätellen millä hän omassa blogissaan ruoskii erään kansanedustajan avustajana toimivaa itäsuomalaista naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lähtee hunajan perään, täytyy varautua mehiläisenpistoihin. Eronen myönsi eilisessä A-studio: Stream -ohjelmassa kirjoittavansa provosoivasti, koska se herättää "mielenkiintoista keskustelua". No, rouva sai sitä mitä tilasi!

      Poista
    2. Vallanpitäjät saivat selvästi Erosen peloteltua perin pohjin, ei hän muuten olisi niin vauhkona selitellyt spontaaniuttaan. Nuori tyttö ei ole vielä oppinut, ettei paskatunkiota saa pöyhiä.

      Metodi on sama, jota todistamme paraikaa Inkerinmaan Laukaanjoella: viranomaiset pelottelevat puolueettomat suomalaistutkijat sieltä matkoihinsa, jonka jälkeen näytteitä jäävät ottamaan vain viralliset venäläiset yhteistyötahot, jolloin myös tulokset ovat virallisen puhtaita.

      Tämähän on aivan selvä asia. Kai Suomen viranomaisetkin sen tajuavat?

      Toiseksi: mitä hemmetin salattavaa on lannoitetehtaassa, kun sinne rynnii KGB pidättämään tehtaan tontille eksyneen vesistötutkijan? Murtautuvat autoon ja varastavat tietokoneen? Mitä ne pelkäävät?

      Poista
    3. Lannoitteita voidaan kuulemma käyttää vaikka miinojen tekoon. Oppia tuli viime kesänä Oslosta.

      Paistattelija Kunnaksen Ilkka

      Poista
  9. Lukenut Häggmanin kirjan. Mainiosti kirjoitettu. Nautin kovasti.

    VastaaPoista
  10. Hyvä veli -järjestöt ovat nimenomaan niitä paha veli -järjestöjä - kaikille muille kuin niille "hyville" veljille.

    VastaaPoista
  11. Voihan itku kun Erno Paasilinnan piti kuolla juuri kun hän oli oppimassa internetin alkeita. Kuvitelkaa Ernon blogia, voisiko mitään mehukkaampaa ollakaan. Riittäisi ainakin jutunjuurta kun ahneus on iskenyt yhteiskuntaamme ennenkuulumattomalla tavalla. Ja toisin kuin monet, itseään "historioitsijoina" pitävät, Erno omasi suorastaan häkellyttävät tiedot historiasta. Ja osasi todella sivaltaa, kuten muistamme. Ernon tapaista intellektuellia "häirikköä" todellakin kaivattaisiin edelleen. Kun Paavo Haavikkokin on poistunut keskuudestamme niin keitä on enää jäljellä? Jukka Kemppinen? Liian kesy. Köyhän miehen Erno Paasilinna, sanoisin. Mutta ei taida parempaakaan löytyä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ernohan osasi kirjoittaa.Ampui kyllä lähes kaikkea liikkuvaa ja yllätys oli kun viisaana pitämäni mies tunnusti jossain loppupään kirjassaan olevansa ateisti,ehdoton asiassa jota ei voida tieteellisesti todistaa suuntaan tai toiseen.
      Ja kommentti aikoinaan A.Solzhenitsynista, toisinajattelijakolleegastaan oli kyllä erikoinen.Olen löytänyt nämä Kemppisen sivut vasta hiljattain Kalle Päätalosta tietoa etsiessäni.Kaikenkaikkiaan loistavat sivut,ja lukemista riittää pitkäksi aikaa.Ja asioiden tasapuolisessa käsittelemisessä peittoaa kyllä Ernon.

      Poista
    2. Ernon kuuluisa lause "ainoa oppinut on itseoppinut, muut ovat opetettuja" päti tuona aikana Suomen kaltaisessa kohtalaisen suljetussa ja ylhäältä ohjatussa yhteiskunnassa, eipä taida päteä enää vapaan maan vapaissa tiedeyhteisöissä opiskeleviin verrattaessa.
      Mielestäni Ernon ajattelua vaivaisi hienoinen kotikutoisuus, rivien välistä aistittava Konsta Pylkkänen.
      Nykyisin yliopistojen ulkopuolella itsekseen oppiminen taitaa johtaa harhaanoppimiseen. Kuten vaikkapa järkyttävä tieto amerikkalaisista uskomassa luomisoppiin antaa varoittavan esimerkin.
      (Blogivaeltaja)

      Poista
    3. Oliko tuo Erno Paasilinnan rinnastaminen amerikkalaisiin kreationisteihin 12 vuotta miehen kuoleman jälkeen yliopiston tuottamaa omaa ajattelua?

      Minusta Antti Tuuri kirjoitti mainiosti,että häntä virkisti Paasilinnan ajatus- ja puhekylvyssä käynti. Sitä se Hämeenlinnan Rahkoilankadulla poikkeaminen usein oli.

      Poista
  12. Kukaan ei ole täydellinen, ei ollut Ernokaan. Hän ei punasävytteisten silmälasiensa takia nähnyt Solzhenitsynin merkitystä ja välittämää totuutta, vaan urahteli uomansa pohjalta joutavaa propagandaa. Mutta ei se tietenkään hänen jälkikuvaansa paljoa häiritse. Ernon tapaisia tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se nyt näin täysin unohtunut? Kun Solzhenitsynin merkitystä 70-luvulla vähäteltiin (hänet oli juuri ajettu maanpakoon Neuvostoliitosta) Erno Paasilinna kirjoitti Hesariin täsmälleen näin:"Kirjailijalla on aina yhtä paljon painoarvoa kuin häntä vastaan suunnatuilla toimenpiteillä on laajuutta"

      Poista
  13. Haavikon ulostulot olivat
    aina aiheesta ja kohdallaan.
    Paitsi viimeinen.
    Siinä oli jotain poikkeuksellista, vierasta.

    Muistelusten vähäinen määrä hämmästytti.

    VastaaPoista