Selittämätöntä

Antakaapa kun arvaan. Eduskunnasta satelee kanteluita ja tutkimuspyyntöjä varuskuntien lakkauttamisesta. Aivan suoraan väitetään, että kysymyksessä on ruotsinkielisten metkuilu.

Puolustusvoimain puolesta on puhunut sen komentaja Ari Puheloinen. Aamutelevisiossa 10.2. Puheloinen sanoi, että hän ei ota kantaa ratkaisujen poliittiseen puoleen.  Eri yhteyksissä armeijan suunnalta on kuitenkin mainittu, että se pitää maanpuolustusta tärkeimpänä tehtävänään. Siinä roolissa puolustusvoimat on osallistunut kaikkiin rakennemuutoksiin.

Julkisuudessa esiintyy lennokkaita käsitteitä, kuten alueellinen puolustus. Myös on tähdennetty, että koska jonkun ukki on taistellut Kollalla, varusmiehiä täytyy kouluttaa jollain tietyllä paikkakunnalla. Tuokin  perustelu jää minulle hämäräksi.

Venäjän puolustusvoimien uudistamiseen on ilmoitettu käytettävän erittäin suuri määrä rahaa. Erikseen on mainittu, että Iskander-ohjuksia tulee länteen, muun muassa Viipurin seudulle.

Minusta on luonnollista, että sotilaat eivät mainitse sanaa ”Venäjä” televisiossa, ja yhtä luonnollista, että puolustusministerillä on kiire Moskovaan. Tiedossani ei ole, että Venäjä olisi jonkinlainen sotilaallinen uhka Suomelle, mutta tiedossa on, että Venäjän ja EU:n pisin maaraja on Suomen raja.

Entisen tykkimiehen asiantuntemuksella otaksun, että hyökkäykseen eli ”nopeaan toimintaan” tarkoitetut ohjukset sijoitetaan mahdollisimman lähelle taisteluhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita.

Avoimesta verkosta poimin vähässä ajassa noin 15 Venäjän lentotukikohtaa Suomen rajan läheisyydestä. Niitä ajatellen jalkaväen koulutukseen tarkoitettu joukko-osasto lähellä itärajaa tuntuisi olevan yhtä huono ajatus kuin taistelulentäjien koulutuksen keskittäminen yhteen paikkaan, tässä tapauksessa Kauhavalle.

Arktisen alueen kaikinpuolinen merkitys on noussut lyhyessä ajassa todella paljon. Siellä ovat myös merialueella vastakkain Natoon kuuluva Norja ja Venäjä. Luultavasti luonnonvarojen, etenkin öljyn käyttö on yhteinen etu, ja merenkulun turvaaminen Jäämerelllä on molemmille ensimmäisen luokan kysymys.

Luulen että tämän viikon julkisessa keskustelussa varuskunnissa on unohdettu maanpuolustus samalla tavalla kuin kuntakeskustelussa on kovin harvoin mainittu oikeaa huolen aihetta: rahat loppuvat.

Olen lueskellut malliksi kirjallisuutta sotilaista viime vuosikymmeninä ja saanut sen käsityksen, että sekä armeijan toiminta on hoidettu järkevästi ja siihen käytetyt varat on mitoitettu mielekkäästi. Sotilaallisia uhkakuvia en erota ympäristössämme, mutta vakavien sisäisten levottomuuksien vaara on aito.

Natosta ei saa puhua, mutta tiettävästi asevoimamme ovat kauttaaltaan Nato-yhteensopivat.

Dragsvik on lähempänä Ruotsia ja Natoa kuin Pohjois-Karjala. Ennen kaikkea se on lähempänä Venäjän – Saksan maakaasuputkea. Suomenlahti on edelleenkin ainoa meritie Koivistolle tulevan öljyputken suulle ja Pietarin kaupunkiin. Niin sanottu sotilaallinen läsnäolo tuntuu hyvin tarpeelliselta.

Olisiko mahdollista, että varuskunnista puhutaan nyt samassa hengessä kuin suojeluskunnista vuonna 1918? Meidän poikamme maalla, merellä ja ilmassa!

On outoa, että tällaisessa blogissa kirjoitetaan näin vieraista asioista. Viime aikoina on kuitenkin tullut vähä vähältä tavaksi yrittää ottaa esiin ongelmallisia ajatuksia tai suoranaisia virhepäätelmiä. Ajatus ei ole ajaa sitä tai tätä asiaa ja vielä vähemmän edistää minkään poliittisen ryhmän toimintoja.

Tässä tapauksessa kirjoituksen sisältö olisi oikeastaan mahtunut yhteen lauseeseen: mikä on autioitettavien varuskuntien merkitys maanpuolustukselle nykyisessä tilanteessa ja nähtävissä olevana aikana? Oletusarvo on se, että sotilaat tietävät erittäin tarkasti vastauksen tähän kysymykseen ja ovat toimineet sen mukaisesti.