Käy koukkuun

Kommentoija kirjoitti luultavasti tietoisen koomisesti alkoholin addiktoivasta vaikutuksesta. Keskustelulle hän teki palvelun, koska tuon jälkeen on perusteltua kysyä, mitä addiktio tarkoittaa.

Itse olen pahasti addiktoitunut piimään ja ruisleipään. Ensimmäisiä kemiallisia vierotusoireita ovat lievät vatsavaivat. Koukkuuntumisen psykologinen puoli on aivan selvä. Alan hätääntyä, jos käy ilmi, että jälkiuunileipä ja piimä ovat huvenneet.

Termi näyttää sopivat alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen. Se taitaa olla myös kotoisin noista yhteyksistä. Sen merkitys viittaisi elämäntapaan, nimenomaan tuhoisaan vaikutukseen. Jotta se olisi terminä muutakin kuin kuvailu eli keskustelua helpottava lauseen lyhennys, sen pitäisi toimia laajemmin. ”Addiktoituminen alkoholiin aiheuttaa tuhoisia seurauksia” on kehäpäätelmä. Se tuntuu tyylikkäämmältä kuin yleiskielen ”alkoholi voi aiheuttaa tuhoisia seurauksia”.

Addiktoitumisen raja eli sen määritelmä ei ole fysikaalinen eikä lääketieteellinen ilmiö, vaan myös kulttuurin ja sosiaalisten suhteiden värittämä. Euroopassa lienee tälläkin hetkellä kymmeniä miljoonia ihmisiä – tai merkittävästi enemmänkin – jotka ovat jonkin määritelmän mukaan suurkuluttajia, mutta joiden elämään tai ympäristöön ryypiskely ei vaikuta.

Voi olla, että tietoni ovat vanhentuneet, mutta tunnen itse Välimeren alueella asuvia ihmisiä, esimerkiksi professoreita ja pankinjohtajia, jotka ovat vuosikymmeniä nauttineet noin pullollisen viiniä päivässä, puolet lounaalla ja puolet päivällisellä. Tietoon ei ole tullut, että heidän tai heidän läheistensä tai alaistensa elämä olisi ollut toisenlaista, jos asianomaiset olisivat pidättäytyneet vesissä.

Mainitsemani määrä tekee suomalaisen käsityksen mukaan henkilöstä suurkuluttajan, mutta ei taida aiheuttaa maksakirroosia eikä muita tyypillisiä alkoholisairauksia.

Olen addiktoitunut myös kirjoihin ja nukkumiseen, ulkoilmaan ja totta kai kahviin. Jätän piippuni mainitsematta, koska tässä on kysymys oikeastaan addiktiosta eikä minusta.

Minusta elämän tarkoitus on addiktoitua. Sitä pitäisi edistää kaikin keinoin. Keskustelua voi sitten käydä koukkuuntumisen kohteesta. Itse suhtaudun epäluuloisesti sekä rahaan että ylettömään työntekoon addiktoitumiseen ja katselen hiukan pitkään myös sitä vahvaa kulttuuripiirrettä, että ihminen käyttää liikenevän aikansa ja voimansa oman itsensä tarkkailuun eli ns. kuntoiluun, liikuntaan, ruokavalionsa pohtimiseen, terveystemppuiluun. Tuollainen tuo mieleeni lievän psykoosin. Ravintopuolella puhutaan syömishäiriöistä, jotka voivat johtaa hengenvaarallisiin tiloihin. Toivon että jossain vaiheessa alettaisiin puhua liikuntahäiriöistä. Viisi kertaa viikossa salilla ja juoksu- tai hiihtolenkit päälle viittaa mielestäni sielullisiin ongelmiin, ja luulen että sairaan perheenjäsenet ovat samaa mieltä.

Suosittelisin mielelläni juopottelevaa elämäntapaa ja ylistäisin vetelehtimistä yksin tai ystävien seurassa. Ihan sitä en ilkeä tehdä, koska sellainen ei sovi kaikille.

Aikakautemme keskusteluissa erottaa ilmankin oudon piirteen. Liukuva skaala on unohtumassa ja väitetty ”selkeys” on suosittua. Kreikkaa on avustettava tai ei ole avustettava. Miksi useampi ei sano, että Kreikka on iso ongelma (ei ”haaste”), josta on hyvin vaikea sanoa sitä tai tätä.

Minusta maailma on täynnä tuollaisia asioita. Oliko oma sankarini Chruchill hyvä mies? En oikein tiedä. Vaikka koko sydämestäni kannattamani ”lännen” pelastuminen natsismilta ja kommunismilta oli hämmästyttävän suuressa määrin hänen ansiotaan, hän teki myös kaameita virheitä ja toimi epäjohdonmukaisesti ja epäoikeudenmukaisesti lukuisissa tilanteissa.

Syyttäisin vaihteeksi liikemiehiä. Ehkä juuri he ovat luoneet sen harhan, että asiat, esimerkiksi liikeyrityksen toiminnan tulos, voisi esittää tyydyttävästi numeroin, siis rahana. Ei voi. Taloustiedekin tuntee ”eksternaliteetit”, jollainen on vaikkapa ilmasto. Se voi vaikuttaa paljonkin eikä ole kvantifioitavissa. Itse olen sitä mieltä, että ihmisen elämä on väistämättömästi kelvoton yritys. Joka päättyy poikkeuksetta konkurssiin, Näkemykseni on optimistinen. Toisten vastoinkäymisiä on aina hauska muistella.