Kuiskauksia ja kysymyksiä

Ainakin kaikki kommentoijat tuntuvat olevan kanssani samaa mieltä siitä, että sähköyhtiöissä toimii kaikenlaisia kelmejä, jotka eivät osaa ammattiaan. Paitsi jos ammatiksi katsotaan asiakkaiden nylkeminen.

Kommentoija JarMom esitti yhteenvedon kantaverkon rakenteesta ja johdatti kysymykseen, johon en ole itse vielä löytänyt vastausta: mikä meni joulunpyhinä vikaan?

Luultavasti sähköyhtiöiden suunnasta on heitetty tietoja maakaapelien hinnasta, ja summat ovat hirmuisia. En ole varma siitäkään, on kymmentä miljardia euroa suurempi summa arvio kaikkien ilmajohtojen muuttamisesta maakaapeliksi.

Ehkä joku osaa vastata tähän.

Oman ymmärrykseni mukaan taajama-alueet ja kriittiset sähkön kuluttajat ovat asia erikseen. Mielestäni tähän ei pidä sekoittaa yksittäisiä asuntoja eikä varsinkaan vapaa-ajan asuntoja. Niistä joutavat sähkö olla poikki pidempäänkin.

”Taajama” on tietysti vaikea määritellä, mutta ei mahdoton. Näkyyhän se onnistuneen tieliikenneasetuksen kirjoittajalta ja liikennemerkkien suunnittelijaltakin. Tiedämme mikä on nopeusrajoitus taajamissa.

Kriittisellä kohteella tarkoitan esimerkiksi karjatilaa. En omista sellaista mutta uskon, että sähkö on saatava, koska muuten ensin maidon ja sitten lehmien käy huonosti. Aggregaatti jonka edeltäjän nimi oli ennen sotia ”maamoottori”, hauska sana, ei ole mahdottoman kallis eikä vaikea kuljettaa. Verkosta käy ilmi, että kojeet ovat, kuinka ollakaan, tilapäisesti lopussa vähän kaikkialta. Kohtuullinen peli, joka pitää yhden perheen asunnossa elämää yllä, näyttäisi maksavan joitakin satasia.

Edelleen suurella hartaudella tutkimani Tekniikan Maailma, varsinkin Rakennusmaailma, sisältää jatkuvasti hyödyllistä alan tietoa ja jopa testejä. Olen muistavinani, että Hondan kaljakorin kokoista vekotinta väitettiin hyväksi.

Minulle tuli mieleen, että pienenpieni butaanikeitin, pikku partiolaisten mallinen, voisi nyt olla järkevä ostos. Kuppi kuumaa tekisi terää pimeässä istuskellessa.

Sekä tietoverkko että sähköverkko ovat osoittaneet pahan haavoittuvuutensa. Tunsin kerran murhamiehen, joka lupasi pamauttaa maakaasulinjan ja pari korkeajännitepylvästä poikki, jos pääsisi Kakolasta. Pidin ajatusta hyvänä, koska ei niitä kukaan varioi, mutta jätin kertomatta mielipiteeni.

Tässä on ollut puhe vain sähkön jakelusta. Sähkön tuottamisesta onkin puhuttu vuosikymmeniä, eikä suurta yksimielisyyttä ole syntynyt.

Haluaisin kiinnittää huomion vielä yhteen ongelmaan, tämän ydinvoimala- ja päästökysymyksen sivuuttaen.

Los Angelesissa oli ennen mainio liikennelaitos. Sotien jälkeen öljy-yhtiöt ostivat firmat ja käärivät jiskot rullalle. Vielä siellä  90-luvulla asuessani kaupunki oli käytännössä vailla julkista liikennettä.

Olisiko niin, että akkumulaattori- ja paristotekniikka on päästetty jotenkin unohtumaan? Lähes kaikki tietävät, miten surkeita kännyköiden ja läppäreiden akut ovat. Sähköautoissa sähkön varastointi tuntuu edistyvän kovin vaivaisesti.

Eikö tilanne olekin kiusallinen? Maapallo on sangen kuuma kappale, mutta planeettaan varastoituneen energian käyttäminen on lähinnä fantasiaa. Taivaalta paistaa ihmisen näkökulmasta ehtymätön energian lähde, aurinko. Se pitää kunnossa koko eliöjärjestelmämme, mutta vain vaivoin pienen perheen kesämökin. Olisiko yhteenveto tästä kaikesta tutkimuksen suuntautuminen liiketoiminnan tavoin pian kertyvien voittojen tavoittelemiseen? Jos on, Clausewitz varoitti juuri siitä, taktisten voittojen hankkimisesta strategisten menetysten hinnalla.