2. joulukuuta 2011

Salit II


Pääsen ampumaan alas yhden latteuden. Kommentoija sanoi, että myöhäinen kunnon kohottaminen johtuu lähinnä sukupuolivietin karkaamisesta tai kuolemanpelosta.

Muuan ajatuksen muotoilija oli 43-vuotiaana 1800-luvulla kuollut Guy de Maupassant. Ajatus on samalla tavalla väärä kuin Freudin kuuluisa selvitys itsesuojeluvietistä. Sen mukaan ihminen tekee yhtä ja toista varjellakseen henkeään.

Ensimmäinen maailmansota osoitti noin 20 miljoonaa kertaa, että ajatus on virheellinen mutta hallitsijoille hyödyllinen. Sen jälkeen sankarikuolema julistettiin jälleen pyhäksi. Ranskassa jokaiselle kyläaukiolle pystytettiin sotamuistomerkki. Suomessa mielipiteen muokkausta harjoitti hyvin tehokkaasti koululaitos, etenkin kansakoulu.

Kuoleman kosinta nousi kulttuurimme keskiöön kaksi tuhatta vuotta sitten. Asianomainen, Jerusalemissa mutkikkaan ja toisten auttaman itsemurhan tehnyt mieshenkilö, oli kuitenkin varhaisessa keski-iässä.

Tavallisilla ihmisillä on terveesti jakautuneessa mielessään sellainenkin lohko, jossa oma, lähestyvä kuolema on lähes arkinen asia. Tämä asenne on tyypillinen vanhoille ja kroonisesti sairaille. Kirkot eli vallankäyttö turvautuivat hyvin kauan kuoleman jälkeen tapahtuvilla asioilla pelotteluun, ja sangen monet uskoivat niihin vakavissaan.

Tuon ajattelutavan kestävä muistomerkki on Danten ”Jumalainen näytelmä”, jonka helvetti ja kiirastuli ovat molemmat mielenkiintoisia paikkoja.

Minun elinaikani on ollut vallalla sellainen aika omituinen ajattelutapa, että ihmisen pitäisi elää terveesti ja pitää yllä sopivia harjoituksia. Ruumiinharjoituksia on korostettu henkisten kustannuksella.

Silti historian henkilöillä on kaikilla yksi yhteinen piirre. He ovat kuolleet.

Olen kirjoittanut suoraan muissa ja tässä yhteydessä, että minulla on keskimääräistä enemmän kokemusta sairaaloista, teho-osasatoilta ja ruumishuoneista. Lisää kertyy.

Sellaisilla lauseilla kuin ”kaikki pelkäävät”, jota sodassa väitetään käytetyn, ei ole juurikaan sisältöä.  Tiedän, että terveen henkilön mietteet omasta hengenmenostaan eivät ole samansuuntaisia kuin raihnaan. Tiedän että vanhukset tekevät sangen vähän itsemurhia verrattuna muuhun aikuisväestöön.

Kuolemaa odottaa vanha mieli, joka on usein jo hyvin hauras. Itse kuoleminen voi olla kauhistuttava asia katsellakin. Olen katsellut. Joskus se on melkein huomaamaton tajuisuuden laskiessa tajuttomuuteen ja siitä edelleen alas.

Selkeä, tavallinen ja uskottava syy uhrata ajatuksia ja aikaa omalle tilalleen on toisten autettavaksi jäämisen pelko eli oman elämän hallinnan menetys. Sitä kuulee laitoksissa jatkuvasti ja olisin taipuvainen pitämään tuota mielipidettä rehellisenä.

Tässä olisi vanhusten hoidolla parantamista. Se ei riitä, että heille järjestetään ohjelmaa ja että heitä askartelutetaan. Meillä ei Suomessa ole perinnettä vanhoille miehille. Vanhat naiset pitävät huushollia ja ovat yhteydessä omaisiin sen minkä voivat.  Miehistä etuoikeutettuja ovat yrittäjät ja taiteilijat, kirjailijat mukaan luettuina.

Jos sosdemarit tai kokoomus kysyivät minulta neuvoa, se olisi kauhea asia. Jos antaisin rehellisen neuvon, sanoisin että satsaisivat kovasti rahaa kuntosaleihin ja kuntoutukseen  ja keksisivät uusia ryhmiä, joilla olisi etuoikeus niihin pääsyyn. Nuoret ja keski-ikäiset ovat jo osoittautuneet äänestäjinä epäluotettaviksi. Vanhoilla on, ihme kyllä, äänioikeus. Heihin ei tehoa juuri mikään, koska he eivät halua juuri mitään – paitsi yhtä asiaa. He haluavat, että heitä kuunnellaan, koska viimeksi kuluneet sata tuhatta vuotta niiden ihmisten puheille, jotka eivät enää ole fyysisesti vahvimpia, on pantu painoa. Suomessa muutos tapahtui sotien aikana, kukaties sotien johdosta. – Miksi ei presidentinvaalien neuvonantaja voisi olla yhtä vanha kuin ehdokas?

26 kommenttia:

  1. "Asianomainen, Jerusalemissa mutkikkaan ja toisten auttaman itsemurhan tehnyt mieshenkilö, oli kuitenkin varhaisessa keski-iässä." Ensin ajattelin kirjoittaa, että kyllä sokea kanakin joskus löytää kultajyvän, mutta kaikkien epämiellyttävien assosiaatioiden välttämiseksi luovuin ja sanonkin vain: hyvin sanottu.

    VastaaPoista
  2. Jo pikkupoikana minua kiehtoi kuolema. Käsitin sen vapauttajana. Nyt, kun olen vanhempi, ei käsitykseni ole muuttunut. Ps. Dantea luin ennen kuin osasin edes lukea, katselin niitä kuvia. Meillä kotona oli sellainen kirja, Raamatun vieressä. Ja kun viiden vanhana opin lukemaan, en käsittänyt (Eino Leinon suomennuksesta)... mitään. Ajattelin vain, että "kummallinen juttu".

    VastaaPoista
  3. Muutama vuosi sitten seurasin 88-vuotiaan lähtöä. Kertoi edellisiltana ettei hän kuolemaa pelännyt, vaan tulevaa elämää. Syöpäkivut ja muut kivut pahenivat liikaa ja nyt olisi hyvä aika lähteä upean elämän päätteeksi.
    Kuolema voi olla kaunista katsottavaa. Kivut poistuivat nuortununeen hymyn jäädessä huulille. Onneksi sain pitää kädestä kiinni ja silittää.
    Hänelläkin oli oman elämän hallinnan menetys ehkä päällimmäisenä ajatuksena. Oli elämässään nähnyt niitä, jotka kuukausia makasivat riutuneena sairaaloissa kuolemaansa raivokkaan tietämättöminä odottaen. Yksinäisinä.

    Perintöosuus pois niiltä, jotka eivät huolehdi vanhemmistaan. Nämä rahat voisi sitten siirtää vanhustyön tukemiseen.

    VastaaPoista
  4. Hube:
    Hieno kirjoitus taas kerran, mutta miettikääpäs tätä: Ne ensimmäisen maailmansodan 20 miljoonaa kaatunutta olivat saalistavan susilauman jäseniä. Susi voi valita sankarikuoleman tai raukkamaisen kuoleman. Lauman uskollisena jäsenä susi voi jäädä eloonkin. Oveluudessaan omaa luokkaansa ovat ne, jotka ovat saalistavinaan, mutta eivät saalista, eivät ainakaan vaaranna itseään. K. on varmaan tutkinut kaatuneiden ikäjakaumaa. Se osoittanee, että nuorukaiselle kuolla kuuluu.

    VastaaPoista
  5. Kun tuo kuntoilu, nykyään niin muodikas, on tullut mainittua toisenkin kerran, en malta olla kommentoimatta, että kyllä kuntoilusta täytyy olla hyötyä tekijälleen.
    Muutenhan herrat eivät sitä itse tekisi.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Mikään ei nyky-Suomessa ole turhempi kuin vanha mies. Eläkkeelle siirtyessään hän menettää kaiken sen, mistä hiukankaan on herunut pientä kunnioitusta. Säälittävä ukonkäppänä elää"mummolassa" ruotivaarin kontroloitua elämää, jos sitä nyt voi siksi edes kutsua. Tolkuissaankin olevalta viedään vähäinenkin itsemääräämisoikeus, ellei halua kimppuunsa mummot ja miniät. Sairas vanhamies odottaa mieluusti nopeaa kuolemaansa, josta puhuminen ei ole edes sallittua.

    VastaaPoista
  7. Sodassa "kaikki pelkäävät":

    Einar Vihma ei osannut pelata!

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - tulli mieleeni sodassa kaatuneesta kenraali Vihmasta ilmiö, jolla en tarkoita häntä. On olemassa psykopaatit mieleen tuova henkinen rakenne, johon näyttää liittyvän tunteettomuus omalle ja toisten kuolemalle. Niinpä eri maiden sotasankareiden joukossa erottu jokin määrä henkisesti ilmeisen epäterveitä yksilöitä. Tämä on niin arka aihe, etten ole välittänyt kirjoittaa siitä. Niin monet itsensä voittaneet ymmärtäisivät väärin.

    VastaaPoista
  9. Kuoleman ja ruumiitten nakemiseen turtuu ja kaiketi pelko haviaa, toisilta.

    6 vuotta (varusmies 1938) sotareissulla ollut lahisukulainen oli kaiken aikaa kuoleman kanssa tuttu (mm. Summa, Äyräpää, Vuosalmi) ja vierelta kaatui poikia jopa veljia. Hanesta kehittyi helvetin esikartanoilla liikkunut rauhallinen toimija.

    Toinen sukulaismies meni sekaisin ruumiitten ja pelon vuoksi, sanoi itse. Ajattelin aina, etta se oli se sota osaltaan, kun oli hanesta tehnyt kovin pehmean ja ystavallisen ihmisen.

    VastaaPoista
  10. >>Pääsen ampumaan alas yhden latteuden. Kommentoija sanoi, että myöhäinen kunnon kohottaminen johtuu lähinnä sukupuolivietin karkaamisesta tai kuolemanpelosta<<

    Kommenttinihan meni näin tuossa edellisessä SALI -jutussa:

    "Miehet alkaa säntäilemään ns. kaviouralle VAIN kahdesta syystä: joko kalu lakkaa seisomasta tai kuolema alkaa pelottaa eli aletaan juoksemaan kilpaa kuoleman kanssa. Tämä tapahtuu hölkkäämishulluus iskee suunnilleen siinä 40-50 välillä."


    Tarkoitus ei taatusti ollut epäillä arvoisan Kemppisen motiiveja, vaan ylipäätään esittää arveluita ns. tavallisen sohvaperunan liikuntaharrastuksen yhtäkkisestä heräämisestä.

    Tunnen muutaman tällaisen tapauksen ihan lähipiiristäkin. Etuveitikka menee kenoon eli gravitaatio pakottaa sen lopullisesti ns. pissausasentoon ja SILLOIN SE juoksentelu alkaa...

    Eihän se sukupuolivietti mihinkään karkaa... vaan kyky ja ymmärrys menee ensin!

    Kovin harva mies vaan myöntää sen todellisen motiivinsa kunnon kohottamiseen.

    VastaaPoista
  11. Vanhus ja sanat -kyllä minä jo joutaisin pois-taitaa olla kaikille tuttuja sanoja.Kysyn usein ,että miksi noin sanot? Aina saan saman vastauksen ,että ei elämä enää anna mitään uutta.Elämä taitaa olla seikkailu.Kiinnostuksen kohteet jos loppuvat niin elämällä ei ole tarkoitusta ja alkaa kuoleman odotus, siitä tulee se uusi seikkailu. Vanhus voi olla yllättävän nuorikin !

    VastaaPoista
  12. "Eläkeläismiehiä kutsutaan jo suuriksi roskiksi. Vanhuspornon suosio on kasvanut räjähdysmäisesti." Petteri Tuohinen, HS.

    Niinpä. Vanhusten määrän vinha lisääntyminen on koko asutun maailan ongelma. Kuka keksii ratkaisun? Suomessa 60-luvun työeläkeratkaisun yhteydessä, vasemmisto alkoi hehkuttaa hyvinvointivaltion luomisesta. Kansalaisille muodostui käsitys, ettei itse tarvitse tehdä mitään oman tulevaisuutensa eteen. Kyllä Sdp hoitaa sairaat, lapset ja vanhukset. Ja paskat, tässä sitä ollaan puhtaan kaulan kanssa. Yksityiset sairaskulu- eläke ym. vakuutukset tehtiin kannattamattomiksi. Yksityislääkäreillä käyvät ovat "kulakkeja", jotka nakertavat pohjaa hyvinvointivaltiolta. Kansalaisten eriarvoisuus kauhistuttaa, kaikkien tulisi syödä poliitikkojen kädestä, tai pöydän alle varisseita murusia.
    Vanhusongelmista riidellään rouvien ministereiden kesken, kun asioista pitäisi päättää yhdessä - ja pikaisesti.

    VastaaPoista
  13. Suomen pankin johtokunnassa työskennellessään Harri Holkeri hiihti sellaisia kilometrimääriä vuosittain että epäiltiin että hänen on täytynyt käyttää siihen vapaa-aikaansakin.. Heh..

    Monilla ikämiehillä menee kuntoilu överiksi, kuten naapurillanikin joka hiihti itsensä kuoliaaksi, 66 vuotiaana. Joka päivä 40km lenkki, oli sitten minkälainen ilma tahansa. Kuoli illalla sohvalleen, kuin olisi nukkunut pois, ilman tuskia. Lähti kertalaakilla. Olisi varmaan yhä hengissä jos ei olisi koskaan hiihtänyt metriäkään.

    Suosittelen Jukalle ihan vaan reipasta kävelyä, punttisalit kannattaa unohtaa saman tien. Ja se piipunpoltto.. Ihan vihaksi pistää kun tupakka vie niin monta hienoa ihmistä keskuudestamme, aivan liian aikaisin, kuten kävi Erno Paasilinnallekin. Loppu ei ollut kaunista katseltavaa..

    VastaaPoista
  14. Kaunis ja viisas kirjoitus. Kiitos.

    VastaaPoista
  15. Olen nuorempana ollut usean vuodenkin töissä "Liisankadulla, Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeessa", jottei tulisi mainostettua, ajoin sekä ruumisautoa että varsinkin sitä toista, ruumisambulanssia, ja nähnyt laskujeni mukaan ainakin 10 000 kuollutta.

    Sitä kyllä tottuu kuolemaan, poislukien lasten kuolema, johon ei terve mieli mielestäni totu, ja tottuessaan ajatuksen hyväksyy. Kuolema ei enää ole abstrakti, mahdollisesti kaukaisessa tulevaisuudessa esiin tuleva ilmiö, vaan elämän luonnollinen päätös.

    Ennenaikainen, turha kuolema, taas toisaalta korostuu turhuudessaan. En tunne tilastoja, mutta uskoisin paljon kuolemaa nähneiden itsemurhatilastojen olevan pienempiä kuin yleiset luvut.

    Koen niin, että kuoleman turha piilottaminen ja mystifiointi ruokkivat kuolemanpelkoa. Kuolemaa nähneet voivat levollisesti elää elämäänsä ja kuolla kun aika on. Keinotekoista pitkittämistä elämälle en ymmärrä muuten kuin "turhan kuolemanpelon kautta. Miksi "elämää" ylläpidetään kuluttaen sekä raha- että voimavaroja, vaikka kaikki oikea elämä on aikoja sitten loppunut?

    VastaaPoista
  16. Mitä se anonyymi horisee ruotivaareista! Isoisäni oli yli 80 vuotiaana sellainen hirmu, että puoli kylää kiersi hänet kaukaa.
    Isäni kuoli 88-vuotiaana ja oli lähes loppuun saakka omista asioistaan lujasti päättävä mies.
    Itse olen ollut eläkkeellä muutaman vuoden, eikä minunkaan silmilleni tulla hyppimään.
    Ne ruotivaarit joilla perjantaisin pyyhitään salin lattiaa ovat olleet lattiariepuina aina. Nih!

    VastaaPoista
  17. Ihminen on siitä hankala olento, että hänessä vaikuttaa kaksi tekijää: biologinen eloonjäämisvietti ja kyky vaarantaa/uhrata elämänsä tärkeäksi kokemansa asian vuoksi (esim. perheen tai yhteisön puolustaminen, itsemurhaterrorismi). Muutenkin tarpeeksi sairaana, raihnaana tai vanhana ihminen hyväksyy kuoleman.
    Se, mikä tekee meidän ajastamme erikoisen, on vieraantuminen kuolemasta, kun se on siiretty sairaaloihin; ihminen ei enää "paneudu kuolinvuoteelleen" kotonaan läheistensä joukossa.
    Vanhojen kuulemisen - ja kunnioituksen - vähentymiseen on yhteiskunnallinen syy: ennen vanha ihminen oli tietovarasto, hänellä ole pitkä kokemus, miten asiat tehtiin ja oli hyvä tehdä. Nykyään tieto muuttuu niin nopeasti, että vanhojen tiedoilla ei ole käyttöä - ainakaan nuorten "huippujohtajien" silmissä. Siispä vanhojen arvo on ainoastaan heidän ihmisarvossaan, joka ei paljon paina verrattuna taloudellisiin arvoihin. Halu välttää toisten varaan jäämistä on tämän kääntöpuoli. Siispä parempi olla liikaa treenamatta ruumistaan, ettei ruumis kestä kauemmin kuin mieli ja päädy dementoituneena kroonikko-osastolle vaivanpunnitukseen kun ensi kevään jälkeen julkisen sektorin rahat loppuvat.

    VastaaPoista
  18. "On olemassa psykopaatit mieleen tuova henkinen rakenne, johon näyttää liittyvän tunteettomuus omalle ja toisten kuolemalle."
    Kirjoita vaan, JK, blogi tuosta verrattuna todelliseen sankaruuteen/rohkeuteen: kykyyn voittaa pelkonsa ja toimia siitä huolimatta tärkeäksi kokemansa asian puolesta.

    VastaaPoista
  19. Kukas se Runoilikaan ; Ei elämästä selviä hengissä , ei ainakaan missään jengissä.......

    VastaaPoista
  20. Kannattaa huomata, että Tuntemattomassa on kaksi ihmistä, jotka eivät pelkää missään vaiheessa: sotamies Viirilä ja luutnantti Lammio.

    Linnan psykologinen silmä oli kahdehdittavan tarkka.

    VastaaPoista
  21. Lasse Heikkilän elämä 1925-1961

    Osmo Pelosem kirjassa Marian maa esitellääm
    Lasse Heikkilän (mm. Balladi Ihantalasta) elämänmenoa. Kirjassa on kappaleet:
    -panssarintorjuntamiehenä [Ihantalassa]
    -pelon voittaminen
    -balladin synty

    Varsin kova kuvaus, mita panssarintorjujan pelko on voinut olla!

    VastaaPoista
  22. "Sellaisilla lauseilla kuin ”kaikki pelkäävät”, jota sodassa väitetään käytetyn, ei ole juurikaan sisältöä."

    Paljon keskustelua aiheuttanut amerikkalainen sotatieteellinen tutkimus sotilaiden pelosta antoi kiinnostavia tuloksia. Tykistökeskityksessä olevat sotilaat pelkäsivät enemmän kuin heidän joukossaan ollut sotavanki. Ylipäätänsä sotavangit pelkäsivät vähiten.

    Tutkimuksen eräs huomattavampia väitteitä oli se, että todellisuudessa taistelutilanteissa vain 20% sotilaista ampui käsiaseella kohti vihollista, 80% ei ampunut ollenkaan tai ampui tahallaan ohi. Mitä lähempänä vihollisen sotilas oli sitä suurempi osa roiski tarkoituksellisesti ohi. Johtopäätös: ihmisistä valtaosa ei missään tapauksessa halunnut ampua kohti toista ihmistä. 2% edusti Antti Rokka-tyyppistä sotilasta, median sankaria. Heistä suuri osa luokiteltiin psykopaateiksi.

    VastaaPoista
  23. Lisäkommentti: osoitteesta

    http://www.military-sf.com/Killing.htm

    ...löytyy koonti tutkimuksesta. Ihminen käyttäytyy itseasiassa aika lailla eläinten tavoin. Oman lajin jäsentä ei haluta tappaa. Siksi heidät on joko psykologialla, progandalla tai tekniikalla ehdollistettava tähän. Tämän psykologisen suuren eston vuoksi sodasta halutaankin tehdä yhä enemmän Nintendo-tyyppinen peli.

    VastaaPoista
  24. Sattumalta luin tuon kirjan pari kolme viikkoa sitten.

    Heikkilä kertoo päiväkirjassaan, kuinka hän makasi erään Ihantalan kirkonmäellä olevan ison kivilohkareen takana keskityksen aikana ja vapisi.

    Ja häpesi.

    Hän häpesi pelkoaan. Hän ei halunnut näyttää sitä tovereilleen. Siksi hän ei tullut sieltä pois, vaikka rautaa satoi niskaan. Sellaista käytöstä kutsutaan rohkeudeksi.

    Ballaadit Ihantalasta hän kirjoitti vasta 50-luvulla. Mutta ei julkaissut. Miksiköhän? Kokoelman julkaisi ja nimen antoin Osmo Pekonen.

    VastaaPoista
  25. Kaksi asiaa tässä nyt värisyttää: Miesten kuntoilu ja olla vanhana muiden armoilla.

    Aloitan ikävämmästä eli elinikäodotteestani, joka kaikista tekniikan kiroista huolimatta on 99,9 vuotta. Voi vain kuvitella, millaisia ovat viimeiset vuodet, kun on vaipoissa käänneltävänä jossain mukatasokkaassa vanhusten keräilykeskuksessa. Sain juuri viikko sitten kuulla kuinka ystäväni oli mennyt aamiaisaikaan tapaamaan äitiään tällaiseen yllättäen ja löytänyt äitinsä aamiashuoneesta rullatuolissa pää uponneena puurolautaseen ja ryhmä 'hoitajia'joi kahvia ja rupatteli somasti samassa huoneessa. Edellisviikolla äiti oli saanut toisen potilaan lääkkeet...Olen tehnyt varoilta Hoitotahtoni, jonka olen julkaissut myös blogissani, mutta en minä sillä eutanasia autuutta saa.

    Sitten tuo kuntoilu. Tänä vuonna meillä alkoi tapahtua hurjia. Mieheni meni äijäkorisjoukkonsa yllyttämänä juoksunopeustestiin ja juoksi heti sekunnin kymmenysosan ikäsarjansa tämän hetken MM-ajasta. Nyt hänellä on valmentaja, harjoitukset kolme kertaa viikossa pitkän työpäivän jälkeen ja kun hän tuli työmatkalta Kiinasta, josta yleensä on tuotu minulle jotain kaunista, hän tuli kotiin kantaen kolmea kassia juoksuvarusteita. En nähnyt missään sitä silkkistä kimonoaamutakkia, jossa piti olla riikinkukkoja...

    Olen tähän asti luullut olevani haastavampi kuin 100 metrin MM-rata, mutta ilmeisesti olen erehtynyt pahasti!

    VastaaPoista
  26. Leena - sinun täytyy vihjata äijällesi, että moni naapurin komea mies on pikajuoksun sijasta ottanut harrastuskohteekseen naisten kumpareet.

    VastaaPoista