Hullut, varttihullut ja tahalliset

Tämän kirjoituksen lukijat ajattelevat norjalaista joukkomurhaajaa ja turkulaista poliitikkoa. Kirjoitus ei kuitenkaan ole kommentti, vaan johdanto tai kertaus.

Syyntakeisuus eli kyky ymmärtää tekojen tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus on vanha ja epäselvä termi. Perusopetuksessa sanoin, että jos eläkkeellä ollut vääpeli näki oman vaimonsa kimppuun käyvänä neuvostosotilaana, tai jos Jeesus käski hänen hukuttaa vaimonsa saunomisen yhteydessä, ainakin tuomarin mieleen tulee syyntakeettomuus eli ymmärrystä vailla tehty teko. Henkilö, jonka aisteja ruokkivat harhat, on syvästi epänormaali. Sanoin aisteja, en ajatuksia. Näkee omiaan, kuulee olemattomia.

Laki tunsi syyntakeettomuuden jo 500 vuotta sitten (esim. Bambergin rikoslaki, Lex Carolina –teksti jne., ja myös Ruotsin maakuntalait). Ajatus vastuuttomasta hullusta on välttämätön, koska se liittyy tahallisuuden määrittelemiseen. Tahallisuus on tahdon suuntautumista. Hullulla ei ole tahtoa eli hän on kuin tanssitautinen, jota nykii mikrobi.

Ellemme tunnusta syyntakeettomuutta, emme voi käyttää erottelua tahallisuus – tuottamuksellisuus – tapaturma. Tapaturma hengenmenetyksen yhteydessä on tyypillisesti tapaus, jossa joku syöksyy hämärissä valtatielle metsästä tai tilustieltä aivan arvaamattomasti. Päälle ajanut ei ole syyllinen.

Ihmiset ovat huolissaan siitä, etteivät vangit ja hullut pääse liian vähällä. Olen ehdottanut, että halukkaille jaettaisiin jakoavaimia ja tilaisuus käydä hakkaamassa laitoshoidokkeja esimerkiksi perjantaisin. Ehdotukseni ei ole hyvä. Useimmat eivät huomaa, että miettiessään ehdotustani myönteisessä hengessä he muuttuvat sellaisiksi ihmisiksi, joita haluaisivat lyödä.

Kommentoijat kysyvät, entä jos vankimielisairaalaan lähetetty kävelee vapaana pitkin raittia viikon kuluttua. Ei kävele. Voi olla, että joku tapon tehnyt on päässyt uhrin omaisten mielestä kovin varhain pois, ja se tarkoittaisi viittä – kahdeksaa vuotta. En tunne sellaistakaan tapausta, mutta en pidä sitä mahdottomana, koska lehtien välittämän mielikuvan vastaisesti osa surmaajista on reaktiiviseen psykoosiin ajautuneita ihmisiä vailla muuta rikollisuutta. Kukaties nykyiset lääkkeet purevat sellaiseen hyvinkin muuttuneissa oloissa. Kuinka moni arvioisi täysin syyntakeiseksi henkilön, joka surmaa perheensä ja itsensä? Teoissa on takana hurja henkinen ja ympäristön paine.

Siinä toisessa asiassa tarvitaan luultavasti prejudikaatti. Laki on muuttunut. Lahjonta ei edellytä enää lahjaa. Rikoslain tekstissä on vuodesta 2002 täsmennys ” joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelus-suhteessa”. Tuo määre katkaisee tietenkin kärjen väitteeltä, että ”tarjottu vieraanvaraisuus ei vaikuttanut ratkaisuuni”. Se tarkoittaa myös tilannetta, joka vain näyttää pahalta. Virkamiehen ei sovi viettää aikaa päivästä toiseen sveitsiläisessä loistohotellissa yhdessä varakkaaksi tunnetun afäärimiehen kanssa.

Olen itse asunut toisen kustannuksella hotellissa, jossa pelkkä huone maksaa 1 500 dollaria vuorokaudessa. Olisi ollut myös sviitti hintaan 4 000 $/vrk. Maksaja oli Amerikan Yhdysvallat ja olin ilmoittanut asiasta ulkoministerille. En ollut enää patenttituomari, mutta porukoissa oli niin paljon tuttuja, että kutsu oli käynyt. Hotellin nimi on Oriental Mandarin ja kysymyksessä oli Washington D.C. Järjestelyistä vastasi liittovaltion vetoomustuomioistuin (Federal Court of Appeals).

Jos minut olisi nähty tuossa hotellissa kulkemassa käsi kaulaa suomalaisen vuorineuvoksen kanssa, luulisin tuon rikoslain määritteen täyttyvän. Asetelma olisi omiaan herättämään vakavia epäilyjä. Olisin luultavasti saanut tuomion, vaikka vuorineuvoksen kanssa ei olisi puhuttu mitään patenteista. Olen muuten ollut saman tason tekijän kanssa liikenteessä Kaliforniassa. Asuin yliopiston tiedekunnan pienessä huoneessa, joka on kostea ja vetoisa. Tarkoituksena oli rakentaa Kalifornian yliopiston ja Suomen elinkeinoelämän suhteita tohtoritason opiskelijavaihdossa ja huippuasiantuntijoiden rekrytoinnissa. Tarkoitus toteutui. Ei rikos.

Miksi? Poliitikkojen ja poliittisten virkamiesten rooli on muuttunut. On sopivinta, että tuomioistuin vetelee rajoja. Äänestäjien epäluulo ei siitä vähene, mutta aidosti epäilyttävät tapaukset saadaan tutkintaan. Kansanedustajan standardin voi hakea Akavan tariffeista. Valtiolla on taksat. Professorina en saanut matkustaa junassa I luokassa. Tietääkseni valtio ei maksa liioin lentokoneessa ketään ykkösluokkaan (ilman lääkärintodistusta). Ja ministerien ja presidentin vastuu menee eri pykäliä pitkin. Ja alan kallistua aikaisemmin vastustamalleni kannalle. Tuomareilta voisi kieltää välimiesoikeudet. Niistä tienaa liikaa ja syntyy suhteita.