Unipuhelin

”Vihapuhe” on Aleksis Kivin käyttämä termi. Nummisuutarit:

” Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut. »Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa. – Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta.”

Kivi on saattanut suomentaa sanan ”smädelse” tai ”förtal”. Kafkan ”Oikeusjuttu” –teoksen alussa on verbi ”verleumden”. Suomentaja, Arno Peromies –vainaja soitti minulle ja sai kärsiäkseen katsauksen Itävallan ja Saksan rikoslakien eroista. Saksassa oli jo Kafkan aikaan sama sääntö kuin nyt. Rikostutkinta edellytti nimetyn rikoksen mainitsemista. Itävallan rikoslaissa ”paha puhe” eli suomen vanhan lakikielen ”soimaus” riitti. Kafka jatkaa sanomalla, ettei Josef K. ollut ”tehnyt mitään pahaa”. Ja tässä Kafkan, lakitieteen tohtorin, kirjoittamassa teoksessa päähenkilö ei saa lopultakaan tietää, mistä häntä epäillään.

”Musta laatikko” on terminä peräisin Ranskan Dreyfus-jutusta, jossa kaikkia todisteita väitetystä maanpetoksesta ei näytetty edes syytetylle, vaan ne tuotiin mustassa laatikossa eli salkussa tuomioistuimen tarkasteltavaksi. Juttu oli historian kuuluisimpia oikeusmurhia, jonka muisto elää.

En vastaa puhelimeen, kun nukun. En vastaa välttämättä, vaikka olisin hereillä. Puhelinturismia esiintyy edelleen. Muutamalla sairaalalla ja vastaavalla on erittäin salainen puhelinnumeroni. Se telefooni on aina päällä.

Sitä vastoin kirjoitan kun kuorsaan. Eilen pohdin pitkin päivää, miten näillä tekniikoilla saisi aika helposti makuuhuoneen kattoon tähtitaivaan. Yöllä havahtuessa voisi katsoa Ison Karhun asennosta summittaisen kellonajan ja varmistaa, että Pohjantähti on paikallaan. Myönteinen tulos lohduttaa.

Papuusia en enää näe. Jossain Thompson-Setonin erä- tai retkeisykirjassa sanottiin, että ”papuusi”, eli intiaani-idin selässään kantama påikkuinen, on Otavan tähtikuvion Alcor, ”silmäkoittaja”. Joka sen erottaa, hänellä on terveet silmät. Se on kuudennen tähden, Mizarin vieressä.

Sitten ajattelin, että olisi hienoa rakentaa kokonaan läpinäkyvä toinen kerros. Emme tarvitse lisää tilaa. Sitä on liikaakin. Mutta jos voisi nukkua yläkerrassa, jonka kaikki seinät ja katto olisivat lasia tai ehkä lujaa muovia. Tässä ei edes olisi ketään näköetäisyydellä. Mahdollinen yksityisyys olisi hoideettavissa kaihtimilla.

Mutta hienointa olisi katto, joka olisi kuplan muotoinen ja joko liukas tai lämmitettävä niin ettei siihen tarttuisi lumi eikä jää. Voisi maate pannessaan ja vuoteeltaan noustessaan tutkia tuulen perät, katsoa kelin, tuulen haavan lehdistä ja pikku oksista, tervehtiä oravat ja katsoa, taasko tiaiset parveilevat.

Jollain yksikertaisella keinolla voisi yhdistää ilmanvaihdon ja kuuluvuuden ulos. Maaliskuisin täällä kiertelee tuntematon, keltainen kissa, ja noin viikon kuluttua siitä aloittaa mustarastas. Tänä vuonna varhaiskesästä metelöivät myös laulurastas ja satakieli niin että mietin, pitääkö soittaa poliisille.

En tästä asiasta kirjoita enkä vastaa kysymyksiin enkä kyselyihin, mutta nyt puhutaan taas ryhmärakentamisesta. Havitellaan jopa kerrostaloa pelkän konsultin turvin, käyttämättä rakennusliikettä.

Me teimme sen 1974-1974. Kahdeksan taloa tuli eikä rakennusliikettä ollut. Ongelmia ja vaikeuksia riitti, varsinkin kun kunta ei alkuunkaan pitänyt lupauksiaan kunnallistekniikasta eikä kaavasta. Mutta tavalla tai toisella kaikesta selvittiin, ja nyt olemme melkein kaikki vanhoja ihmisiä isoissa puutaloissa.

Sen varoituksen tunnen olevani velkaa, taustalla kun on sekä oma kokemus että kohtuulliset tiedot rakennushankkeiden sopimuksista, rahoituksesta ja kustannusten jakamisesta. Nimittäin ne, jotka ajavat kaikkein innokkaimmin yhteisyyttä, yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä, osoittautuvat sitten käytännössä kiusankappaleiksi ja osaavat myös häipyä paikalta, jos pitäisi oikeasti tehdä jotain tai maksaa. – Oma hankkeemme onnistui ihmisten kärsivällisyyden ja sisukkuuden ansiosta ja myös siksi, että turhat hörhöilyt karsiutuivat suunnitteluvaiheessa. Jonkun mielestä viidelle tai kahdeksalle perheelle olisi riittänyt yhteinen olohuone…