4. marraskuuta 2011

Unipuhelin


”Vihapuhe” on Aleksis Kivin käyttämä termi. Nummisuutarit:

Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut. »Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa. – Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta.”

Kivi on saattanut suomentaa sanan ”smädelse” tai ”förtal”. Kafkan ”Oikeusjuttu” –teoksen alussa on verbi ”verleumden”. Suomentaja, Arno Peromies –vainaja soitti minulle ja sai kärsiäkseen katsauksen Itävallan ja Saksan rikoslakien eroista. Saksassa oli jo Kafkan aikaan sama sääntö kuin nyt. Rikostutkinta edellytti nimetyn rikoksen mainitsemista. Itävallan rikoslaissa ”paha puhe” eli suomen vanhan lakikielen ”soimaus” riitti. Kafka jatkaa sanomalla, ettei Josef K. ollut ”tehnyt mitään pahaa”. Ja tässä Kafkan, lakitieteen tohtorin, kirjoittamassa teoksessa päähenkilö ei saa lopultakaan tietää, mistä häntä epäillään.

”Musta laatikko” on terminä peräisin Ranskan Dreyfus-jutusta, jossa kaikkia todisteita väitetystä maanpetoksesta ei näytetty edes syytetylle, vaan ne tuotiin mustassa laatikossa eli salkussa tuomioistuimen tarkasteltavaksi. Juttu oli historian kuuluisimpia oikeusmurhia, jonka muisto elää.

En vastaa puhelimeen, kun nukun. En vastaa välttämättä, vaikka olisin hereillä. Puhelinturismia esiintyy edelleen. Muutamalla sairaalalla ja vastaavalla on erittäin salainen puhelinnumeroni. Se telefooni on aina päällä.

Sitä vastoin kirjoitan kun kuorsaan. Eilen pohdin pitkin päivää, miten näillä tekniikoilla saisi aika helposti makuuhuoneen kattoon tähtitaivaan. Yöllä havahtuessa voisi katsoa Ison Karhun asennosta summittaisen kellonajan ja varmistaa, että Pohjantähti on paikallaan. Myönteinen tulos lohduttaa.

Papuusia en enää näe. Jossain Thompson-Setonin erä- tai retkeisykirjassa sanottiin, että ”papuusi”, eli intiaani-idin selässään kantama påikkuinen, on Otavan tähtikuvion Alcor, ”silmäkoittaja”. Joka sen erottaa, hänellä on terveet silmät. Se on kuudennen tähden, Mizarin vieressä.

Sitten ajattelin, että olisi hienoa rakentaa kokonaan läpinäkyvä toinen kerros. Emme tarvitse lisää tilaa. Sitä on liikaakin. Mutta jos voisi nukkua yläkerrassa, jonka kaikki seinät ja katto olisivat lasia tai ehkä lujaa muovia. Tässä ei edes olisi ketään näköetäisyydellä. Mahdollinen yksityisyys olisi hoideettavissa kaihtimilla.

Mutta hienointa olisi katto, joka olisi kuplan muotoinen ja joko liukas tai lämmitettävä niin ettei siihen tarttuisi lumi eikä jää. Voisi maate pannessaan ja vuoteeltaan noustessaan tutkia tuulen perät, katsoa kelin, tuulen haavan lehdistä ja pikku oksista, tervehtiä oravat ja katsoa, taasko tiaiset parveilevat.

Jollain yksikertaisella keinolla voisi yhdistää ilmanvaihdon ja kuuluvuuden ulos. Maaliskuisin täällä kiertelee tuntematon, keltainen kissa, ja noin viikon kuluttua siitä aloittaa mustarastas. Tänä vuonna varhaiskesästä metelöivät myös laulurastas ja satakieli niin että mietin, pitääkö soittaa poliisille.

En tästä asiasta kirjoita enkä vastaa kysymyksiin enkä kyselyihin, mutta nyt puhutaan taas ryhmärakentamisesta. Havitellaan jopa kerrostaloa pelkän konsultin turvin, käyttämättä rakennusliikettä.

Me teimme sen 1974-1974. Kahdeksan taloa tuli eikä rakennusliikettä ollut. Ongelmia ja vaikeuksia riitti, varsinkin kun kunta ei alkuunkaan pitänyt lupauksiaan kunnallistekniikasta eikä kaavasta. Mutta tavalla tai toisella kaikesta selvittiin, ja nyt olemme melkein kaikki vanhoja ihmisiä isoissa puutaloissa.

Sen varoituksen tunnen olevani velkaa, taustalla kun on sekä oma kokemus että kohtuulliset tiedot rakennushankkeiden sopimuksista, rahoituksesta ja kustannusten jakamisesta. Nimittäin ne, jotka ajavat kaikkein innokkaimmin yhteisyyttä, yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä, osoittautuvat sitten käytännössä kiusankappaleiksi ja osaavat myös häipyä paikalta, jos pitäisi oikeasti tehdä jotain tai maksaa. – Oma hankkeemme onnistui ihmisten kärsivällisyyden ja sisukkuuden ansiosta ja myös siksi, että turhat hörhöilyt karsiutuivat suunnitteluvaiheessa. Jonkun mielestä viidelle tai kahdeksalle perheelle olisi riittänyt yhteinen olohuone…


19 kommenttia:

  1. Hyvä kun huomasit tuon Aleksis Kiven! Nyt heti toimeksi: kaikki teokset pois kirjastoista ja roviolle. Kivelle jälkikäteen syyte vihan lietsonnasta. Kansakunta, joka ei pysty siivoamaan vihapuheita menneisyydestä, ei koskaan voi tavoittaa vihattomuutta nykyhetkessä, tulevaisuudesta nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  2. "Papuusi" löytyy esim. tästä: Ernest Thompson Seton, Kaksi partiopoikaa (alkup. Two Little Savages), WSOY 1957, s. 188. Suom. I.K. Inha

    Papoose = papoos, algonquiniksi "lapsi".

    VastaaPoista
  3. Minä en, valveilla ollessani, vastaa mistään mistä minua syytetään. Ja nukkuessani - jos nukun makeasti - vastaan vain unistani. Ps. Teippasin kerran makuhuoneeni kattoon tähtitaivaan. Aina, kun en saanut unta, tuijotin noita Led-lamppuja.

    Ja äkkiä oli Aamu.

    VastaaPoista
  4. Kun tuo Kafka ja yhteisöllisyys tuli mainittua, en malta olla vielä kommentoimatta neljännesvuosisadan takaisista kokemuksistani yhden vuoden ajalta Paskakaupunnissa jonka muistaminen puskee tuskan hien iholleni ja jonka muistan aina kun Kafka mainitaan koska kokemukseni mainitusta paikasta ovat kliseellä sanottuna Kafkamaisia.

    "Ja tässä Kafkan, lakitieteen tohtorin, kirjoittamassa teoksessa päähenkilö ei saa lopultakaan tietää, mistä häntä epäillään", kuten ei saanut allekirjoittanutkaan mainitussa pohjoisen kuvernementin kaupungissa.
    Lyhyesti kerrottuna yrittäessäni ystävällisesti ja kohteliaasti keskustella paikallisten alkuasukkaiden kanssa työpaikallani ja vapaa-ajalla he ikään kuin hypähtivät pari hyppyä taaksepäin alkaen puhua jos ylipäätään puhuivat jotenkin tylysti ja mitä ystävällisepään äänensävyyn puhuin heille sitä tylymmin minulle vastattiin muutuen puheensa pahimmillaan vihapuheeksi tulkittavaksi päättömäksi möngerrykseksi jota pahensi heidän käyttämänsä murre.
    Ookko nää, tuukko nää, meekkö nää, nääkkö nää, ekkö nää nää.
    Pian tunsin itseni arvottomaksi ja jotenkin kelpaamattomaksi ja aloin kuvitella olevani kaupungilla niin tunnettu hylkiö kummajainen että minusta puhutaan jo paikallisen sanomalehden sivuilla rivien välissä nimeltä mainitsematta.
    Vieläkin joskus öisin herään painajaisissani Paskakaupungissa ja silloin on hyvä katsoa tähdistä sijainti tai jos on siinä maassa ikkunasta että Ne ovat Aurajoen pohjoispuolella.
    Mitä opimme tästä?
    Ei pidä ryhtyä harjoittamaan yhteisöllisyyttä seudulla missä ystävällisyys tulkitaan heikkoudeksi.
    Ja ennen kuin rakennat talosi, heitä lastu virtaan ja odota vuoden kierto.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - kiitos. Juuri tuon Thompson-Setonin uuden painoksen sain joululahjaksi 1957 ja luin jouluaattoyönä ja sen jälkeen joitakin kertoja uudelleen seuraavina päivinä. Olin siis täyttänyt niinä päivinä 13.

    Kun käyn hakemassa lehden, lasken jalan maahan ja tunnustelen. Hiipimistekniikka esitellään teoksessa
    Rolf salolla : erään partiopojan, Kuonab intiaanin ja Skookum koiran seikkailut / Ernst Thompson Seton ; suomentanut I. K. Inha. (1914)

    VastaaPoista
  6. Vieläkös Jukka silmäleikkauksen jälkeen erottaa Otavan tähtikuviosta "silmänkoettajan" eli Alcorin? Vai onko enää muisto jäljellä..

    Valokuvissakin sitä on aika hankala saada näkyviin kun se usein "palaa" kiinni Mizariin, varsinkin pitkällä valotusajalla. Kuten blogistin kuvassakin..

    VastaaPoista
  7. JK: "Otavan tähtikuvion Alcor, ”silmäkoittaja”. Joka sen erottaa, hänellä on terveet silmät. Se on kuudennen tähden, Mizarin vieressä."

    Koska ilmaisu "kuudennen" voi aiheuttaa epätietoisuutta, niin selvennän että tuossa hienossa kuvassa se on Otavan toinen tähti vasemmalta, siis kapustan varressa.

    Ainakin suurennettuna kaksoistähti näkyy selvästi.

    VastaaPoista
  8. Kyllähän se melkoista vihapuhetta Juhanikin heti 7-veljeksen -romaanin alkupuolella esittää kun potaltavat luokkahuoneen särjetystä akkunasta Sonninmäelle lukkarin opetuksia karkuun. Niissä lauseissa saa kyytiä "Rajamäen rykmentti" ja kuppari Kaisan välitettäväksi myös pappisväelle tarkoitetut, tulikivenkatkuiset terveiset.

    Kiven tuotanto kuvastaa kauttaaltaan hyvin aikaansa, jota silloin on eletty sen aikaisten "elintasokuilujen" äärilaidoilla jos myös eri mielipiteitä edustavien välillä.

    Eikä se sen kummempaa ole ollut kuin nyt, vajaa 150 vuotta myöhemmin. "Maanpiirit" vain ovat siirtyneet hieman kauemmas: kun tarkasti katsoo, näkee jokainen oman takamuksensa maapallon toiselta puolelta, joten ihan sama, pyllistääkö vai kumartaa...

    Onko tuo 1974-1974 oikein? 8 taloa yhden vuoden aikana ja minkä suuruisella -taitoisella, porukalla? Ihan kirvesmiehenä kyselen.

    VastaaPoista
  9. Tulipa mieleeni:

    Kaikolla muistelen entistä hammaslääkäriäni, jolla oli maailmankartta katossa. Potilas sai rauhassa uppoutua katselemaan sitä lääkärin tehdessä omia hommiaan.

    VastaaPoista
  10. Jatketaan Kivellä lasi-/muovikatosta: moniale kartaa miehen aatos ja kuka voi sen eteen ansoja asetella (vapaa siteeraus).
    Ryhmärakentamisesta JK on harvinaisen oikeassa. Ei ole sattuma, että ns. kertarakentajista on rakennusalalla systeemaattisesti pyritty eroon, ettei samoja virheitä tehtäisi kerta kerran jälkeen uudelleen. Usein tuollaiseen rakennuttajaryhmään kuuluu joku "innovatiivinen" henkilö, joka haluaa tehdä teknisesti jonkin uuden ratkaisun (=riskirakenteen). Lisäksi harva ryhmärakentaja miettii sitä näkökohtaa, että kun aika ja elämä pakottavat perustajaosakkaan vaihtamaan asuntoa, löytyykö vakiintuneeseen yhteisöön uutta, valmiiseen yhteisöön sopeutuvaista asukasta ja mikä tämän asian vaikutus on myyntihintaan.
    Kaiken kaikkiaan on parempi, että ammattimaiset rakennuttajat tekevät normaali-ihmisille standardiasuntoja. Jokaisen asunnon ostajan asia on sitten tehdä asunnosta oma koti.

    VastaaPoista
  11. Ad Valto Ensio: - hämmästyttävän hyvät teollisesti esivalmistetut puiset pientaloelementit (Bungalow), kaksi kirvesmiesporukkaa ja kaksi asukasta, jotka osasivat tehdä itse jopa valut. Ja kahtena kesänä siis.

    Bungalowin suuri heikkous, joka kai sen kadotti markkinoilta, oli tasakatto. Tännekin rakennettiin myöhemmmin erilaisia harjoja. Ei kestä hyvinkään tehden puutalossa tasakatto Suomen oloja.

    Elementtien asentaminen vaati timpureilta suurta tarkkuutta, koska toleranssit ovat epätavallisen pienet.

    Pilari-laatta -puutalo on kyllä ollut hyvä. On väen vähetessä muuteltu väliseiniä, kun kantavia seiniä ei siis ole. Pilarit ovat kuuskutosta.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - ei näy Papuusi, ei. Pakettiauton näen liikenteessä, mutta en ilman silmälaseja.

    VastaaPoista
  13. Bungalow on edelleen markkinoilla. Meillä on naapurustossa kaksi niitten taloa.http://www.bungalow.fi/#!tuotteet

    VastaaPoista
  14. Asuin kahdeksan vuotta Otavantie osoitteenani. Jouduin muuttamaan, ja nyt on Otavan tähtikuviota niin ikävä. Ikävä myös syksyn mustan maan aikaista taivaankannen tähtien paljoutta ja Linnunradan vaaleaa utua. Otava on kuitenkin se ikävöidyin, kun sen joka ilta kohtasi. Joka ilta harjasin hampaani avoimen ikkunan ääressä, pimeään aikaan tuo tähtikuvio edessäni. Mietiskelyhetki se oli toki kesäisinkin. Mutta talvi-illan pohjoispuoleinen taivas, jossa Otava niin lähellä ja suuret kuuset ja laaja reviiri ylipäätään, saatteli nukkumaan toisenlaiseen uneen kuin kaupungin valot. Nyt näen lukuisat valaistut ikkunat, huoneitani häikäisevät katulamput ja kohta varmaan kaikenkirjavat valo- ja välkkynauhat parvekkeilta. Ja omaa naamaa katsoo peilikaapin lasista viimeiseksi ennen yötä, ennen valojen sammuttamista. Otavantiellä elämä suuntautui asunnosta ulos. Kaupunkielämä on elämää pienissä huoneissa sälekaihdinten ja verhojen takana.

    VastaaPoista
  15. Riemuidioottien vihaajaperjantaina, 04 marraskuuta, 2011

    Tässä muutama päivä sitten kun äärimmäisen typerä häly maailman seitsemäsmiljardis-ihmisen* syntymästä uutisoitiin, niin samalla uutisissa venäläiset esittelivät omansa, raukka parka oli kiedottu tiukkaan kapaloon, että tuskin pääsee edes pieraisemaan. Alkukantaisen kulttuurin merkki kuten papoose-pakkaaminen.


    *ihmisten lukumäärää ei voida koskaan laskea tarkasti. Tuollaiset laskelmat antavat kalliisti koulutetuista tilastoihmisistä idiootin kuvan. Vähän sama kuin säätoimistoissa jahdataan jotain v-n ennätystä. Eikö ole parempaa ja hyödyllisempää tekemistä? Se seitsemän miljardis saattoi syntyä vaikka missä.

    VastaaPoista
  16. Niin.

    Olen miettinyt koko ikäni ja kysynytkin joskus ihmisiltä, -vailla olen vielä vastausta, osaiko Kemppinen tai joku lukija vastata:

    Jos rakentaa pallonmuotoisen talon niin miten määritellään lattiapinta-ala?

    Pallomuodossa on etunsa. Tilavuus verraten seinä+katto+ lattiapinta-alaan on maksimaalinen.
    Pölytkään eivät kerry nurkkiin ja kaikki tipahtaneet esineet löytää ennen pitkää tilan keskeltä.

    Mutta miten ilmoittaa oikeaoppisesti se lattiapinta-ala?

    VastaaPoista
  17. Niin tykkänään yöhön vaipuneena

    sanoi mies jolla oli elinikäinen
    patologinen uniongelma, Herr doc F.K.

    Selittää juuri niin paljon
    kuin itse kukin lukija hyväksi havaitsee.

    VastaaPoista
  18. Ad Murphy: - koska viistoistsa ullakkokerroksista on kerrosalan mittaussääntö, muistaakseni 1,4 metrin korkeudesta, veikkaisin suunnilleen samaa. Kysymys ja vastaus taitavat jäädä teoriaksi, koska rakennusvalvonta saattaisi heittäytyä hankalaksi talopalloa pohtiessaan.

    VastaaPoista
  19. Otavantie on ainakin Mikkelissä. Siellä on myös - se johtaa Rantakylään - VanhaOtavantie. Lämpsiskelen sitä joskus.

    VastaaPoista