5. marraskuuta 2011

Divarissa


Kerran sanoin vahingossa Pohjoismaisessa Antikvariaatissa, ”tässä divarissa”. Rouva Nilsson oikaisi tuohtuneesti, että tämä - - - ei - - - ole - - - mikään - - - divari.

Voi olla, että slangisana viittaa diverssimyymälään, jollaisen suomenkielinen nimi oli, niin kauan kuin niitä oli olemassa, sekatavarakauppa. Seuraava aste alaspäin oli romukauppa.

Tultuani Yrjönkadun divarista siitä uimahallin vierestä mukanani ylimääräinen kappale Pälsin ”Pohjankävijän päiväkirjaa”, uudempaa painosta, se kun on aiheen ja esitystavan puolesta viime vuosisadan hienoimpia kirjoja, mieleni oli hyvä.

Tein henkisen muistiinpanon ilmoittaa blogini lukijoille, että ainakin viime viikolla siellä oli hyllyssä karkeasti alihinnoiteltu (26 euroa koko satsi) Ramsayn ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen”, joka puolestaan on 1800-lukumme hienoimpia kirjoja, ja hauska kuin mikä.

Ei käy kieltäminen, että tavallisemmin käyn Hagelstamilla, varsinkin kun siinä on vinosti vastapäätä Kynsilaukka, jossa saa oivallista ruokaa ja ystävällistä kohtelua nyrjäyttämättä lompakkoaan. Entinen Putuksen Eskon EP-Kamera on muisto vain.

Kampintorin antikvariaatti on edelleen hyvä ja samat tutut miehet sinnittelevät tiskin takana kuin aina ennenkin, Holapan ja Ronimuksen päivistä asti. Aivan kaikkea ei ole antikka.net vielä vienyt.

Kirjojen lukeminen on parempi harrastus kuin niiden kirjoittaminen. Suosittelen sitä kaikille: lukekaapa kuulkaa kirjoja.

Hetkittäin ajankohtaiset tapahtumat, etenkin polyuretaanivaahdon tavoin pursuava populismi masentavat. Helppoja ratkaisuja. Ei tarvitse ajatella.  Ellette keksi syyllistä, niin me osoitamme teille sellaisen saman tien.

Kirjan lukija joutuu tekemään sen, mistä useimmat välttyvät, asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Kirjoissa on sekin hyvä puoli, että niistä toisista ihmisistä, joiden kanssa on päässyt lukemalla tutuksi, pääsee eroon panemalla kirjan kiinni ja hyllyyn tai viemällä takaisin kirjastoon tai myymällä antikvariaattiin ja juomalla rahat.

Aika harvasta kirjasta tosin saa kaljakolpakon hintaa, luulen. Ja mitä se ollut mahtaa maksaakaan?

Ennen kirjankustantajilla oli salainen indeksi. Kun molemmista menee pää sekaisin, romaanin ja Koskenkorvapullon piti maksaa suunnilleen sama. Pahaksi on mennyt. Verkossa väitetään, että hinta olisi jotain 20 euroa. Kelpo uutuusromaani ei irtoa ainakaan alle 25:n, aina ei edes alle 30 euron.

Kirjallisuuteen kouliintumisen vaikeus osoittaa, miten suuria hankaluuksia toisille tuottaa tunnustaa, että toisia ihmisiä on olemassa. Joitakin ottaa vielä enemmän luonnolle myöntää, että nuo toiset ihmiset ovat kummallisen samanlaisia kuin lukija itse.

Jos kansainvälisyydestä uskaltaisi puhua nykypäivinä, tähän voisi jatkaa, että ihmisissä on merkillisen samanlaisia piirteitä eri puolilla maailmaa ja kaiken kukkuraksi eri aikoina.

Puhe kirjan henkilöön ”samaistumisesta” on anteeksiantamattoman sekavaa sopertelua. Ei lapsikaan luule olevansa Tarzan. Hän vain leikkii Tarzania. Aikuisten voi olla vaikea myöntää leikkivänsä Akaki Akakijetvshiä, mutta sitä juuri teemme seuratessamme erään henkilön epäonnea päällystakkiasioissa. Ja miksi lukea? Kun maailma on täynnä neniä ja kiviä, ei ole mitenkään välttämätöntä lyödä omaa nenäänsä jokaiseen kiveen.




10 kommenttia:

  1. Jukka kirjoitti:siellä oli hyllyssä karkeasti alihinnoiteltu (26 euroa koko satsi) Ramsayn ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen”, joka puolestaan on 1800-lukumme hienoimpia kirjoja, ja hauska kuin mikä.

    Siitä erikoinen muistelma, että kirjoittaja täysin estoitta ja puolustelematta kertoo omat kämmellyksensä, jotka useamman kerran saattoivat hänet perikadon partaalle.

    VastaaPoista
  2. Mutkat suoriksi!

    Kemppinen: "Puhe kirjan henkilöön ”samaistumisesta” on anteeksiantamattoman sekavaa sopertelua."

    Tämän ällistyttävän lauseen jälkeen oli pakko lukea, mitä Wikipedia arvelee "samaistumisesta". Suosittelen artikkelia muillekin.

    VastaaPoista
  3. Samastumisia on tietysti, kuten arvon blogiukkoherra hyvin tietää, erilaisia ja eriasteisia. Eihän joku kurjalistokuvaus oikeasti kosketa, ellei uhrien kokemuksiin samastu. Sama pätee näissä tragedioissa, joissa reagoimme uhrien hätään vasta kun ne saavat kasvot.

    VastaaPoista
  4. Ainakin yksi diverssikauppa on olemassa käyttäen itsestään jopa sitä nimeäkin. Maitoa ja jauhoja siellä ei myydä, mutta häpeilemättä melkein kaikkea muuta.

    Kasvihuoneilmiö-elämystavaratalo taistelee olemassaolostaan vanhan Turuntien varrella Nummella Ykköstien liittymän no. 20 kohdalla. Bruukataan käydä kahvittelemassa rokokoo-tuoleilla istuen.

    VastaaPoista
  5. En ole muutamaan viikkoon kävellyt sitä kautta, joten kiinnostaisi, onko Yrjönkadun uimahallin sisäänkäynnin päälle laitettu takaisin se mainio "Bad Sauna" -teksti? Tai ehkei sillä ole enää katetta, kun narkkarit ja aggressiivisimmat miehimykset on siistitty pois...

    VastaaPoista
  6. Hyvä, silkkaa asiaa! Vähänpä ihmisiä tuntisin, ellen olisi tavannut kaikkia niitä, joihin kirjoissa olen tutustunut. Paremmin kuin tosielämässä usein.

    VastaaPoista
  7. Ensimmäisiä lukemiani kirjoja lukemaan opittuani syksyllä 1960 taisivat olla muumikirjoja lainattuna kansakouluni pienestä kirjastosta. Ne kirjat olivat kääritty ruskeaan paperiin.
    Kotikirjastosta aloin lukea aika pian aikuisten kirjoja joista mieleeni on jäänyt A E Järvisen erätarinat Hankien kertomasta ja Erämaan lastuista sekä tapani merkata kynällä ruksaamalla paikka mihin asti olin kulloisellakin lukukerralla lukenut.
    Joskus olen ruksannut kesken lausetta. Olen kai siinä vaiheessa vielä enemmänkin tavannut tekstiä kuin lukenut kirjaa mutta tuo Järvinen on kyllä suuresti aikanaan päässyt vaikuttamaan miten sanoisin ajatusmaailmani kehittymiseen.
    Sitä olen joskus ihmetellyt että miksi pidin poikien seikkailukirjoja aika tylsinä poikkeuksena ja nyt kirjoitan väärin Curwoodin intiaanikertomukset joista mieleeni jäi vanha intiaaniopas Mukoki jota pitkään leikin metsässä.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Näissä Ramsayn muisteloissa oli muistaakseni eräs ainoista omakohtaisista aikalaiskuvauksista nuoresta Stenvallin Alexista.

    VastaaPoista
  9. >>Aivan kaikkea ei ole antikka.net vielä vienyt.<<

    Onhan tämä nettikauppa nykyaikaa. Muutamasta linkistä pääsee kollaamaan jopa sadan divarin valikoimia, vieläpä kaikessa rauhassa ja milloin haluaa. Silloin siinä saattaa kivijalkakauppa helposti unohtua. En ymmärrä MIKSI maksaa jossain Hagelstamilla X-kertainen hinta kun saa saman kirjan lähipostiin monta kertaa halvemmalla? Ehkäpä Kemppisen kaltaisilla
    "keskiluokkaisilla" on sellaiseen varaa, mutta tavallisella kirjoista kiinnostuneesta duunarilla EI!

    Kas tässä on kunnon kirjamestat netissä ja muuallakin:

    http://www.tie.to/kirjat/

    Olenpa täälläkin tainnut joskus Antikka.net -ketjua mainostaa. Satoja sotakirjoja sieltä ostaneena ja ketjun "pääpaikkassa" Reisjärvellä käyneenä olen kerralla MYYTY!.

    Toki divarin kehumisessakin kohteen ratkaisee valikoima ja hintataso. Oman mielenkiintoni kohteet nyt sattuvat löytymään juuri tuolta ja tietenkin tästä toisesta, joka on vieläkin isompi ketju eli Antikvaari.fi


    Tämä linkki myymälöineen on tullut minulle aika kalliiksi viimeisen 6:n vuoden aikana:

    http://www.tie.to/kirjat/

    VastaaPoista
  10. >>Pälsin ”Pohjankävijän päiväkirjaa”, uudempaa painosta...<

    ...näyttää netistä löytyvän runsaasti ja halvimmillaan jopa parilla kympillä. Kirjan hintaskaala on 20-50€, yleensä noin 30.

    1. painostakin saa normaalikuntoisena jopa 35:lla!

    Sakari Pälsi : Pohjankävijän päiväkirjasta / Arktisia kuvia
    Otava , 1919-1920, 271+120 s., painos: 1, kunto: K3, Jälkisidos, 35 EUR


    Pälsi Sakari Pohjankävijän päiväkirjasta - Matkakuvauksia Beringiltä, Anadyriltä ja Kamtshatkasta
    Otava, 1982, 258 s., painos: 2., kunto: K3, Sidottu, ei kansipapereita, 20 EUR


    Tästä toisesta näyttää olevan kovasti tarjontaa 1. painoksen, 4-osainen, 60 eurosta aina 2:n painoksen, 2-osainen, 14 euroon.

    AINOA OIKEA hinta on vain se, millä ostettava tavara lähtee tai millä sen saa. Niin se on autokaupassakin.

    >>karkeasti alihinnoiteltu (26 euroa koko satsi) Ramsayn ”Muistoja lapsen ja hopeahapsen”<<

    Ramsay Anders Muistoja lapsen ja hopeahapsen I-IV (Ikivihreitä muistelmia)
    WSOY, 1966, 331+287+309+353 s., painos: 1, kunto: K3, Sidottu kansipaperein, 60 EUR


    Ramsay Anders : Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1 ja 2
    WSOY, 1987, 615+660 s., painos: 1., kunto: K3, Sidottu kansipaperein, 14 EUR

    VastaaPoista