Mielenkiintoinen kommentti pani miettimään, miten ”Chaplin” oli päätynyt kulkuriksi. Ajatus romahtaneesta käsityöammatista tuntuu hyvältä. Lasimestari?
Amerikassa lienee ollut tavallista, että tavallisen maan möyrijän yläpuolella oleva käsityöläinen, ”mestari”, käytti valkosita paitaa, solmiota, knallia ja kävelykeppiä. Tsapen tapauksessa paidan korvasi ”simsetti” eli pelkkä kaulaan ripustettava etumus. Oli ennen käytössä guttaperkasta valmistettuja kalvosimiakin, jotka kiinnitettiin ranteisiin takin alle.
Entä Ohukainen? Kukaties pankin tai kauppaliikkeen juoksupoika, kunnes toheluus tuli piinallisen tutuksi.
Mietin suuria staroja ja ajattelin, että esimerkiksi Clint Eastwood, Sean Connery ja Burt Lancaster ja kukaties Cary Grant ovat hyvin samanlaisia. Olemuksessa oli letkeyttä – sellainen pökkelö kuin Charlton Heston on aivan toivoton. Liikunnallisuus on tärkeää. Tsape, Keaton, Lancaster ja Grant olivat täysinoppineita akrobaatteja näyttelijöiksi ruvetessaan. Oliver Hardy muuten oli korkeakoulunsa hakamies jalkapallossa ja Hollywoodin toiseksi paras golfin pelaaja; niinpä hän hallitsee muhkean massansa pikkurilliä myöten. John Wayne oli keskimääräistä paljon parempi urheilija USC:ssä (collegessa).
Staraan kuuluu vielä pilke. Sankari ei ota itse itseään aivan vakavasti. Arskalta (Schwartzenegger) kesti kauan oppia tämä. Sankari ei vetoa, vaikka ulkomuoto olisi maailman komein, ellei katsoja näe, että siellä on ihminen sisällä.
En ole varma, onko meillä ollut muita megaluokan tähtiä kuin Tauno Palo, johon kaikki edellä esitetty sopii täydellisesti. Miettikääpä huviksenne vanhan kotimaisen filmin miestähtiä – kamalia jäykkäperseitä (Eino Kaipainen, Jalmari Rinne). Esko Salminen oli ehkä parhaimmillaan tähti, mutta aikakauden ilmasto ei oikein tunnustanut tähtikulttia. Jopa Veikko Sinisalo oli kuulemma mykistävän hyvä Peer Gyntinä.
Suuren hahmon lähtökohta on aina stereotypia. Sana tarkoittaa jäykistynyttä ja ylettömiin yksinkertaistettua ja yleistettyä kuvaa, käsitystä tai mielikuvaa. ”Kreikkalaiset ovat huijareita” on ajankohtainen stereotypia. (Tuhat tai tuhat viisisataa vuotta on kehuttu, että kreikkalainen pettää kaupoissa jopa armenialaisen ja juutalaisen.) Siis: rasismin yksi elementti on tämä.
Tuollainen ajatus- ja puhetapa on käytännössä välttämätön, vaikka se siis johtaa kohtuuttomuuksiin ja virheisiin. Puhtoinen sankari on stereotypia – henkilö jossa ei ole mitään vikaa, ei pienintäkään virhettä.
Mika Waltarin käsikirjoittamassa elokuvassa rantajätkä voi osoittautua yliopiston professoriksi (”Professori Masa”). Armand Lohikosken tai Aarne Tarkaksen ohjauksessa Pekka Puupää ei olisi voinut nousta katederiin tgai voittaa juoksukilpailuissa (muita kuin pihanmies Pikkaraisen).
Olettehan huomanneet, että Spede osasi pelehtiä tällä ilmiöllä. Uuno Turhapuro nousee kertausharjoituksissa upseeriksi, johtaa sinfoniaorkesteria, ties mitä. Hän voi voittaa lotossa, ainakin melkein.
Kirjoitin äskettäin samaistumisesta, ja joku kommentoi pelästyneesti. Ajattelin tuossa kohdassa stereotypioita ja siis samastamisesta, en samastumisesta. Valitan. Sanat ovat lähellä toisiaan.
Välttämättömän tyypittelyn esimerkki voisi olla Kansallisteatterin uuttakin uudempi ”Tuntematon sotilas”, jossa kaikki näyttelijät olisivat naisia. Katsojilla olisi vaikeuksia. Ajatusleikki on hyödyllinen, koska Tshehovin ”Kolme sisarta” kääntyisi sovittamalla kolmeksi veljekseksi. Aleksis Kiven ”Seitsemän sisarusta” osoittaa lyhyesti, ettei romaanissa seurata kasvamista kansalaiseksi tai alamaiseksi, järjestyneen yhteiskunnan jäseneksi. Kysymyshän on isättömiksi jääneiden poikien varttumisesta miehiksi eli miehen roolien omaksumisesta. Onkohan Simeoni homo?
Jos pääsisin ohjaamaan, haluaisin tehdä ”Nummisuutarit”, jossa Esko olisi miellyttävä ja sävyisä intellektuelli ja humalakohtauskin unta tai kuvitelmaa. Muuttaisin Karrin häät eli valtausyrityksen yritysvaltaukseksi. Mikko Vilkastus olisi luonnollisesti juristi ja Merimies Niko Tahitilta palaava vuorineuvos…
Nummisuutarit minä uudestaan kirjoitaisin semmoisiksi, että Esko sanoisi: "Kahtokee, paljo kelleen ei ole vaatteita yllään, hel--n nudistit!"
VastaaPoistaYhteiskunta siihen vastaisi: "Turpa kii ja oos aloillas, kun Niinistö pukeutuu plyyshiin"
Ohukainen ja Paskiainen, niinpä niin, mutta aikaisemmin Lipposen ja Väyrysen toilailuja ei ole totuttu punnitsemaan kilogrammoissa ja ohukaisen roolikin on ollut epäselvä!
Tsape voisi tänäpänä ent. pääminister. kaltaisesti humoroida: ontuisi kummallisesti ja lausumoitsisi sitten: "Saakeli kun jalat liikkuu epätahdissa, taijan mennä leikkaukseen ja lopettaa aivotoiminnan, aikun tää valta muuten on kivaa!"
Pekka Haavisto siinä Nummisuutareissa äkkiä ähkäisisi, pöytien kaatamisen jälkeen: "Minä muuten en ole yhden asian henkilö, mulla oli ajatuskin joskus vuonna -83!"
Esko siihen kännipäissään suorasukaisesti lausuisi: "Turpa kii, se sun ajatukses oli, et pääsis valtaan kiinni!"
Pekka sanoisi: "Niih, nii-i, muta oletteko vielä panneet merkille valokuvieni uutta valtiomies poseerausta?
Chaplinin hahmossa oli tosiaan oleellista, että hän oli kulkuri, joka esiintyi herrasmiehenä: mahdoton ristiriita, ja Richard Dyer on esittänyt, että suurimpia tähtiä ovat ne, jotka pelkistävät mahdottoman ristiriidan luontevan selkeäksi hahmoksi. Elvis = gospel + blues (jumalan ja paholaisen musiikki). Marilyn = viattomuus + kokeneisuus.
VastaaPoistaKalkeereuspaperijäljenteenä säädetty elinkeinovapaus,svaboda säädyllisyydestä,
VastaaPoistamaahantuotu kyrillisin kirjaimin jne. Siis nämä
huomiot tai ajatuskulut joita huippuyksiköt
selvittävät ja falsifiovat mitä kernaammin (?),
ovat starojen kadon syitä,ai eivät,no en ota todistustaakkaa.
Räätäli Halme palasi Pentinkulmalle,koska Tampereella oli menossa brutaali kilpailu
vaatevalmistamoissa. Emil Aaltosen ja hänen
suutarikavereittensa -ja vihamiestensä- kamppailu alkavaa tehdaskenkää (Saksasta)
vastaan,kertoo Starojen tuhosta, mestarien
aikauden vaipumisesta ja tiede/upseerikoulujen
otteita kopioivien managerien ilmaantumsesta
johtamaan tuotantodivisioonia.
Sairaiden hoito oli, ja Berlusconin Italiassa yhä olisi, nunnien/diakonissojen varassa ja heidän itsearvokkuutensa pelastustietä. Ihmisyyttä molemmille,palveltaville ja palvelijoille.
Millä auttamismielellä uskoisit tämän Ambulanssibisneksen (nyt liikavelkainen) käynnistetyn ? Ihan oikein,rahantekokenttänä.
Palveltavien ja palvelijoiden perikadoksi.
Onneksi muistotkin uhrimielestä,kiitollisuuden
palkitsevuudesta ; vahvemman omanarvonkohutumatunnosta heikompien nostamistyössä, ja muu joutava rahankitka ja
viihtymisestoisuus pestään meistä markkinatiedotteiden ja muun signaalitulituksen
alta.
Jukka Sjöstedt
Kreikasta sen verran, että se on hallitusmuotojen ehdoton edelläkävijä. Demokratia on siellä jo taakse jäänyttä menneisyyttä. Jo jonkin aikaa siellä on eletty kleptokratiassa. Systeemi, johon me muut olemme vasta pikkuhiljaa menossa.
VastaaPoistaVai mihin luulette niiden satojen miljardien menneen - kadunmiehen taskuunko ? Ei niihin mahdu.
Antiikin Kreikan klassisista näytelmäkirjailijoista vain Aristofanes kirjoitti komedioita. Troikka Aiskhylos, Euripides ja Sofokles operoivat tragediapuolella.
Mihin kastiin tämä nykyinen sirkus lopulta menee, on näkökulmakysymys. Ehkä Olli Rehn voisi uudelleenmuokata jonkin noista vanhoista jutuista ?
Äsken Hakaniemen hallissa kahvilla käydessä tuli vielä mieleen Richard Dyerin ajatus, että tähdessä yhdistyy tavallisuus ja epätavallisuus. Tämä lienee Tauno Palon suuruuden salaisuuksia.
VastaaPoistaSuuri näyttelijä hallitsee tragedian ja komedian. On sanottu, että suuri koomikko onnistuu vakavassa draamassa mutta vakavan draaman taitaja ei välttämättä komediassa.
Chaplin on koomikoista omaa luokkaansa traagisuutensa ansiosta. Kaupungin valojen loppukohtauksessa kulkuri kohtaa neidon, jolle hän on antanut näkönsä takaisin, ja neidon nähdessä kulkurin ensi kertaa kulkuri itsekin näkee itsensä ensi kertaa. Se ei ole onnellinen loppu.
Chaplinin ristiriitoihin kuuluu vielä tämänpuoleisuus ja tuonpuoleisuus. Raamatun mukaan paratiisista karkotuksen jälkeen ihminen on ollut muukalainen omassa maailmassaan. Sitäkin ilmentää kulkuri.
Samantapaista näkemystä ilmentää myös Aki Kaurismäen Le Havre.
Oletteko panneet merkille kuinka huono näyttelijä Tapio Rautavaara oli? Siis todella onneton. Kökkö kuin mikä ja esitti aina lähinnä itseään, roolista huolimatta. Aika vähän tästäkin faktasta puhutaan mutta olympiasankariahan ei saisi arvostella, joten..
VastaaPoistaJouko Turkka ja Peter von Bagh pohtivat myöskin sitä mielenkiintoista ajatusta minä hahmona Chaplin tulisi nyt esiin, tänä päivänä. Olisiko se enää kulkuri? Kulkureillakin on nykyään kännykät ja pikkutakit.. Mielenkiintoinen ajatus joka tapauksessa, eivät tainneet Turkka ja Petterikään päästä kiinni mihinkään hahmoon. Ehkä sellaista ei enää yksinkertaisesti ole, tässä tietoyhteiskunnassa.
Chaplinhan oli täysin urbaani hahmo. Olisi vaikea kuvitella Chapea jonnekin maalaismiljööseen heinähattujen sekaan..
Mikä Chape olisi puoluekannaltaan, persuko muka?
Tapio Rautavaara - letkeä stara joka lajissa.
VastaaPoistaSimeonin homous on liian itsestään selvää ja asenteellista: hieman outo hihhuli, joka ei mennyt edes naimisiin.
Jos Jukolasta homo pitäisi nimetä, niin ehdottaisin Lauria.
ANTEEKSIPYYNTO:
VastaaPoistaHyvin joustava romaanihahmo nayttaa olevan tama Jussi Ketolakin, Kauhavalta, sittemmin Petroskoista jne. Arvostelin niita Tuurin
psria kirjaa kovin huonoksi, mutta sorruin ostamaan taman Ikitien. -- Ei Kemppinen turhaan kehunut. Oli minunkin makuuni, hyvia tyypeja ja kiemuroita historiallisten tosiasioiden ymparilla. -- Voinko saada anteeksi?
Subliimi ja naurettava on sekin niitä vastakohtapareja, jollaisten yhdistäminen on tähteyden perusmagmaa.
VastaaPoistaChaplin kertoi oppineensa jo lapsena Karnon varieteessa, että kurjimman slummikohtauksen aikana sopi soittaa barokkista hovimusiikkia.
Kun hän teki Kultakuumeesta sonorisoidun laitoksen vuonna 1942, hän laittoi kullankaivajien karun tanssihallin musiikiksi Tshaikovskin suuren valssin Prinsessa Ruususesta, vaikka näkemämme vaatimaton soittokunta ei mitenkään pystyisi esittämään sellaista.
Tanssikohtaus on unelmien täyttymystä, mutta kun Charlie sitoo vyötärölleen narun estääkseen housujaan valahtamasta alas, mukana seuraa koira, jonka talutushihnan kulkuri on sitonut itseensä.
Minä ohjaisin Ryysyrannan Joosepin uudestaan.
VastaaPoistaUudessa sovituksessa Jooseppi Kenkkunen perustaisi yrityksen halkotöiden ja pontikankeiton ympärille. Jooseppi rekrytoisi viikottain lisää porukkaa hommiin, ostaisi lehmiä velaksi ja rakennuttaisi 10 lehmän navetan. Hän myisi pontikkaa, viinaa halvemmalla, myisi polttopuut halvemmalla, kuin omasta metsästä otetut ja maito olisi halvenpaa, kuin omista lehmistä lypsetty.
Naapuripitäjän nimismies ja maamiesseura olisivat Joosepin keskeisiä tukijoita.
Kustannusrakenteen kestämättömyys ja tulorahoituksen riittämättömyys olisi täydellinen yllätys, juonen kliimaksi. Loppuosan velkasaneeraus -episodia Jooseppi katseli, ei taivaanportilta, vaan Kanarian saarilta.
Elokuvan sponsoroisi Hes Sairaankuljetus Oy.
Ad Arska: - ja karhu saataisiin lääninverovirastosta, eikö vain.
VastaaPoistaAd Omnia: - olette saaneet joukolla ajatukseni horjumaan. Taidanpa katsoa kaikki Chaplinin pitkät ja nipun lyhyitä päälle.
VastaaPoistaBarokkiooppera..., Commedia dell'Arte... Gogol.
Vaistomaisesti vertaisn Chaplinia elokuviin, mutta se voi olla virhe. Tiedämmehän kaikki, ettei hänellä ollut edeltäjiä eikä seuraajia. Ehkä en miettinyt sitä primitiivisyyttä, joka hänen teoksissaan on. Luulen että ne samat henkilötm, jotka veistivät eebenpuisia naamioita ja valoivat Beninissä raudasta uskoattomia veistoksia, nauraisivat nuotiotuolillaan vatsaansa pidellen Chaplinin kulkurille.
Raportin aikanqaan.
Oliko meillä tähtiä Tauno Palon lisäksi? Oli tietysti,, ihan oikeita. Mieleen tulee ainakin loistava Uuno Laakso, notkea Aku Korhonen ja ehkä vielä häpeämätön Lasse Pöysti. Uuno Laakso tietenkin suurimpana. Loistava elokuvissa "Särkelä itte" ja "Tulitikkuja lainaamassa", joissa molemmissa häntä tyylillä komppaa Aku Korhonen.
VastaaPoistaAd Antti Alanen
VastaaPoistaEi kulkurin ja herrasmiehen välillä ole ristiriitaa, päin vastoin.
Herrasmiehen käytös on rikkaalle harrastus, mutta kulkurille se on elinkeino.
Chaplin omaksui kulkurin roolin alkamalla matkia mentorinsa kuuluisan koomikon ja laulajan "Fatty" Arbucklen asua, liian isoja housuja ja liian pientä hattua sekä kävelykeppiä.
VastaaPoistaChaplin jatkaa angloamerikkalaista vaudeville-perinnettä. Monet mykän filmin tähdistä olivat viihdealalla monta sukupolvea toimineitten sukujen jäseniä. Esiintyminen oli heille tuttua lapsuudesta asti.
1900-luvun alussa työmiehetkin käyttivät pukua ja silinterihattua. Vanhoissa valokuvissa voi nähdä kantajia silinterihattu päässä ja iso matkakirstu tai puulaatikko olkapäällään. Heillä ei ollut varaa erikseen arki- ja juhlavaatteisiin.
Kiinnostava on myös hovimestarin ja herrasmiehen asun samankaltaisuus, jota ovat käyttäneet salapoliisiromaaneissaan mm. Chesterton ja Agatha Christie.
In an interview in 1933, Chaplin explained how he came up with the look of the Tramp:
VastaaPoistaA hotel set was built for (fellow Keystone comic) Mabel Normand's picture Mabel's Strange Predicament and I was hurriedly told to put on a funny make-up. This time I went to the wardrobe and got a pair of baggy pants, a tight coat, a small derby hat and a large pair of shoes. I wanted the clothes to be a mass of contradictions, knowing pictorially the figure would be vividly outlined on the screen. To add a comic touch, I wore a small mustache which would not hide my expression. My appearance got an enthusiastic response from everyone, including Mr. Sennett. The clothes seemed to imbue me with the spirit of the character. He actually became a man with a soul - a point of view. I defined to Mr. Sennett the type of person he was. He wears an air of romantic hunger, forever seeking death, but his feet won't let him.
Kovasti kaikki näyttävät Chaplinista tykkäävän, minulta ei onnistu.
VastaaPoistaJamppa on joka otoksessa jotenkin niin täynnä omaa erinomaisuuttaan ja nerokkuuttaan, että häijyä tekee.
Väärin kuultua elokuvareplikointia:
VastaaPoistaAku Korhonen: "Älä hätäile Sigrid, kyllä pillu löytyy..."
Tauno Palo oli aateliskulkuri Kulkurin valssissa. Kyllä noissa hahmoissa vastakohtaisuuksilla pelataan, mutta roolit ovat yllätyksiä täynnä, kun mikään ei ole miltä näyttää ja päästään teatterin ja näyttelemisen alkuperäisten arvoitusten ääreen. "Miksi olet niin surullinen?", kysyi Cocteau. "Koska olen tullut rikkaaksi näyttelemällä köyhää", vastasi Chaplin.
VastaaPoista"Esko olisi miellyttävä ja sävyisä intellektuelli ja humalakohtauskin unta tai kuvitelmaa."
VastaaPoistaMiksi ihmeessä, siitähän se vasta draama syntyy kun aina mielyttävä ja sävyisä henkilö humalassa näyttää todelliset, ptoutuneet tunteensa.
Muuten loistava idea, toivottavasti A. Kaurismäki lukee blogia ja saa uuden idean sitten kun satamatrilogia on tehty (vrt Hamlet liike-elämässä).
Mutta se se vasta mielenkiintoista olisi kun joku ym. tasoinen ohjaaja tekisi Seitsemän veljestä - blogistin kuvaamana mieheksi kasvutarinana - nykyaikaan. Jotta päähenkilöksi ei tarvisi valita mitään pohjoista lahkolaista, kyse voisi olla karkaavasta tarkkailuluokka/koulukoti-ryhmästä.
Antti Alanen kirjoitti, että "suurimpia tähtiä ovat ne, jotka pelkistävät mahdottoman ristiriidan luontevan selkeäksi hahmoksi. Elvis = gospel + blues (jumalan ja paholaisen musiikki.."
VastaaPoistaNäin on, mutta se pelkistäminen on mahdollista, koska näissä musiikeissa on jotain yhteistä, jopa yhteinen juuri. Jotkut muut (esim. Sam Cook) tekivät samaa kuin Elvis siirtymällä gospelista maallisen muuttamatta silti kummemmin tyyliään. "Godin" tilalle "baby", ja siinä se on.
Chaplinista vielä. Hän on todennut jossain, että huomasi vasta myöhemmin kulkurihahmonsa muistuttavan lapsena Lontoon kaduilla näkemäänsä juoppoa ajuria.