7. marraskuuta 2011

Korkein oikeassa


Korkein oikeus antoi perjantaina ratkaisunsa (KKO 2011:02)  tekijänoikeusasiassa, jossa kantajana oli kääntäjä, Paula Herranen, ja vastaajina WSOY ja useiden kustantajien yhteinen taskukirjayhtiö Taskukirja Loisto Oy. WSOY oli tehnyt tavanomaisen sopimuksen kääntäjän kanssa Danielle Steelin romaanin ”Peilikuva” suomentamisesta ja julkaisemisesta. Sen jälkeen WSOY oli antanut käännöksen Loistolle käytettäväksi taskukirjana.

Yhtiöt velvoitettiin suorittamaan Loisto hyvitystä ja WSOY korvausta kumpikin 1 000 euroa korkoineen.

Tämä kirjoitukseni ei ehkä kiinnosta muita kuin joitakin juristeja ja kirjailijoita sekä tietysti kääntäjiä. Vaikka ratkaisu on merkittävä prejudikaatti, käytäntö lienee jo muuttunut ja epäilen kustantajien pitävän jatkossa puolensa. Ratkaisun käytännön merkitys jää siis nähtäväksi. WSOY:n, Otavan, Tammen ja Gummeruksen omistama Loisto lopetti toimintansa 2010 ehkä tämän jutun takia. Alemmat oikeudet olivat tulleet samaan lopputulokseen kuin KKO nyt. Tavaramerkki on sivullisella.

Mainitsin tästä tapauksesta blogissa kuultuani siitä juttua kaupungilla. En tiennyt, että Boreniuksen toimisto edusti asiassa yhtiöitä ja siis hävisi ennen kuin keksin eilen kysyä. Olen joutunut kuluneina vuosina marisemaan ja motkottamaan KKO:n ratkaisuista juuri tekijänoikeutta koskevissa asioissa. Siksi olen iloinen, kun voin sanoa, että ratkaisu on erinomaisen hyvin perusteltu ja lopputulos on julkaistujen tietojen perusteella aivan oikea.

Valaistusta saatiin ainakin kahteen hyvin vaikeaan kysymykseen, nimittäin alkuperäiseltä tekijältä hankitun oikeuden siirtämiseen edelleen ja tekijänoikeuslain mukaisen vahingonkorvauksen ja hyvityksen suhteesta. Ne ovat eri asioita. Alemmat oikeudet ovat hoiperrelleet jatkuvasti tässä kysymyksessä.

Kun KKO kirjoittaa näin seikkaperäisesti, on aivan varmaa, että alemmat oikeudet lukevat ratkaisun tarkasti ja saavat siis vastauksia eräisiin ongelmiin.

Perusteluissa on myös yksi hienous. Julkaisuoikeuden sopimuksenvastainen luovuttaminen edelleen ei ollut sellaista teoksen käyttämistä, josta luovuttaja eli WSOY olisi ollut tuomittava korvauksen lisäksi maksamaan hyvitystä. KKO on viitannut hyvin tärkeään prejudikaattiin (1999:8), joka sisältää kaksi tenttikysymyksiksi liian vaikeaa asiaa – videokasettifirman kasettien myyminen vuokrausoikeuksineen sopimuksen vastaisesti kolmannelle yritykselle ei ollut tekijänoikeuslain tarkoittamaa teoksen levittämistä; vuokrausoikeuksien rikkominen ei ollut tekijänoikeuden rikkomista.

Ero on tämä: tuossa videojutussa tekijänoikeutta rikottiin mahdollisesti vasta kun vuokrakasetit ostanut firma alkoi vuokrata niitä edelleen. Asiassa vaadittiin kuitenkin vastuuseen luovuttajaa, ei saajaa. WSOY:n tapauksessa oli luovutettu jotain sellaista, mitä luovuttaja ei ollut saanut sopimuksella, nimittäin taskukirjaoikeudet, ja taskukirja oli sitten ilmestynyt.

Jutusta käy myös ilmi, että luvaton kappaleiden valmistaminen ei sekään ole niin yksinkertainen asia kuin opetuksessa joskus väitetään. Typerän teoreettisesti voisi väittää, ettei käsikirjoituksen painamista muka saisi antaa kolmannen tehtäväksi alihankintana eli ulkoistamalla. Tietysti saa ja niin on tehty kautta aikojen. On samantekevää, painaako kirjoja sopimuksen tehnyt kustantaja vain ns. siviilipaino kustantajan lukuun. Kaikki tapahtuu kustantajan vastuulla.

Jutussa väitettiin, että taskukirjan painaminen ja myyminen olisi ollut vain logistiikkaratkaisu tai jakelukanava. Tämä olisi saattanut pitää paikkansa, jos kysymyksessä olisi ollut kustantajan omistama tai kontrolloima tytäryhtiö. Loisto ei ollut sellainen.

Kiittelyni tarkoittaa, vaikka sitä on noloa tunnustaa, että olisin itse perustellut ratkaisun juuri samalla tavalla. Näin olen myös opettanut. Juuri näiden asioiden kanssa olen ollut tekemisissä sekä juristina että suomentajana ties kuinka kauan.

Jos joku saa päähänsä nytkin väittää, että ratkaisu oli aivan selvä muiden paitsi taitamattoman Kemppisen mielestä, sanon valmiiksi, että hän on väärässä. Tämä ei ollut helppo, varsinkaan kirjakerhokäytännön vuoksi.

8 kommenttia:

  1. Tekijänoikeuksien tukkisumaan uittaisin
    omaa näsäviisasteluani ja linkkarinlastua.
    Pitäisikö korvata lisää jos kirjasta jotain oppii ? Ostin näet kirjaesineen karvan
    verran alta 30 €. Sen nimi kuuluu Age of Greed. Jeff Madrick käy läpi 40 vuotta
    deregulaation aikakautta ja avautuneita
    rahantekomahdollisuuksia. Kestosankari
    läpi vuosikymmenten on Suomessakin
    tuttu George Soros.

    Ja nyt sitten se rahanarvoisa oppi. Se on sivulla 387. Eurooppamittaista Mermaidia
    strukturoivaa Olli Rehniä konsultoin
    pyytämättä ja hänen kuulematta Cornwall
    Capitalista,John Paulsonista (greatist deal ever, jokunen mrd rahaa subprime
    nurinniskoin strategialla) -ja Suomi (täytyy
    olla Savo) lähtöisestä Andrew Lahde loukkupyydystäjästä,satoja miljoonia.

    Asiaan. Paulson,Lahde eräät muut shorttasivat talolainojen kehnoimpia kerroksia -ja maksoivat ehkä dollarin kaksi satasta kohti eli tiukoilla olivat kun rysähdys
    odottutti. Tämä Cornwall sitten ja se mitä kirjasta voi oppia -sivulta 387.

    Nämä miehet rötgenäkivät -olivat lukeneet
    Galbraightin ja Marxin senttailun New York
    Heraldiin 1857 pankkiriisin ajoilta? No niin
    herrat Cornwall Capitalissa löivät vetoa sen
    puolesta että parhaatkin osat CDO:ista
    (korko-kassavirta asuntolainoista) menettäisivät arvonsa. Näin hullut vedot
    löysivät kättäpäälle osapuolet helposti ja
    muutamilla senteillä eli promillen panostuksilla suhteessa satasiin joista miljardit kilisivät pajatsokuppiin ja lattioille
    2007-08.

    He laskivat (=sukukokemus ja isäin tarinat,
    historiakirjat Marx ym.) että huonojen osien
    CDO:ista romahtaessa, paniikkimyynnit tuhoavat myös parhaat osat. Juuri näin kävi ja näin on käynyt aina.

    Tämä Euroopan mekanismi asettaa vaaranalaisimmiksi sen 440 mrd eurovaltioilta ja hakee markkinoilta lisää
    tätä takuuta luvaten. No jos Ilmarinen panee sinne rahojasi varmempiin AAA
    kerroksiin,mutta riskipohja 440 alkaa ottaa
    tappioita vastaan, niin satavarmasti Ilmarinen siirtyy myyntipuolelle ja hinta putoaa tarjonnan kasvaessa ja kysynnän
    heiketessä. Eli alas tulee koko komeus.

    Brasilian Lulan valitsema presidentti Dilma
    Rousseff jo Cannesissa ilkkuikin miksi ihmeessä minä panisin omiani jatkoksi
    tähän 440 jos kerran he itse eivät voimaperäistä osallistumistaan,laske uusia
    pelastuslauttoja vesille ?

    Takaisin tekijänoikeuteen. Jos kirjasta saa
    rahastettavaa oppia, olisiko voudin paikka
    jotta opastajakin nettoaisi ? Ja kun Marx jää lukematta ja Kindleberger ja Pierre Vilar, niin olisiko vahinkorvausvaade paikallan tuonne liikesivistymättömyys-kkkoulujen suuntiin ? Entä olisiko omakin
    kuluttavalitukseni alkaen kansakoulusta ja elämänkaarimallinnettuna vikapolkuna yhä
    kannekelpoinen ? Että väärinhän minut päntätettiin. Onneksi opin huonosti. Nyt
    voi ihan Ite valita raaempia.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Ymmärsinkö KKO päätöksestä oikein, jos painosmäärä on esim. 4 000 kpl, taskupokkarin käännöksestä saa 2 euroa/painettu kirja.

    A5-kokoisen taskupokkarin sivulla on about, 30 riviä ja rivillä 60 merkkiä eli koko sivulla 1 800 merkkiä. Kutakuinkin sama kuin koneella kirjoitettu A4 käsikirjoitusliuska. 476 sivuisen pokkarin kokonaismerkkimäärä on 800 000n merkin huitteissa. Siis, palkkio on 0,01 euroa/merkki.

    Jos kirjoittaa keskimäärin 180 merkkiä minuutissa, niin pelkkään kirjoittamiseen menisi 80 h ja tuntipalkka olisi 100 euroa.

    ?

    VastaaPoista
  3. Kun tietää miten pilkkahinnalla kääntäjät työskentelevät, niin nuo pari vaivaista tonnia ovat merkittäviä rikkoja kääntäjän rokassa. Oikeus voitti.

    VastaaPoista
  4. Nätti kuva. Itse säilytän vaasissa olevien ja keräämieni oksien/lehtien syksyn värit sekoittamalla puoliksi vettä ja glyseriinia vaasiin.

    Tosin juuri tilasin apteekista litran kasvispohjaista glyseriiniä (15 % vettä) sähkötupakalleni. Tilaan 32mg:n nikotiininestettä ulkomailta, johon lisään puolet apteekin glyseriinia jonka litrahinta on noin 18 euroa. kannattaa tarkistaa viimeinen myyntipäivä.
    Juuri sopivan vahvuista ja maukasta.

    Televisio-ohjelmien eräs kääntäjä hyödyntää subfinlandin tekstejä mielenkiintoisesti. Kerran erään ohjelman käännös 12 vuorosanan verran suoraan subfinlandin teksteistä kopioitua. Ja loput vain hieman muunneltuna.
    YLE voisi palkata nämä piraattikääntäjät pilkkahinnoilla itselleen...

    VastaaPoista
  5. WSOY:n, samoin kuin muiden kustantajien kanssa, tehdyissä käännössopimuksissa on sovittu, että mikäli suomennettava teos ilmestyy jonkin muun tahon julkaisemana, suomentaja saa korvausta 50%. Käräjäoikeus ei korvauksen suuruuteen puuttunut. Hovioikeus puolitti korvauksen. Nyt Korkein Oikeus puolitti taas. Niinpä suomentaja saa 12,5%, plus korot. Inflaatiotarkistusta ei tehdä.
    Loisto on julkaissut mm. yli kaksikymmentä vuotta sitten suomennettuja teoksia. Niistä suomennoksista saatavat korvaukset jäävät alle prosenttiin kyseisten teosten myyntihinnasta.

    VastaaPoista
  6. Tässä KO:n päätös.

    http://www.kko.fi/56512.htm#http://www.kko.fi/56512.htm

    Tuli mieleen... Asia on näet niin, että KO määrittelee: 4.000 teosta, 1/8 alkuperäisestä käännöspalkkiosta, kohtuullistettuna
    kustantajan kirjailijalle maksamiin korvauksiin. Käännöspalkkio lopulta 1€/kirja.
    No, nyt tilanne on se, että jokainen ko. H:n tapauksessa valtakirjan liiton juristille antanut suomentaja voisi kait
    edellyttää, että alkuperäiset sopimukset, joiden korvauspykälää KO ei siis pidä olennaisena, ovat siltä osin ko.
    kohtuullistamisen mukaisesti määriteltävissä niin, että painosmäärä on ratkaiseva. Siis euro per painettu kirja.
    Tämä toki poistaa inflaatiovaikutuksen.

    VastaaPoista
  7. Anteeksi, 0,25€/kirja. (Ei pitäisi löylynlyömä kommentoida vaan odottaa tunteiden viilentymistä.)

    VastaaPoista
  8. Raha on todella kyllästyttävä ja vastenmielinen entiteetti. En ole koskaan oikein pitänyt siitä, joskin jossakin vaiheessa saatoin juuri ja suuri hyväksyä sen omalla tililläni. Nyt jo sekin tuottaa vaikeuksia.

    Pitäisi pikkuhiljaa siirtyä johonkin semmoiseen peliin, joka on rahaan nähden jotenkin samalla tavalla järkevämpi ja ihmiselämää heijastelevampi kuin on jalkapallo verrattuna shakkiin.

    VastaaPoista