1. marraskuuta 2011

Ikitie II

[...]

Murhenäytelmä sopii suomalaisille. Luemme paljon mutta huonosti. Linnan suurteokset nostattivat kovan keskustelun tapahtumien todenmukaisuudesta. Sellainen keskustelu sopii kellokkaille, koska se on läpeensä tyhmää. Kaunokirjallisuuden yhteydessä voi puhua uskottavuudesta, koska teksti perustelee itse itsensä, tai sitten ei. Vastaako kuvaus jonkun toisen erilaisiin kokemuksiin perustuvia mielikuvia, on oikeastaan sivuseikka.

Ihmisellä ei ole panna kohtaloaan eli sattumaa vastaan muuta kuin mielikuvituksensa ja sen sallima kyky muuttaa itse itseään. Sata vuotta sitten tätä tehtiin sepittämällä ”kehitysromaaneja”. Kehitys ei ole sama sana kuin edistys. Suosittu kehitysromaanin tyyppi, josta mm. Balzac piti kovasti, on kertomus rappeutumisesta ja tuhoutumisesta.

Ihannetapauksessa sekä teksti että lukija muuttuvat. Tuuri muutti ensin mielikuvia siirtolaisuudesta. Kaivos eli ”maini” tiedettiin, mutta ei sitä kukaan halunnut ajatella. Esi-isiemme työympäristö oli USA:ssa ja Kanadassa epäinhimillinen, monissa tapauksissa tappava.

Sen jälkeen vuorossa on ollut suomalaiskansallinen väkivalta. Sotatoimiin liittyvissä kirjoissaan Tuuri on – kuten oli Samuli Paronenkin – jopa kiinnostuneempi taistelevan osaston sisäisistä jännitteistä ja voimakeinoista kuin ulkoisista tapahtumista eli vihollisen toimista. Kansalaissotaan liittyvissä kertomuksissa juuri Jussi Ketolan henkilö lahjoittaa lukijalle sivullisen, joka näkee ja kokee osallistumatta. Camusin Sivullinen sai julman rangaistuksen. Niitä satelee myös Ketolalle. Yhteisö ei suvaitse sivullisuuden näyttämistä edes Kauhavan Hirvijoella.

Kulttuuri on yhteisön tapa selittää ja sietää maailmaa. Joidenkin tutkijoiden kielessä kulttuuriin sisältyy aina ”suuri koodi”. Esimerkki kohdallaan lienee islam, jonka koodi on Koraani. Se avaa kaikki muut kirjoitukset ja selittää tapahtumat. Euroopassa ja Amerikassa lahkolaiskristillisyys on koodi. Raamatusta etsitään tieto jopa keskioluen kantavierrepitoisuudesta. Kun tekee mieli rähjätä maahanmuuttajista, aborteista, homoista tai naispapeista, syyt poimitaan pyhästä kirjoituksesta.

Meidän kukaties hiukan kehittyneempi koodimme on isänmaallisuus, tässä tapauksessa nationalismi. Mielestäni isänmaallisuus patriotismina on uskollisuutta kiville ja kannoille, puukoille ja perkeleille, jotka olemme saaneet ja jätämme jälkeemme. Nationalismi on poliittinen toimintasuunnitelma tai jälkikäteisselitys.

Tuuri on käsitellyt kolme suomalaista koodia, talvisodan-jatkosodan, kansalaissodan ja nyt Lapuan liikkeen eli väkivaltaoikeistolaisuuden. Siitä on puhuttu hyvin vähän. Harva edes tietää, että kuolema harvensi omasta aloitteestaan rivejä. Vihtori Kosola kuoli 1936 ja hänen poikansa Pentti kaatui lentäjänä talvisodassa, Elias Simojoki kaatui 1940, Elmo Kaila kuoli 1935 ja Kai Donner samana vuonna. Lisäksi ainakin Pohjanmaalla tiedettiin yleisesti, ettei Vihtorista ollut tositöihin ja viinakin veti. Isänmaallinen kansanliike (IKL) motitti metelöijät, joihin kuuluivat lehtori Hilja Riipinen ja rovasti K.R. Kares, ja vaelsi kahden professorin (Annala, Salmiala) johdossa tavanomaisia teitä.

Neljäs suomalainen koodi on ihannekommunismi. Väitteen mukaan on olemassa, oli olemassa tai olisi ollut olemassa jokin mainio yhteiskuntarakenne, joka ei päässyt koskaan kehittymään, koska joku (Stalin, Hitler…) sen esti. Meillä on edelleen stalinisteja, jotka pitävät kerran omaksumaansa aatetta oivallisena.

”Ikitiessä” kuvauksen keskipisteessä ovat Karjalaan huiputetut Amerikan ja Kanadan suomalaiset, joille käy todella pahasti. Heissä on henkeä ja halua näyttää kaikille, mitä todellinen työmies saa aikaan yhteistoimin toisten kanssa. Poikkiteloin asettuu Neuvostoliiton kommunistinen puolue, etenkin sen ruoskakäsi GPU, myöhempi KGB. Joukkoteloitukset toteutettiin yhtä ammattimaisesti kuin Katynin metsässä 1940.

Niinpää kirja on oiva isänpäivälahja sekä stalinismin muistoissa kylpeville sukulaisille että lähipiiristä löytyville isänmaan miehille. Viimeksi mainituilla näyttää olevan joskus taipumus ajatella, että isänmaan nimessä saa tehdä mitä vain, esimerkiksi ahdistella ja hakata ihmisiä, joilla on kukaties erilaisia painotuksia yhteisten asioiden hoitamisesta.

Tuuri onnistuu kuvaamaan lähes ohimennen Lapuan liikkeen muiluttajien ja Petroskoin turvallisuuspoliisin miesten henkisen lähisukulaisuuden ja keinojen samanlaisuuden. Hyödyllisyys ei ole kirjallisuuden arviointiperuste. Silti en jätä sanomatta, että näitä asioita ei historiantutkija olisi osannut selittää. Tosiasioiden lukeminen ei riitä. Suuren romaanin yleinen yksityisen kautta takaa kokemuksen: mistä on suomalaiset tehty.

31 kommenttia:

  1. Katyn, A Crime without punishment
    A.M.Cienciala (USA), N.S. Lebedeva (RUS), W. Materski (PL)
    Yale University Press, 2007

    "The Politburo decision of 5 March 1940 to shoot the Polish prisoners of war - those in three special camps, Ostrashkov, Starobelsk, and Kolzelsk..."

    Siis tämä Katynin tragedia ei tapahtunut yksinomaan Katynin metsässä ja sen salaisuus ei ole yksinomaan v. 1943 Dr. A. Saxenin ym totemissa niskalaukauksissa. Katynin tragedia on laaja Murmanskista Mustallemerelle ulottuva operaatio NL:n politbyron päätöksen toteuttamiseksi.

    VastaaPoista
  2. Ehkä dramaattisin tilientasaus tapahtui 1935 Kauhavan kirkossa. Kauhavan kappalainen Martti Rantanen ( kappalaisena 1921-1935, kokoomuksen kansanedustaja, keskikoulun ja lukion uskonnonopettaja,kunnanvaltuuston puh.joht ) tuli saarnaamaan kirkkoon täydessä IKL:n sotisovassa . Rantanen kuoli saappaat jalassa kesken jumalanpalveluksen.Triviaalisti sanottuna Jumala löi nyrkillä päähän.Rajansa kaikella.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: - kiitos tiedosta. Rantasesta on vaiettu tehokkaasti. Minä tiesin että tähän paljon ennen syntymääni kuolleeseen pappiin liittyi "jojtain". - Hänen leskensä oli töissä Kauhavan verotoimistossa.

    Sain jostakin selville, että oikein hyvin tuntemani nimismies oli näitä Lapuan liikkeen aktiiveja ja luullakseni myös IKL:n. Hän lienee ollut (nimismies!) naulmaassa kiinni Kauhavan työväentaloa.

    Työväentalon vahtimestarin poika oli nimeltään Vesa Mäkeläå, jonka poika on nimeltään Aleksi Mäkelä...

    VastaaPoista
  4. Entäs K. Ketun "Kätilö"? Joko on tarttunnut mukaan?

    VastaaPoista
  5. Meidän sukumme kolme perättäisen sukupolven isää (minä itte keskimmäinen), vaikuttui samasta Ikitiestä yhden Seinäjoen kaupunginkirjaston lainakuukauden aikana. Niinpä kun kaverinvaimo eilen kysyi, antaisiko isänpaivälahjaksi Hotakaisen uuden, uskalsin neuvoa: anna mieluummin uusi Tuuri.
    Onpa tosiaan pitkään aikaan vaikuttavinta Tuuria, ja jää myös päähän pitäkäksi aikaa. Syyt siihen selviävät blogistin aatoksista.

    VastaaPoista
  6. Mitä on isänmaallisuus? Jukan määritelmä on varsin hyvä: uskollisuutta sille, mitä olemme saaneet ja haluamme perinnöksi jälkipolville jättää. Toisaalta tämän aamun Hesarissa eräs perussuomalainen poliitikonalku perustelee haluaan liittyä äärioikeistolaiseen liikkeeseen isänmaallisuudellaan.

    Itse näkisin, että isänmaallisuus on mielentila: halua työskennellä Suomen hyväksi, "etsiä ja edistää sen kansan onnea ja parasta". Käytännön tasolla teon "isänmaallisuutta" on hankala arvioida. Isänmaallisuus on teon suorittajan mielentila. Jos ihminen kuvittelee teon olevan kansamme hyväksi, se on isänmaallinen. Näin ajateltuna isänmaallisesti toimivat niin Arhinmäki kuin Soinikin. Ehkä isänmaallisinta on kuitenkin tehdä omaa työtään hiljaisesti ja itsestään numeroa tekemättä. Oman kutsumuksen täyttäminen nimittäin varmasti edistää "kansan etua ja parasta" jollain tapaa.

    VastaaPoista
  7. " - - näitä asioita ei historiantutkija olisi osannut selittää. Tosiasioiden lukeminen ei riitä."

    Tuurin sadut IKL:stä ja Lapuan liikkeestä ovat näköjään sitä, mitä jotkut haluavat kuulla.

    Nämä liikkeet pelastivat Suomen kommunistiselta ja Neuvostoliitosta johdetusta ja tuetusta myyrän työstä. Sen tavoitteena oli kaataa Suomen yhteiskuntajärjestys ja haitata kaikinpuolin Suomea. Se ei ollut fiktio.

    Ei se nyt niin kauheata ole kuskata tällaiset harvat takaisin paratiisinsa puolelle. Siellä heistä jotkut saivat ansaitsemansa palkkion.

    Miten sitten suhtautua hyödyllisiin ja vilpittömiin idiootteihin. Ainakin siten etteivät ryssi Suomea.

    Nykypäivän selvästi yhteiskunnan vastaiset liikkeet jopa puolueet (vihreät) ovat sallittuja. Näin ei ennen ollut ja tämän päivän arvostuksilla saadaan IKL ja LL näyttämään muulta kuin ne todellisuudessa olivat.

    VastaaPoista
  8. >>Harva edes tietää, että kuolema harvensi omasta aloitteestaan rivejä.<<

    Mielestäni listastasi puuttuu Merijärven kirkkoherra ja monen sodan veteraani, joka suorastaan haki rintamalla sankarikuolemaa 1941. Hän oli pappi Väinö Havas.

    Oliko Havas ns. jumalan hullu, joka suorastaan etsi kohtaloaan toisen jumalan hullun, Elias Simojoen tavoin? Simojokihan tapatti itsensä Talvisodassa Suvannon jäälle mennessään lopettamaan haavoittuneena huutavaa hevosta vihollisen konekivääritulen alla!

    Havas tapatti itsensä Jatkosodan alussa 21.8.1941 Suojärvellä. Hyrsylän mutkassa olevan Hautavaaran valtauksen jälkeen edettiin Suvilahteen päin ja Välikylään vievä tie oli vihollisen panssarien katkaisema. Panssaria PST-kiväärillä tuhottaessa Havas tähysti mahdollisia osumia kiikarilla seisaltaan ja siihen hänet ammuttiin. Hän ei yrittänytkään suojautua ja piti tapanaan olla muka rohkeuden esimerkkinä. Sai mitä hakikin. Kokemusta toki oli sodasta paljonkin, joten varomattomuutta se ei ollut. Olihan hän vuoden 1918 lahtareita, Pohjan poikia ja Aunuksen retkeläisiä!

    Molemmilta jäi pienet pojat orvoksi ja Havakselta iso perhe. Minusta nuo molemmat oli fatalistisuudessaan aika hulluja.

    Edessäni on kirja, Paavo Viljanen: Wäinö Havas, hengen ja miekan mies, Wsoy 1944

    Kirja ei kerro sanallakaan mitään suureen ahdinkoon joutuneesta perheestä, vaikka se on julkaistu 1944. Ehkä silloin vielä parjäsivät jotenkin...

    http://www.hymy.fi/sotasankarit/sotaorvot-elivat-yksin-surunsa-kanssa

    Kirjassa on 1. sivulla pieni poika katsomassa isänsä kuolinnaamiosta valettua patsasta, jonka on tehnyt Alpo Sailio! Kornia ja järkyttävää.

    http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Havas_V%C3%A4in%C3%B6

    Testamentti pojalleni

    Tänä aamuna, poikani lähden
    kohti tuskien rintamaa.
    Sinun, äitis ja veljies tähden
    minut kutsuvi isänmaa.

    Isänmaallinen, kontua vailla
    olen ollut ja köyhä mies.
    Sydän-Suomeni karuilla mailla
    oli suitseva kotilies.

    Perinnökseni, poikani, annan
    tyhjät taskut ja isänmaan,
    kalasaunani välkkyvän rannan,
    pyhän uskoni Jumalaan.

    Minut kerran kun kantavat luokses,
    risti sormes ja ole mies.
    Kävi, poikani, näin sun vuokses,
    minä viitoitin miehen ties.

    Runon kirjoittaja lestadiolainen saarnaaja, kansanedustaja Väinö Havas, palveli Talvisodassa komppanianpäällikkönä JR 68:ssa Summassa, Talissa, Tervajoella ja Honkaniemessä. Jatkosodan alkaessa kapteeni Havas toimi JR 50:n komppanian päällikkönä. Hän kaatui Suojärven Suvilahdessa 21. elokuuta 1941. Jo Talvisodan edellä hän kirjoitti runon, jonka nimeksi hän antoi Testamentti pojalleni. Runon on säveltänyt Sulho Ranta.

    Kirjoitin alunperin tänne ja siitäkös JN suuttui minulle ankarasti.

    "Hyvät kuulijat toivotan teille onnea ja iloa elämäänne – ja hyvää alkavaa kevättä."

    http://jarmonieminen.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/12/puhe-talvisodan-paattymisen-muistojuhlassa-1332010/

    Simojoen legendaarinen Ryssänviha -teksti uusintajulkaisuna ja kerrankin kokonaisena!

    (Sivulla 7)

    Elias Simojoki, Ylioppilaslehti 1923, s. 68

    http://pv.osakunta.fi/ostrobotnia/ostro2-08.pdf

    VastaaPoista
  9. "Ihannekommunismin" vastapainoksi kehittyi sitten termi "reaalisosialismi". Sen osa taistolaisistakin hyväksyi kertomaan miten asiat oikeasti olivat, koska taantumukselliset voimat estivät niitä toistaiseksi olemasta niin kuin juhlapuheissa väitettiin niiden olevan.

    Siitä huolimatta esimerkisi Neuvosto-Eesti oli vapaa maa, vapaampi kuin Suomi, ja joka muuta väitti, oli vaarallinen ajatusrikollinen, jota sai mätkiä, potkia ja pilkata vapaasti.

    Nykyäänkin olisi tarvetta samanlaisille sanapareille. Esimerkiksi sananvapauden ihanne, jonka puolesta media ja poliittinen eliitti juhlapuheissa vannovat, voitaisiin korvata termillä reaalisananvapaus.

    Siinä kaikkea saa vapaasti sanoa ja arvostella, paitsi sellaista jota ei saa vapaasti sanoa ja arvostella, koska silloin on ajatusrikollinen, joka ansaitsee vähintääkin sakinhivutuksen.

    VastaaPoista
  10. Jos tarkkoja ollaan, Elmo Kaila tuskin osallistui lapuanliikkeeseen, niin paljon kuin hän muuten hääräsikin erinäisissä oikeistoliikkeissä ja
    -manöövereissä.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: - Väinö Havaksen nostaminen esiin oli hyvä työ.

    Se ei tähän asiaan kuulu, mutta hän ei ollut äärioikeistolainen, kuten toinen talvisotaan lähtenyt ja sodassa kunnostautunut kansanedustaja, Paavo Susitaival, Bobi Sivénin veli. Oli kolmaskin, Heikki Niskanen.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - minä vähän häpeän näitä uusisänmaallisia veljiä, kuten tätä, joka kiirehtii kirjoittamaan tietämättä että Tuurin päähenkilö ei ollut kommunisti ja ettei kirjassa käsitellä IKL:tä.

    VastaaPoista
  13. "Tuuri onnistuu kuvaamaan lähes ohimennen Lapuan liikkeen muiluttajien ja Petroskoin turvallisuuspoliisin miesten henkisen lähisukulaisuuden ja keinojen samanlaisuuden. Hyödyllisyys ei ole kirjallisuuden arviointiperuste. Silti en jätä sanomatta, että näitä asioita ei historiantutkija olisi osannut selittää. Tosiasioiden lukeminen ei riitä. Suuren romaanin yleinen yksityisen kautta takaa kokemuksen: mistä on suomalaiset tehty."

    " - - minä vähän häpeän näitä uusisänmaallisia veljiä, kuten tätä, joka kiirehtii kirjoittamaan tietämättä että Tuurin päähenkilö ei ollut kommunisti ja ettei kirjassa käsitellä IKL:tä."

    Suomi ja suomalaiset olisivat jääneet tekemättä, jos se olisi ollut Kemppisestä kiinni ja muista erkkitavjan hengenheimolaisista.

    VastaaPoista
  14. Mitähän arvoisa professori kirjoittaisi Marko Hautalan väitöskirjasta?
    Tosin olihan kyseessä vuodet 1917-1918.
    Oliko Untolan teloitus tarpeellinen?

    VastaaPoista
  15. Tapsalle tiedoksi, että ajatusrikollisuutta on jo ryhdytty määrittelemään. Keskisuomalaisen pääkirjoitussivulla todettiin: "Monien mielestä Pekkarisen puheet ryntäistä eivät olleet loukkaavia. Silti, jos joukossa on yksikin, joka näin kokee - vaikka hän ei kohteena olisikaan - on hänellä oikeus sanoa tulleensa loukatuksi."
    Ja vähän myöhemmin: "Sanoilla voi tahallisesti loukata toisia, jolloin loukkaus ei ole itse sanoissa vaan ajatuksissa."

    Toisin sanoen: jos ammattiloukkaantuja ei löydä vihaa sanoista hän voi aina vedota siihen, että kyllä se saatana hiljaisessa mielessään kuiteski vihaa... Ja jos/kun yleinen syyttäjän on samaa mieltä, häkki heiluu. Meillä on pian siis paitsi vapaita ajatuksia myös reaaliajatuksia. Ja vain nitä saa ajatella.

    Anonyymi uusisänmaallinen teki nyt saman kuin "Juhannustanssien" arvostelijat aikoinaan: langetti tuomion kirjaa lukematta. Tuurista ei saa poliittista julistajaa kirveelläkään.
    Anonyymi ei taida muistaa, että Ikitielle kyörättiin yli 200 ihmistä, ei suinkaan "tällaiset harvat" ja että musta auto vei mennessään yhden Tasavallan Presidentinkin. Vaikka itsekin olen vähän helkutin isänmaallinen, pidän presidenttien kuskausta jo kiioitteluna. Kyllä ne uskovat vähemmälläkin.

    VastaaPoista
  16. "Nämä liikkeet pelastivat Suomen kommunistiselta ja Neuvostoliitosta johdetusta ja tuetusta myyrän työstä."
    Ne, jotka Suomen pelastivat, olivat Edistyspuolue, Maalaisliitto ja SDP. Jos LL/IKL olisivat päässeet valtaan, olisi itsenäisyys mennyt, luultavasti jo talvisodassa. Mutta Anonyymin mielestä nekin ovat kai "komukoita". Kumma miten "komukaksi" nykyjään nimitellään kaikkia ei-äärioikeistolaisia ja ei-p-puoluelaisia, varsinkin naisia, nykyinen tasavallan presidentti mukaan lukien. Johtuuko se siitä, ettei h-lla alkavaa sanaa kehdata käyttää? Mauno Koivistoa en ole kenenkään kuullut kommariksi nimittelevän.

    VastaaPoista
  17. Anonyyni kirjoitti:

    "Nämä liikkeet pelastivat Suomen kommunistiselta ja Neuvostoliitosta johdetusta ja tuetusta myyrän työstä. Sen tavoitteena oli kaataa Suomen yhteiskuntajärjestys ja haitata kaikinpuolin Suomea. Se ei ollut fiktio."

    Kyllä se ninenomaan sitä on. Aikalaisista asian paras asiantuntija, Valpon päällikkö Esko Riekki totesi, että kommunismi oli 1929 lyöty niin alas, ettei siitä ollut vaaraa.

    Ulkoparlamentaaristen keinojen käyttämiseen oli siis aivan muut syyt.

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia: Algot Untola = Maiju Lassila = J. Vatanen = Algot Tietäväinen, josta tehtiin aikoja sitten elokuva "Tulipää", tarvitsisi jälleen kuvaajia ja tutkijoita.

    Sekä mies että kohtalo olivat mystisiä. Olen lukenut häne kapinan aikaisia kirjoituksiaan "Työmiehestä" kirjaston mikrofilmeiltä. Hän oli varhaisvaiheessa tolkuttoman raivoisa mutta sävy alkoi muuttua.

    Häntä ei varsinaisesti teloitettu vaan ammuttiin veteen Suomenlinnan vankileirille vietäessä. Paikalla oli yhtenä hänen kustantajansa...

    Merkillinen, nerokas mies, mutta luullakseni ei kaikin ajoin läheskään järjissään.

    VastaaPoista
  19. "Merkillinen, nerokas mies, mutta luullakseni ei kaikin ajoin läheskään järjissään".

    Hm, määritelmä voisi sopia myös joihinkin toisiin..vielä elossa oleviin..

    VastaaPoista
  20. "Merkillinen, nerokas mies, mutta luullakseni ei kaikin ajoin läheskään järjissään."

    Siinäpä merkillinen lause, jota kaikkien olisi syytä miettiä vakavissaan.

    VastaaPoista
  21. Kemppinen siis aloittaa toteamalla kaunokirjallisuuden todenmukaisuudesta keskustelun kellokasmaiseksi tyhmäilyksi ja päätyy kertomaan kuinka hyvin kaunokirjallisuus voikaan todellisuutta kuvata. Dostojevskilaista polyfoniaa.

    VastaaPoista
  22. Ad Rienzi: - ei kai tässä ole muuta kuin vanha havainto, että "todellisuus" on konventio mutta yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus ja ehkä velvollisuus eetsiä omaa totuuttaan.

    Kuten sanoit, melestäni täsmälleen oikein, Dostojevski kirjoitti melkein koko tuotantonsa tästä.

    Nähdäkseni virheellinen ja hylättävä on vetelä relativismi.

    Eli Tuuri kirjoitti omansa ja kuvitellun Jussi Ketolan totuuden, joka vakuuttaa, mutta se ei ole eikä pyri olemaan yleistettävissä. Silti se on relevantti.

    VastaaPoista
  23. NS: "Sanoilla voi tahallisesti loukata toisia, jolloin loukkaus ei ole itse sanoissa vaan ajatuksissa."

    Orwell hihkuu haudassaan.

    Olen oppinut, ettei toisen fyysisiä ja geneettisiä ominaisuuksia, joille ihminen ei mitään voi, saa pilkata. Se on syrjintää, rasismia ja typerää.

    Siihen on toki pari poikkeusta.

    Jotain junttia, kuten vaikkapa Pekkarista, saa ihan vapaasti pilkata hänen fyysisistä naurettavista ominaisuuksistaan – lyhyydestä ja kaljuudesta.

    Sehän on vain hauskaa ja kertoo naurajien omasta täydellisyydestä.

    VastaaPoista
  24. Hurskas kurjistelu on muuttunut empaattiseksi viisasteluksi. Sekä Sillanpää että Tuuri vapauttavat meidät kristillistieteellisesti juuri camuslaisiksi sivussaolijoiksi, joilla on lupa pitää itseään objektiivisina, mutta ihanasti syntisinä puolueellisuudesaan, aatteellisuudessaan.

    Todellinen kulttuurieliittimme ei koskaan voi erehtyä suvaitsevaisuudessaan ja historian merkitysten vesittämisessä, eikä kirkko voi koskaan salata perimmäistä armollista ja ylhäistä oikeassaoloaan.

    VastaaPoista
  25. Tuuri on taitava, ei ne kirjat tuurilla imaisen mukaansa (heh heh). Pari on mennyt kyllä tylsyydessään liian pitkälle eli ovat jääneet kesken (heh).

    Vai on tuurin teema ollut suomalainen väkivalta. Käy järkeen. Teema on olut ehkä vahvin suomalaisen kirjallisuuden historiassa.

    Siihen nähden on mielenkiintoista, että Suomi on kansainvälisissä vertailussa keskimääräistä väkivallattomampi maa, monilla mittareilla jopa aivan väkivallattomimpien joukossa.

    Mistä kertoo, että kansallinen piirre, jota ei oikeastaan ole, on noussut kansallisen itseymmärryksen keskiöön kirjallisuuden avittamana?

    VastaaPoista
  26. Tuurihan on se, jolla on se iso kyläkauppa?

    VastaaPoista
  27. Jos IKL olisi ollut yhtä tehokas kuin Kallosen GRU, Tuurin romaani olisi muuttunut kymmensivuiseksi novelliksi.

    Vastaus aikaisempaan Kemppisen kysymykseen, mitä lukea?
    Lue mitä Kemppinen suosittelee. Ikitie tuli luettua yhdessä illassa. Pitänee tarkastaa kantaani Tuurin suhteen. Ketosen tie vuodelta 1918 ei ollut huono, mutta ei kyllä erinomainenkaan. Jotain Pohjanmaa-sarjan kirjaa luin muutaman kymmenen sivua, sitten lopetin. Nyt pitänee vilkaista Taivaanraapijaa, ehkä Matti Kurikka sittenkin iskee kurikan lailla?

    VastaaPoista
  28. >>Häntä ei varsinaisesti teloitettu vaan ammuttiin veteen Suomenlinnan vankileirille vietäessä. Paikalla oli yhtenä hänen kustantajansa...
    Merkillinen, nerokas mies, mutta luullakseni ei kaikin ajoin läheskään järjissään.<<

    Ei kait arvoisan Kemppisen kommentti Untolan viime vaiheista perustu pelkästään Paavolaisen kirjoituksiin?

    Löysin Wikipedian sivuilta linkin Untolasta tehtyyn väitöskirjaan. Wikin linkissä on virhe ja se lisää xx.PDF päätteeseen pisteen loppuun. Kukahan osaisi poistaa virheen kun itse en koodista ylimääräisen pisteen aiheuttajaa löytänyt.

    Tässä on toimiva linkki ja juttu on erittäin mielenkiintoinen. Ex. ystävät ja kollegat lähtivät mukaan katsomaan Untolan loppua, joka olikin sitten hieman erilainen.

    http://www.oulu.fi/hutk/historia/tutkimus/Hautala_%20Algoth%20Untolan%20elamakerta.pdf

    Marko A. Hautala : Omin voimin : Algoth Untolan (1868–1918) poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta.

    Suomen ja Skandinavian historian väitöskirja, Oulun yliopisto elokuu 2010

    Untolan teloituksesta sivuilla 702-709 , koko juttu loppukommentteineen 698-712

    6.4.1 Untolan pidätys s.660
    6.5 Epäkirjailijan kuolema
    6.5.1 Untolan viimeiset päivät s.680

    Tällä kerrotaan kuinka osa entisistä ystävistä käänsi selkänsä:

    6.5.2.2 Eino ”Sissi” Railos. s. 692

    6.5.2.4 Kyösti ”Teloittaja” Wilkunas. s. 698

    Minulla on Railon kirjoittama elämänkertakirja Vilkunasta ja siinä on hyvä kuvaus kuinka lopussaan tuntoihinsa tullut "teloittaja" ampui kotonaan itsensä. Hänellä oli tapanaan humalassa ammuskella pistoolillaan kattoon ja kävellä yläkerrassa edestakaisin. Viimeisellä kerralla kuultiin vain yksi laukaus...

    Railo Eino Kyösti Vilkuna ihmisenä kirjailijana itsenäisyysmiehenä I-II
    Kirja, 1930, 286+570 s., 2. painos

    Yllättävän monet 1918 valkoisten hurmejuhlijat ja -kostonhenget ampuivat lopulta itsensä. Erik Grotenfelt on yksi hyvä esimerkki itsensä lopulta ampuneesta, todellisesta lukuisten punikkien suurlahtarista.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt

    VastaaPoista
  29. "Linnan suurteokset nostattivat kovan keskustelun tapahtumien todenmukaisuudesta. Sellainen keskustelu sopii kellokkaille, koska se on läpeensä tyhmää. Kaunokirjallisuuden yhteydessä voi puhua uskottavuudesta, koska teksti perustelee itse itsensä, tai sitten ei."
    Jos puhutaan kuvaako Tuntematon jonkin komppanian sotaretken tarkkoja yksityiskohtia, se on todellakin tyhmää. Jos sen sijaan sanotaan, että tietty teos tiivistää tietyn historiallisen tapahtumasarjan, se on relevanttia. Todellisen taiteen merkitys on siinä, että se tiivistää todellisuuden ollen jonkinlaista "metatotuutta". Jos taide ei tavoittaisi tuollaista yhteistä kokemusta ollen vain yksittäisen taiteilijan henkistä itsetyydystä, se ei koskaan tavoittaisi toista ihmistä ts yleisöä. Kuvataiteessa on menty tuollaiseen taiteen autonomiaan, josta syystä nykytaide tavoittaa entistä pienemmän joukon. En usko, että komensadan vuoden päästä pisuaaria (Duchamp) ja Mona Lisaa pidetään taiteelliselta arvoltaan samoina.

    VastaaPoista
  30. Onko mikään muuttunut? Elämme Suomessa nyt aikoja, jolloin kuka vaan saa sanoa mitä vaan maahanmuuttajista. Kun lukee Kolmannen valtakunnan historiaa, kaikki alkoi hyvin vasiten ja sitten poltettiinkin jo kirjoja ja kohta ihmisiä. Olen samaa mieltä kuin Aki Kaurismäki eräässä haastattelussa, että 'ensimmäistä kertaa Suomea saa maailmalla hävetä.'

    Eräs innokas historioitsija on lähettämässä minulle Ikitietä. Luen sen, mutta ehkä en tuo blogiini.

    Stalinismi elää ja voi hyvin eräässä puolueessa peitenimen turvin.

    VastaaPoista
  31. Nyt luin pitkän lainausjonon varauspykälän osuttua kohdalleni Tuurin Ikitien ja järkytyin aivan kuten Kylmien kyytimiestäkin lukiessani. Tarpeelinen kirja jonka sisällön soisi mahdollisimman monen otsan taakse vaikuttamaan.

    VastaaPoista