Unto Hämäläisen v---tus

Martti Ahtisaari varmisti nimiinsä himoitun ”Vuoden v---uilu” –palkinnon maininnoillaan Tarja Halosesta ja demarijohdosta. Kaunis kiitos Nobel-palkinnosta oli piste iin päälle – ilman tovereiden ponnistuksia toisen presidenttikauden estämiseksi häneltä olisi jäänyt palkinto saamatta.

Hämäläinen on maan parhaita dzhournalisteja.  Arviossa perjantain lehdessä Ahtisaari-elämäkerrasta häneltä kuitenkin lipsahti sisuskumi näkyviin. Ei sitä olisi tarvinnut lukijoille enää selittää, että kun Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen vakuuttaa vilpittömyyttään, on kiire laskea pöytähopeat.

Siinä Hämäläinen oli oikeassa, että vastusti Ruokasta, joka oli nimitellyt mediaa poliittisen vallan sylikoiriksi. Toimittajat istuvat polvella ja antavat tassua, jos heitä hiukan rapsuttaa.

Voisiko asioita pahemmin vääristellä? Poliitikot ovat median sylikoiria, väitti paljon kärsinyt Matti Vanhanen niin ikään kuluvalla viikolle ilmestyneissä muistelmissaan.

Nyt siis sekä Ahtisaari että Vanhanen ovat kertoneet esimerkein, miten käy sen, joka pahoittaa toimittajan mielen esimerkiksi jättämällä kertomatta heille asioita, jotka heitä kiinnostaisivat.

Lehdistössä raivoavat yt-neuvottelut. Kansainvälisesti Google on imenyt kaikki verkkoalan runsaat mainosrahat. Ei lehdistö pärjää. Hetki sitten olin syöksyä autoon ja lähteä ajamaan renkaat soikeina kaupunkiin, kun Googlen mainos ilmoitti, että eräässä puodissa myydään Hasselbackan perunoiden valmistamiseen sopivia leikkuulautoja. Tällaista sanotaan täsmämainonnaksi. Satun pitämään kovasti Hasselbackan perunoista, etenkin färsin kanssa tarjottuina.

Niinpä tämän jutun kuva esittääkin lehdistön työvälineitä. Tuo leikkuulauta on aitoa muovia, mitoiltaan 2 m x 0,6 m, paksuus 30 cm. Löytynee joka toimituksesta.

Kuulostelen kiinnostuneena kommentteja Ahtisaaresta. Me kaikki muistamme jatkuvat puheet kävelevästä katastrofista, joka on häpeäksi koko maalle. Jotkut pitivät tätä mielikuvaa yllä. Eli Ahtisaaren saavutuksista ja menestyksestä presidenttinä ei ole kysymys, vaan siitä, onko tämä vaappuva mies kasannut päälleen häpeää toimintansa johdosta.

Varmaa vastausta ei voi olla. Kysymys on vain, riittävätkö näytöt. Rauhanpalkinnon on saanut myös Kissinger, mutta palkittujen lista (nobelprize.org) on mielestäni silti vaikuttava. Rauhanneuvottelujen tulokset ovat vaikuttavia.

Kyselen nyt tällaisia, koska paljon puhutaan poliittista vaaleista kauneuskilpailuina. Ahtisaari ei sellaisissa menestyisi.

Muistattehan, että K.J. Ståhlberg oli aikakautensa vihatuimpia miehiä. Hän piti kiinni siitä, että myös huonot ihmiset, kuten työmiehet, saavat äänestää, ja että lakia on noudatettava, ellei lakia ole muutettu. Tämä aiheutti raivoa muun muassa Pohjanmaalla, ja presidenttiä nimitettiin Plootuvuoreksi ja hänet kaapattiin Kulosaaresta autoon ja kuljetettiin kohti itärajaa. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että eräät korkeatkin upseerit olivat pitäneet toimenpidettä sinänsä tarpeellisena, mutta todisteet yllytyksestä tai osallisuudesta jäivät vajaiksi. K.M. Walleniuksen asiaa ajoi Boreniuksen asianajotoimisto…

Vanhanen ei sitten vieläkään ollut oppinut, millainen meno vie käräjäoikeuteen. Hän esitti kirjansa julkistamisen yhteydessä joukon omituisia käsitystä ja pari virheellistä väitettä poliitikon yksityisyyden suojasta.  Kirjoitin vuosi tai kaksi sitten, että Vanhanen on hallituksen älykkäin henkilö. Arvio pitää. Viisaus on eri asia. Sitä kertyy kokemuksista ja niistä oppimisesta. Siinä hän on huono, mutta Ahtisaari hyvä.

Näin on. Joskus on aivan pakko kusta housuihin. Viisas mies selviytyy kusemalla jonkun toisen housuihin. Vain älykäs joutuu ehkä ikävissäkin merkeissä vaihtamaan vaatteita ja vaihtaisi varmaan yksin tein nimeäkin, jos se olisi nopeasti mahdollista.