Jokamies

Ajattelin neuvoa kirjankustantajia. He eivät kuuntele neuvoani, vaan suuttuvat.

Kirjankustantaminen on tienhaarassa, ja tienhaara on liukkaassa alamäessä. Tulevaisuus ei ole valoisa.

Julkaiskaa hyviä kirjoja!

Siinä te ette tarvitse neuvoja, että on hellittämättömästi etsittävä uusia, kiinnostavia kirjoittajia, ja menestys voi olla odottamattoman hyvä. Ruotsalaiset osaavat kirjoittaa sekä hyviä että keskinkertaisia dekkareita, joiden menekki on hieno. Britit onnistuivat Harry Potterilla.

Tässä asiassa en yritä neuvoa, koska en ymmärrä asiaa. En näe dekkareissa enkä pottereissa enkä edes Tolkienissa sellaisia ominaisuuksia, jotka saavat niin monet lukijat riehaantumaan. Selitys on varmastikin olemassa. Olen katsonut olkapään yli monen ikäisiä lukijoita, jotka nämä tekstit ovat temmanneet mukaansa samalla tavalla kuin kova koski ottaa omansa.

Everyman’s Library, Library of America ja Ranskassa Le Plèiade ovat vuosikymmeniä menestyneitä kirjasarjoja, joiden ajatus on selvä ja innostava. Niihin on koottu erittäin korkeatasoista kirjallisuutta, ja itse kirjat on valmistettu huolellisesti niin että ne ovat esineinä mahdollisimman miellyttäviä ja lukemisen tapahtuman kannalta houkuttelevia.

Library of America ei ole nirso. Mukana on esimerkiksi Raymond Chandler, dekkarikirjailija (minusta oikeastaan ei, mutta toisten mielestä kyllä). Everyman’s näyttää jatkuvasti ponnistavan löytääkseen lukukelpoisia klassikkoja, sellaisia kuin Emerson, Henry James, Faulkner. Tekijänoikeuksista on onnistuttu sopimaan jollain salaperäisellä tavalla. Kirjastossa on komeat valikoimat esimerkiksi Philip Rothia ja Isaac Bashevis Singeriä.

Joku on kääntänyt Michel de Montaignen koko tuotannon englanniksi – tehtävä on mahdoton, mutta hän on onnistunut – niin että englantia äidinkielenään puhuva ja siten lähes poikkeuksetta muita kieliä osaamaton saa nyt tilaisuuden nauttia parhaasta, mitä on koskaan kirjoitettu. Mutta Montaignesta meillä on uusi, erinomainen suomennoskin.

Ja jos englannin puhuja haluaa saada hallintaansa ajankohtaisen, poliittisen esseen, Everyman’sissä on nyt sekä kirjana että Kindle-versiona ja siten myös iPadilla luettavana George Orwellin esseiden ja journalismin melkein täydellinen kokoelma. Orwell oli niin hyvä kirjoittaja, että hänestä innostuu silloinkin kun on itse eri mieltä hänen kanssaan. Everyman’sin C.K. Chesterton näyttää sisältävän kaiken olennaisen tästä jättiläisestä, jotka H.G. Wells ja G.B. Shaw pitivät täysin aiheellisesti itseään fiksumpana.

Liipasinsormeani syyhyttää Library of American “Writing Los Angeles” ja “Writing New York”. Suomessa tunnetaan aika vanhemman sukupolven (s. 1934) suurta reportteria / esseistiä, joka on Joan Didion. Hän kuvasi Everyman’sin niteess’ (”Slouching Toward Bethlehem”) hippien hurjat ajat ja paljon muuta, mutta painavin on niteeseen sisältyvä ”The Year of Magical Thinking”, kertomus aviomiehen äkillisestä kuolemasta, tyttären sairastumisesta, joka johti kuolemaan. Kirjoittaja on kyennyt nostamaan iskut, jotka kohtalo löi avokämmenellä, hyvin yleiseksi, hyvin viisaakseni tutkielmaksi surusta. Se aihe on pornografisoitu ja medikalisoitu kauan sitten.

Jättämällä ottamatta varteen ajatukseni kustantajat säästävät rahaa. Olen lapsellinen. Kuvittelen, että hyvin toimitettu eli selityksin ja hakemistoin varustettu Kalevala-Kanteletar, Aleksis Kivi, valikoima Juhani Ahoa, Eino Leinoa, Teuvo Pakkalaa, Maria Jotunia, Volter Kilpeä, Joel Lehtosta voisi saavuttaa ne samat pari tuhatta lukijaa kuin tämä blogi.

On kirjoja, joissa verkkoversio ei riitä. Ne ovat kirjoja, jollaisen omistamisesta, säilyttämisestä ja lukemisesta voi olla ylpeä.

Maailmassa lienee ollut alle kymmenen kirjailijaa, jotka osaavat kirjoittaa  vaikka kuolemanrangaistuksesta niin että sitä lukee kuin Nalle Puhia tai Muumia. Jostain heijastuu valoa, jostain tulee lämpöä, jotenkin tuntee poskellaan ihmisen hengityksen, ja sellaisen ihmisen, josta välittää.