Mies on D-luokkaa

Armeijassa kuntoisuusluokka E kulki ennen nimellä ”hullun paperit” – ei sovellu rauhanajan palveluun.

En olisi huomannut miljoonarajan menemistä rikki blogissa. Hyvä että joku huomautti. Mitä se merkitsee? Tuskin mitään.

Voiko 3 miljoonaa kävijää olla väärässä?

Kyllä voi.

Kysyttiin, missä vaiheessa kirjoitin enneunestani kommentin. Ennen kuin asioista kerrottiin uutisissa. Unessani siis demarit ja perussuomalaiset astuivat hallitukseen yhdessä vasemmistoliiton ja ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa.  Kokoomus jäi puhaltelemaan kynsiinsä kepun kanssa.

Sellainen merkitsisi puoluetoiminnan uusjakoa. On vaikea nähdä, miten kepu enää kohoaisi lähellekään entistään pimeyden alhosta. On vaikea nähdä, mitä Euroopassa tapahtuu.

Eilinen kesti-isäntäni, joka paistoi laillisesti kaatamaansa peuraa, mainitsi yrityskaupoista yleensä ja median vaiheista erikoisesti keskustellessamme vanhan saksalaisen aforismin. Ratsastajan ja hevosen poliittinen allianssi on aina edullinen, paitsi hevoselle.

Alkuosa päivää meni Facebookin puolella, jossa joku, kai Terho Pursiainen sanoi, että Bin Ladenin surmaamisesta jää kuitenkin kummallinen maku. Vastasin sinne, että tunnen saman maun, vaikka teko lienee ollut oikeutettu eikä mahdollisuutta vähemmän väkivallan käyttöön ollut. Taistelu kesti 45 minuuttia ja tapahtui alueella, jonka johdosta Pakistanilla taitaa olla aika paljon selittämistä.

Hyväksyn menettelyn, jonka nimitys oli ennen julkisoikeudellinen hätävarjelu. Suomen lain mukaan poliisi saa surmata rikollisen, joka juuri  uhkaa toisen henkeä. Pakoon juoksijaa ei saa ampua eikä hengenvaarallisia ansoja rakentaa.

Lisäksi saattoi käydä niin, että Obama, ei siis Osama, otti vahvan kiinnityksen jatkokauteen ja mahdollisesti taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin, jotka ovat takerrelleet.

Kun ottaa huomioon, että eräiden EU-maiden taloudellinen uhkapeli muuttui todella vaaralliseksi amerikkalaisten uhkapelin vuoksi, olen näkevinäni yhteyden Suomen hallitusratkaisun ja Abbottabadin tapahtumien välillä. Siellä on vielä kesken Ghaddaffi, jonka asiat eivät näytä olevan parhaalla mahdollisella tolalla. Japanin keisari sanoi kuuluisassa radiopuheessaan kahden atomipommin jälkeen, etteivät asiat ole sujuneet aivan toivomusten mukaan. Eivät tässäkään.

D-miehestä ja hänen käyttämistään silmälasinpidikkeistä eli seniorisuitsista puhuen olen nyt haudannut toiveen kohota elämäni lopulla reservin korpraaliksi. Saavutan jouluna 67 vuoden iän, ja sen jälkeen minua ei tarvita edes sotatuomarina jakelemaan teloitusmääräyksiä.

Nuoriso toimii. Yksi lähetys lapsenlapsia kävi vappuna, toinen ryhmä ajaa tiettävästi mopocrossia ja suorittaa luokkaretkeilyä. Ellen erehdy, yksi lapsi oli laulamassa kuorossa, joka voitti eilen Cornwallissa kansainvälisen kilpailun, parhaana osallistuneista 40 kööristä. Ja kaikki tämä maisterin tutkintojen valmistuttua, luullakseni vaimon ja kavereitten yllytyksestä ja paraatikappaleena Sibeliuksen suunnattoman vaikea ”Humoreski”.

Ja niin kuin olen yrittänyt varoittaa jälkeläisiäni turhasta kulttuurista ja tarpeettomasta taiteesta ja kertoa keskioluen ja kioskien siunauksista. Turhaa kaikki. Suorittavat tutkintoja, tekevät töitä, maksavat veroja ja edustavat aika pitkälle sitä, mitä me 60-luvulla pidimme vanhanaikaisena ja 70-lukulaiset seuraajamme porvarillisina käyttäytymishäiriöinä.

Niin että sellaisia jupisteereja. Huomenna jotain arkisempaa. Kirjoitus onkin jo  valmis.